Olavi Kivikoski
| Olavi Yrjö Kivikoski | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. elokuuta 1914 Kemi |
| Kuollut | 11. syyskuuta 1992 (78 vuotta) Kemi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | merimies |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Olavi Yrjö Kivikoski (1. elokuuta 1914 Kemi – 11. syyskuuta 1992 Kemi)[1] oli amerikansuomalainen merimies, joka tuli tunnetuksi ylitettyään vuonna 1953 Atlantin valtameren Turquoise-kuunarillaan. Kivikoski oli Yhdysvaltojen kansalainen ja asui ennen purjehdustaan New Yorkissa. Atlantin ylitystä ja muita purjehduksiaan varten hän osti Turquoise-veneensä käytettynä ja kokeili sillä purjehtimista Harlemin rannoilla. Merimiestaustastaan huolimatta hän ei ollut aikaisemmin yksinpurjehtinut.[2]
Yksinpurjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olavi Kivikoski osti veneensä, 33-jalkaisen kuunari Turquoisen, New Yorkin City Islandilta 13. maaliskuuta 1953. Pienen tinkimisen jälkeen kauppahinnaksi sovittiin 3 600 dollaria. Veneellä ei ollut juurikaan purjehdittu, vaikka veneen myyjän ja rakentajan herra J. Bartelsin tarkoitus oli purjehtia sillä Bermudalle. Barteles ja kaupan välittäjänä toiminut herra Quest eivät ilmeisesti pitäneet Kivikosken ajatusta purjehtia sillä Suomeen viisaana, muun muassa koska veneen kuunaritakila ei oikein soveltunut avomeripurjehdukseen, varsinkaan yksinpurjehtijalle. Veneessä ei ollut myöskään tuuliperäsintä, vaan Kivikoski teki itse siihen ajoankkurin ja laittoi veneensä piihin öiksi.[2]
Sama epäusko matkan onnistumiseen vallitsi lähtölupaa hakiessa New Yorkin satamavirastossa varsinkin kun siellä kuulivat, että Kivikoskella ei ollut minkäänlaista merenkulkijan tutkintoa, ainoastaan valtamerilaivoilla purjehtimista, joilla hän tosin oli työskennellyt liki kaikilla merillä. Määränpääksi sovittiin viranomaisten kanssa lopulta laivastotukikohta Portsmouth Etelä-Englannissa. Kivikoski tosin tunsi, että lähtölupa annettiin, koska virkailija ei uskonut hänen kuitenkaan koskaan pääsevän perille. Matkaan hän lähti 15. kesäkuuta 1953 Harlemin purjehdusseuran rannasta New Yorkissa.[2]
Veneessä oli myös 12 hevosvoiman bensiinikäyttöinen Universal-moottori sähkön tuottamiseen ja hätävarana. Moottori kuitenkin hajosi 28. kesäkuuta, joten sähkövaloja ei ollut sen jälkeen. Muonaa matkalle oli varattu 5–6 kuukauden tarpeiksi. Ahkerana lukijana hän otti matkaan mukaansa myös pienen kirjaston. Navigointivälineinä kompassin ja merikorttien lisäksi oli sekstantti, LA-radio, Greenwichin ajassa oleva sveitsiläinen rannekello ja seinälle kiinnitetty herätyskello, jonka hän piti paikallisessa ajassa. Matkan mittasi englantilainen Walker-loki. Kivikoski harmitteli matkallaan, ettei ollut paremmin perehtynyt navigointiin, vaikka osasikin siitä perusteet. Esimerkiksi auringon korkeuden määrittäminen sekstantilla oli vaikeaa pienessä, keinuvassa veneessä, puhumattakaan siitä, että oli viikkoja sumun ja pilvisen sään vuoksi, jolloin aurinkoa ei edes näkynyt.[2]
