Oksymoron

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Oksymoron (kr. oξύμωρος) eli itseristiriita on retorinen kuvio, joka yhdistää kaksi vastakkaista tai toisensa kieltävää käsitettä, kuten "jäätävä polte" tai "kaunopuheinen vaikeneminen".[1] Sana oksymoron tulee kreikan kielen sanoista oksys ('terävä') ja moros ('tylsä'). Oksymoron voi muodostua pääsanasta ja määritteestä tai laajemmasta lauserakenteesta. Oksymoronin erityistapaus on Contradictio in adiecto eli 'ristiriita määritteessä' ("ajaton hetki").

Oksymoron on samantapainen kirjallinen väline kuin paradoksi tai antiteesi, ja kirjailijat ja runoilijat käyttävät usein oksymoronia tehokeinona.[2] Oksymoron eroaa tavanomaisista ristiriidoista ja paradokseista siten, että sitä käytetään retorisesti ja että vastakkaisuus on näennäistä, sillä sanayhdistelmä havainnollistaa jotakin ajatusta.

Esimerkkejä tavanomaisista oksymoroneista:

  • valtava kääpiö
  • julkinen salaisuus
  • kamalan ihana
  • valtavan pieni
  • uusi klassikko
  • täsmällinen arvio.

Tulkintanäkökulmaan, ennakkoasenteeseen tai muuhun subjektiivisuuteen nojautuvia käsitteitä kutsutaan yleisemmin yleistyksiksi tai stereotypioiksi :

  • naisen logiikka
  • bisnesetiikka
  • Espoon keskus.

Oksymoronin vastakohta on tautologia eli pleonasmi (esimerkiksi "osa-alue", "kansan demokratia" jne).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 6, palsta 631
  2. Oxymoron Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 14.1.2013. (englanniksi)
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.