Okrakulmumittari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Okrakulmumittari
Idaea ochrata01.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Lehtimittarit Sterrhinae
Suku: Kulmumittarit Idaea
Laji: ochrata
Kaksiosainen nimi
Idaea ochrata
Scopoli, 1763
Katso myös
 Commons-logo.svg Okrakulmumittari Commonsissa

Okrakulmumittari (Idaea ochrata) on pienehkö, ruskeansävyinen mittariperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukunsa vaaleaan yleisväritykseen nähden okrakulmumittari on väritykseltään poikkeuksellisen ruskea laji. Siipien pohjaväri on kellanruskea ja niiden poikki kulkee kolme punaruskeaa poikkiviirua, jotka suuntautuvat ulospäin. Aivan siiven ulkoreunassa on rivi mustia pisteitä. Siipien keskipilkut erottuvat heikosti. Keskeisenä tuntomerkkinä takasiiven keskipilkku on sisimmän poikkiviirun sisäpuolella ja takimmaisen raajaparin säärissä on kärkioat. Siipiväli 20–22 mm.[1][2][3]

Samannäköinen laji on lähinnä serpentiinimittari (Idaea serpentata), joka on kuitenkin kooltaan pienempi ja sävyltään tummempi.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Okrakulmumittarin levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Etelä- ja Keski-Euroopan kautta aina Ruotsin eteläisimpiin osiin ja Gotlantiin saakka. Idässä elinalue ulottuu Keski-Aasiaan.[4][3] Suomesta laji on tavattu yhden kerran, kun koirasyksilö löytyi Dragsfjärdistä heinäkuussa 2001.[5] Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinä-elokuussa.[3]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Okrakulmumittaria tavataan Etelä- ja Keski-Euroopassa kuivilla ja lämpimillä paikoilla, etenkin hietikoilla sekä nummilla. Pohjoisempana sen elinympäristöt ovat tyypillisesti rannikoilla.[5][3] Perhoset lentävät hämärän tultua ja tulevat valolle, joskin häirittynä ne lähtevät helposti lentoon myös päivällä. Toukka talvehtii.[6]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka käyttää ravinnokseen erilaisia matalia kasveja.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/i/idaea_ochrata.html
  2. http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1696
  3. a b c d e f Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Tampereen kirjapaino Oy Tamprint, 1985. ISBN 951-99620-7-7. s. 79
  4. http://www.lepidoptera.se/arter/ockral%C3%B6vm%C3%A4tare.aspx
  5. a b http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/kuvat/ochrata.htm
  6. Skou P.: The Geometroid Moths of North Europe (Lepidoptera; Drepanidae and Geometridae). Brill, 1986. ISBN 978-9004078598. s. 48

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]