Obuhovin tehdas
Obuhovin terästehdas (ven. Обуховский сталелитейный завод , Obuhovski staleliteinyi zavod) oli Euroopan merkittävimpiä tykkitehtaita 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Se sijaitsee Nevan rannalla Pietarin lähellä. Vuodet 1922–1992 tehtaan nimi oli Bolševik.[1] Vuodesta 2003 Obuhovin tehtaaksi (ven. Обуховский завод, Obuhovski zavod) nimensä vaihtanut yritys on ollut osa erityisesti ohjus- ja tutkavalmistajana tunnettua venäläistä Almaz-Antei -teollisuuskonsernia.[2]
Terästehtaan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Obuhovin terästehdas perustettiin vuonna 1863. Pavel Obuhov, Nikolai Putilov ja Sergei Kudrjatsev sopivat Venäjän keisarikunnan meriministeriön kanssa tehtaan perustamisesta ja keisari Aleksanteri II määräsi luovutettavaksi tarpeellisen maa-alan entiseltä Keisarilliselta Aleksanterin manufaktuurilta 12 virstaa Pietarista Nevan rannalta. Tehdas nimettiin aseteräksen valumenetelmän keksineen Pavel Matvejevitš Obuhovin mukaan, ja tehdas sai oikeudet menetelmän käyttämiseen. Tehtaan perustaminen oli tarpeen Krimin sodan tappion jälkeen armeijan kehittämiseksi ja ulkomaisen riippuvuuden vähentämiseksi.[3]
Aseiden lisäksi tehdas valmisti pyöriä ja akseleita Venäjän rautateille, höyrykoneen osia, leikkausinstrumentteja ja työkaluja, panssarilevyjä laivoihin, Berdan-kiväärin piippuja ja torpedoita. Perustajien ja ministeriön välisen sopimuksen mennessä umpeen ministeriö ei halunnut luopua kannattavasta tehtaasta ja lunasti vuonna 1886 sen osakkeet. Vuonna 1905 perustettiin optis-mekaaninen työpaja, joka valmisti tähtäimiä, kiikareita, teleskooppeja ja mittareita.[3]
Tehdas laajeni ja kehittyi nopeasti. Vuonna 1914 siellä työskenteli 10 266 henkeä. Ensimmäisen maailmansodan mennessä se oli yksi Euroopan suurimmista asetehtaista ja kilpaili mm. Kruppin ja Armstrongin kanssa.[3] Ensimmäisen maailmansodan aikana se oli ainoa venäläinen tehdas, joka teki kaliiperiltaan yli 152 millimetrin tykkejä.
Vuonna 1922 Obuhovin terästehtaan nimeksi vaihdettiin Bolševik.
Tehtaalle muodostettin 1924 ryhmä panssarivaunujen suunnittelua varten. Tästä tuli kokeellinen suunnitteluosasto (OKMO). Tehdas aloitti 1929 ensimmäisen neuvostoliittolaisen sarjatuotantotankin, T-18:n, valmistamisen. Vuonna 1930 tehtaalle perustettiin AVO-5-suunnittelutoimisto, joka sai pian nimen OKMO. Se suunnitteli T-26-vaunun. Panssarivaunujen valmistus ja suunnittelu eriytettiin 1932 omaksi tehtaakseen nimelle Tehdas Nro. 173 (K. E. Vorošilov) ja OKMO erikseen nimelle Leningradin kokeellinen mekaaninen suunnittelutoimisto/tehdas Nro. 185 (S. M. Kirov) (ei tule sekoittaa Kirovin tehtaaseen). OKMO/№185, johdossaan Semjon Ginzburg, suunnitteli mm. T-33, T-43, T-29, T-46-5, T-100 ja T-126SP -vaunut ja tehdas valmisti T-26, T-28, T-35 ja T-50 -vaunuja. OKMO likvidoitiin puhdistuksissa ja Ginzburg kuoli rintamalla 1943. Bolševik-tehtaalle jäi tykkien valmistus.
Toisen maailmansodan alussa tehtaan tankkituotanto evakuoitiin Omskiin ja tykkituotanto oli seisahduksissa Leningradin piirityksen ajan. Tehdas siirtyi myöhemmin asetuotannosta siviilituotantoon. Vuonna 1992 muodostettiin unitaarinen yritys Obuhovin valtiontehdas, joka liitettiin osaksi Almaz-Antei -konsernia ja muutettiin 2003 osakeyhtiöksi.
Suomen puolustusvoimat on käyttänyt useita Obuhovin terästehtaan järeitä tykkejä. Tunnetuin malli lienee 305/52 O.
-
Obuhovin valmistama 254 mm tykki museoituna Helsingin Kuivasaaressa. Tällaiset niin sanotulla Durlacher-lavetilla varustetut tykit (254/45 D) muodostivat aikoinaan Suomen järeän rannikkotykistön pääaseen. -
Obuhovin terästehtaan leima Sotamuseon vuonna 1907 valmistetussa tykissä.
Terästehtaan nimi uudiskäyttöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historiallisen tehtaan nimi otettiin uudiskäyttöön 1990-luvulla. Vuonna 1992 perustettiin valtionyritys FSUE Obuhovin valtiontehdas. Vuonna 2002 siitä tuli osa Almaz-Antein sotateollisuuskonsernia. Vuonna 2003 yrityksen nimi muuttui muotoon OAO FGUP Obuhovin tehdas (ven. ОАО ФГУП Обуховский завод.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Istorija Obuhovskogo zavoda - 1946-1999-i godu (tehtaan kehitys vuosina 1946-1999) Obuhovin tehdas, goz.ru. Viitattu 26.10.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Istorija Obuhovskogo zavoda - XXI vek Obuhovin tehdas, goz.ru. Viitattu 14.8.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b c Istorija Obuhovskogo zavoda - XIX vek Obuhovin tehdas, goz.ru. Viitattu 14.8.2014. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Obuhovin tehdas Wikimedia Commonsissa
- Obuhovin tehtaan sivut (venäjäksi) (goz.ru)
| ||||||||||
