Okrakulmumittari
| Okrakulmumittari | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Lehtimittarit Sterrhinae |
| Suku: | Kulmumittarit Idaea |
| Laji: | ochrata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Idaea ochrata |
|
| Katso myös | |
Okrakulmumittari (Idaea ochrata) on pienehkö, ruskeansävyinen mittariperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukunsa vaaleaan yleisväritykseen nähden okrakulmumittari on väritykseltään poikkeuksellisen ruskea laji. Siipien pohjaväri on kellanruskea ja niiden poikki kulkee kolme punaruskeaa poikkiviirua, jotka suuntautuvat ulospäin. Aivan siiven ulkoreunassa on rivi mustia pisteitä. Siipien keskipilkut erottuvat heikosti. Keskeisenä tuntomerkkinä takasiiven keskipilkku on sisimmän poikkiviirun sisäpuolella ja takimmaisen raajaparin säärissä on kärkioat. Siipiväli 20–22 mm.[1][2][3]
Samannäköinen laji on lähinnä serpentiinimittari (Idaea serpentata), joka on kuitenkin kooltaan pienempi ja sävyltään tummempi.[3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Okrakulmumittarin levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Etelä- ja Keski-Euroopan kautta aina Ruotsin eteläisimpiin osiin ja Gotlantiin saakka. Idässä elinalue ulottuu Keski-Aasiaan.[4][3] Suomesta laji on tavattu yhden kerran, kun koirasyksilö löytyi Dragsfjärdistä heinäkuussa 2001.[5] Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinä-elokuussa.[3]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Okrakulmumittaria tavataan Etelä- ja Keski-Euroopassa kuivilla ja lämpimillä paikoilla, etenkin hietikoilla sekä nummilla. Pohjoisempana sen elinympäristöt ovat tyypillisesti rannikoilla.[5][3] Perhoset lentävät hämärän tultua ja tulevat valolle, joskin häirittynä ne lähtevät helposti lentoon myös päivällä. Toukka talvehtii.[6]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka käyttää ravinnokseen erilaisia matalia kasveja.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/i/idaea_ochrata.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1696
- ↑ a b c d e f Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Tampereen kirjapaino Oy Tamprint, 1985. ISBN 951-99620-7-7. s. 79
- ↑ http://www.lepidoptera.se/arter/ockral%C3%B6vm%C3%A4tare.aspx
- ↑ a b http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/kuvat/ochrata.htm
- ↑ Skou P.: The Geometroid Moths of North Europe (Lepidoptera; Drepanidae and Geometridae). Brill, 1986. ISBN 978-9004078598. s. 48
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Vlindernet (hollanniksi)