Ojakaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ojakaali
LythrumPortula.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Rantakukkakasvit Lythraceae
Suku: Rantakukat Lythrum
Laji: portula
Kaksiosainen nimi
Lythrum portula
(L.) D. A. Webb
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ojakaali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ojakaali Commonsissa

Ojakaali (Lythrum portula, myös Peplis portula) on vaatimaton kosteikkokasvi, jota tavataan lähes koko Euroopassa. Suomessa laji on harvinainen ja luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotinen ojakaali kasvaa 3–25 cm korkeaksi. Kalju varsi on rento ja tyviosasta juurehtiva. Vihreät tai punaruskeat lehdet ovat varressa vastakkain, vastapuikeita tai kapean vastapuikeita. Lehdet ovat 0,5–2 cm pitkiä, lehden lapa on ruotia pidempi. Pienet, perättömät kukat ovat yksittäin lehtihangoissa. Kukkapohjus on kellomainen. Pitkään säilyvät verholehdet ovat suippoja, teriö puuttuu tai on verhiötä lyhyempi. Ojakaali kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojakaalia tavataan lähes koko Euroopassa Pyreneiden niemimaan keskiosista Venäjän keskiosiin. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian eteläosiin. Islannista laji puuttuu. Ojakaalia tavataan harvinaisena myös Pohjois-Afrikasta sekä Pohjois-Amerikassa Kaliforniasta, jossa se ei kuitenkaan ole alkuperäislaji.[3] Suomessa ojakaalia kasvaa harvinaisena Etelä- ja Kaakkois-Suomessa noin Pori-Tampere-Lappeenranta-linjan korkeudelle saakka.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojakaali kasvaa märällä maalla tai matalassa vedessä teillä, ojissa, lammikoissa sekä järvien ja jokien rannoilla.[2] Laji on Suomessa viime vuosikymmeninä nopeasti harvinaistunut.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 197.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 293.
  3. Den virtuella floran: Rödlånke (ruots.) Viitattu 16.2.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Ojakaalin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.2.2011.
  5. Ålands flora 2010, s. 261.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]