Olavi Kares

Kaarlo Olavi Kares (24. maaliskuuta 1903 – 6. lokakuuta 1988) oli suomalainen piispa. Hän syntyi Otavan kansanopistolla Mikkelin maalaiskunnassa lääninrovastin ja sittemmin IKL:n kansanedustajan K. R. Kareksen perheeseen. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Tampereen lyseosta 1921 Olavi Kares hakeutui opiskelemaan Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Papiksi hänet vihittiin 1928 ja teologian kunniatohtorin arvo myönnettiin hänelle 1942. Opiskeluaikanaan hän oli jäsenenä muun muassa Akateemisessa Karjala-Seurassa ja Hämäläis-Osakunnassa.

Vuonna 1930 Kares toimi osana Lapuan liikkeen johtoa ja sen rahastonhoitajana hänen tehtävään oli tilittää muilutusten suorittajille korvaukset bensiinikuluista. Kytkös liikkeeseen muodostui myös alkuun rasitteeksi hänen uralleen kirkonmiehenä.

Kares toimi Turun kristillisen opiston johtajana 1930–1960, Turun tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovastina 1960–1962 ja Kuopion hiippakunnan piispana 1962–1974. Sitä ennen vuonna 1956 presidentti Urho Kekkonen syrjäytti Kareksen Lapuan piispanvaalin ensimmäiseltä ehdokassijalta.

Erityisen lähellä hänen sydäntään oli körttiläisyys, ja hän julkaisikin lukuisia körttiläisyyden historiasta ja johtohahmoista kertovia kirjoja, joista laajin on viisiosainen, n. 2.500-sivuinen Heränneen kansan vaellus (WSOY 1941–1952). Hän toimi myös Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtajana. Kares julkaisi myös päiväkirjoja ja muistelmia sekä aforismeja.

Kares kuoli 6. lokakuuta 1988 Turussa ja hänen viimeinen leposijansa sijaitsee Lapualla kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla Simpsiön hautausmaalla ns. "pappien pellossa" usean muun kansankirkkomme vaikuttajan joukossa.