Obvodnyi-kanava

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Obvodnyi-kanava, Varsovan asema ja raittiusyhdistyksen kirkko 1900-luvun alussa. ”Saksalainen” nimi Sankt-Peterburg postikortin yläreunassa on ensimmäisen maailmansodan alettua vedetty yli ja tilalle on kirjoitettu uusi ”venäläinen” nimi Petrograd.

Obvodnyi-kanava (ven. Обво́дный кана́л, Obvodnyi kanal) on Nevan ja Suomenlahteen laskevan Jekateringofkajoen yhdistävä kanava Pietarin keskustan eteläosassa Venäjällä. Sen pituus on 8,08 kilometriä, leveys 21,3 metriä (itäpäässä enimmillään 42,6 metriä) ja suurin syvyys kolme metriä. Kanavaan laskevat Monastyrka ja Sutelanjoki (ven. Volkovka).[1]

Kaupungin etelärajan muodostaneen kanavan rakentaminen alkoi vuosina 1769–1776. Lännestä päin kaivettu osuus yhdistettiin vuosina 1803–1804 Fontankaan Vvedenski-kanavalla, joka peitettiin vuosina 1967–1969. Obvodnyi-kanavan rakentamista jatkettiin vuosina 1804–1812, 1816–1821 ja 1829–1833. Vuonna 1821 nykyisen Ligovski-prospektin paikalle rakennettiin akvedukti, joka johti Liihan kanavan vedet Obvodnyi-kanavan yli kaupungin keskustaan. Valmis kanava avattiin laivaliikenteelle 25. lokakuuta 1833.[2]

1900-luvun alkuun saakka Obvodnyi-kanava toimi laivaliikenteen väylänä, jonka rannoille rakennettiin suuri teollisuuslaitoksia. 1800-luvun loppupuolella kanavasta muodostui avoviemäri, johon tehtaat laskivat jätevetensä. Monet teollisuuslaitokset liittyvät Venäjän työväenliikkeen historiaan. Vuonna 1904 kanavan rannalla murhattiin sisäministeri Vjatšeslav Pleve. Obvodnyi-kanavan puhdistus ja syventäminen aloitettiin 1930-luvulla. Rantapenkereet saatiin valmiiksi 1960-luvulla.[1]

Nykyään Obvodnyi-kanavan rantakatu on tärkeä liikenneväylä. Sen varrella sijaitsevat Pietarin linja-autoasema, Baltian ja Varsovan rautatieasemat sekä metroasema Baltijskaja. Kanavan ylittävät Moskovan ja Vitebskin asemien rautatielinjat sekä Obuhovskoi Oborony, Ligovski, Moskovski, Izmailovski, Lermontovski ja Staro-Petergofski -prospektit. Klassistisen arkkitehtuurin muistomerkkejä ovat Aleksanteri Nevskin luostarin akatemiarakennus (arkkitehti Luigi Rusca, 1817–1819) ja Izmailovon rykmentin elintarvikevarastot (Vasili Stasov, 1819–1821). Kanavan varrella on lukuisia 1800–1900-luvun alun teollisuusarkkitehtuurin muistomerkkejä: kehräämöitä, rautatievarikoita, viinatehtaita, Treugolnik-kumitehdas, kaasulaitos, sähkölaitos, viljavarasto ym. Konstruktivistisen arkkitehtuurin ja Stalinin ajan klassismin siirtymävaihetta edustaa Moskovan valtakadun kulmassa sijaitseva Frunzenski-tavaratalon rakennus (1934–1938).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 438. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  2. Vitjazeva V.A. & Kirikov, B.M.: Leningrad: Putevoditel, s. 196, 198. Leningrad: Lenizdat, 1987.
  3. Vitjazeva V.A. & Kirikov, B.M.: Leningrad: Putevoditel, s. 196–202. Leningrad: Lenizdat, 1987.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]