Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sairauskohtausta. Muista merkityksistä katso Tia (täsmennyssivu).

Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (englanniksi "transient ischemic attack" eli TIA)[1] on sairauskohtaus, jossa ohimenevästi jokin osa aivoista ei saa riittävästi verta. Tämä taas on seurausta jommankumman puolen päänvaltimoiden toiminnan tilapäisestä katkoksesta.

Tilanne on tyypillisesti sellainen, että siihen liittyy toisen puolen halvausoireisto ja mikäli se on oikealla myös afasia eli puhekyvyn menetys. Samalla vastakkaisen puolen kasvohermoissa esiintyy halvaus. Kasvohermot ovat aivojen kannalta samalla puolella kuin aivopuolisko, muu ruumiin hermotus eri puolella. Myös hermotunnossa on samanlaiset häiriöt kuin pysyvässä aivohalvauksessa.

Tilasta on erotettava vaikea migreenikohtaus, jossa aivoverisuonet niin ikään supistelevat, mutta kummallakin puolella.

TIA voi edeltää pysyvää aivohalvausta, joka on pyrittävä estämään erilaisin keinoin. Voidaan käyttää veren hyytymistä estäviä lääkkeitä ja joissain erityistapauksissa käytettävä verisuonikirurgiaa. Sairaus on varsin yleinen, joten jokaisen lääkärin on ehdottomasti tunnistettava se ja hoidettava vaikkapa pysyvän halvauksen tapaan ellei muuten selviä kummasta on kyse. Magneettikuvauksella voidaan nykyään selvittää, missä tukos on. Aiemmin oli tapana ottaa selkäydinnestenäyte, jossa katsottiin, sisältääkö näyte punasoluja vai ei. Verinen näyte viittasi aivoverenvuotoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.