Aluksi hänen suunnitelmissaan oli purjehtia Azorien kautta, mutta Kivikoski päätyi kuitenkin seuraamaan 50. leveyspiiriä. Hän joutuu kuitenkin liian pohjoiseen ja oli vähällä ajautua maihin Irlannin karikkoisella rannikolla. Tuuli kuitenkin kääntyi suotuisaksi ja hän pääsi kiertämään Irlannin. Kivikoski päätti ohittaa asiakirjoihin merkityn Portsmouthin määränpäänä ja pyrkiä Lontooseen Thames-jokea pitkin ja pääsikin Southendiin asti. Hän oli kuitenkin unohtanut voimakkaan vuoroveden ja niin vesi katosi veneen alta. Niin nololla tavalla hän ei halunnut Atlantin ylitystään päättää ja astua Southendissa maihin, vaan päätti odottaa nousuvettä ja käänsi kurssinsa kohti Texel-saarta Hollannin edustalla. Tuuli yltyi taas kerran 8 boforiin (n. 17–21 m/s) Hollannin edustalla ja viereen ilmestynyt kalastusalus tarjoutui hinaamaan Turquoisen turvaan Hollannin laivaston tukikohtaan ja kalastuskeskukseen Den Helderiin 20. elokuuta 1953. Siellä hänet otettiin vastaan epäuskoisena.[2]
Jonkin aikaa Hollannissa levättyään Kivikoski jatkoi matkaansa pikkuhiljaa kohti lopullista päämäärää kotikaupunkiaan Kemiä, jonne hän saapui Kemin sisäsatamaan 23. lokakuuta 1953.[2] Vuoden 1954 Kivikoski vietti Kemissä ja kirjoitti matkakertomuksensa Yksin yli Atlantin, joka julkaistiin loppuvuodesta 1954.[1]
Kivikosken matkasta tiesivät ilmeisesti alun alkaen vain muutamat Brooklynissä asuneet amerikansuomalaiset, jotka ilmeisesti saattoivat asian tiedoksi Helsingin Sanomille, joka julkaisikin hänen lähdöstään New Yorkista pienen uutisen sivuillaan, sekä hänen läheisimmät sukulaiset ja tuttavat Kemissä ja muutamat merimiesystävät.[2]
Takaisin Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1955–1956 Kivikoski purjehti takaisin Amerikkaan. Hän purjehti veneensä kesällä 1955 Tanskaan ja lensi sen jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa työskenteli Yhdysvaltain kauppalaivastossa ansaitakseen rahaa veneen kunnostamiseen ja matkakuluihin. Seuraavana kesänä hän purjehti Turqoisen Tanskasta ensin Englantiin, sieltä Lissaboniin Portugaliin ja edelleen Kanarian saarille, josta hän purjehti Atlantin yli Kuubaan ja sieltä Yhdysvaltoihin.[3][1] Yhdysvalloissa hän palasi merimieheksi ja myi veneensä. Hän löysi myös vaimon ja he perustivat kodin Lake Worthiin Floridaan.[1] Kivikoski kirjoitti myös näistä myöhemmistä matkoistaan käsikirjoituksen, mutta sitä ei ole koskaan julkaistu.[1]
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäätyään leskeksi ja eläkkeelle Kivikoski muutti lopulta Kemiin. Hän kuoli hukkumalla kotirantaan veneensä viereen Kemissä 11. syyskuuta 1992.[1]
Olavi Kivikosken neljästä veljestä kolme oli myös merimiehiä ja kaksi heistä kuoli laivan upotessa. Veljistä Pentti kuoli 1941 kun Norjan lipun alla purjehtinut laiva upotettiin torpedolla ja Jaakko kuoli 1946 kun S/S Leena upposi törmättyään todennäköisesti sodanaikaiseen merimiinaan. Heidän isänsä hukkui heikkoihin jäihin 1947.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Pyykkö, Risto: Kun kaksi veljeä ja isä olivat hukkuneet, Olavi Kivikoski päätti lähteä New Yorkista äidin luo kotiin Kemiin – matka taittui pienellä purrella yksin yli Atlantin (Tilaajille) Kaleva. 23.3.2019. Viitattu 9.5.2023.
- ↑ a b c d e f g Kivikoski, Olavi: Yksin yli Atlantin. Helsinki; Porvoo: WSOY, 1954.
- ↑ Jälleen yksin yli Atlantin. Helsingin Sanomat, 8.1.1957, s. 8. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olavi Kivikoski,Yksin yli Atlantin, WSOY, 1954.
- Joni Skiftesvik, Edessä tyrskyjä!, WSOY, 2004.
- Purjeveneellä New Yorkista Kemiin, Helsingin Sanomat, 20.7.2008.
- Kuvia Turquoise veneestä http://koti.kapsi.fi/~kiba/Turquoise/ (Arkistoitu – Internet Archive)