Objektisuhdeteoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Objektisuhdeteoria (engl. object relations theory), joskus myös kohdesuhteiden teoria, korostaa tarpeentyydytyksen (klassisen psykoanalyysin viettien) asemesta (ihmis)suhteita. Objektisuhdeteoria kehittyi brittiläisen psykoanalyysin piirissä (Melanie Klein, Donald W. Winnicott); käsitteen muotoili psykoanalyytikko Ronald Fairbairn vuonna 1952. Objektisuhdeteorian keskeisenä kysymyksenä on se, kuinka aikaisemmat kokemukset merkityksellisten ihmisten kanssa ovat edustettuina minän, toisten sekä minän ja toisten välisten suhteiden piirteinä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pervin, L.A. The science of personality. 2003.