OK-Liha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

OK-Liha (vuoteen 1978 asti Karjakunta) oli lihateollisuutta harjoittaneiden SOK-laisten osuuskauppojen keskusliike, joka muuttui itse vähitellen valtakunnallisesti merkittäväksi lihateollisuusyritykseksi.

Kun S-ryhmä ryhtyi 1980-luvulla karsimaan laajaksi paisunutta teollisuuttaan, osuuskaupat myivät OK-Lihan lokakuussa 1985. Ostajina olivat Tuottajain Lihakeskuskunta ja osuusteurastamot, jotka vuorostaan lunastivat omilla toimialueillaan sijainneet OK-Lihan tehtaat eri puolilta Suomea. Kaupan yhteydessä osuusteurastamot saivat myös OK-tuotemerkin.[1]

OK-Lihan ja sen tytäryhtiöiden palveluksessa oli vuonna 1982 yhteensä 2 214 henkeä.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osuusteurastamot perustivat vuonna 1918 Suomen Karjakeskuskunta -nimisen osuuskunnan, joka toimi niiden keskusliikkeenä. Keskusliikkeen ensimmäinen toimitusjohtaja vuodesta 1919 vuoteen 1935 oli agronomi, filosofian maisteri Yrjö Collan. Hänen jälkeensä toimitusjohtajana toimi vuoteen 1951 asti Eino Nousiainen[3]. Keskusliikkeeseen liittyi 1920- ja 1930-luvulla kasvava joukko maakuntien SOK-laisia osuuskauppoja, jotka harjoittivat lihan hankintaa ja välitystä ja jotkut myös pientä jalostusta. Osuusteurastamot eivät hyväksyneet lukumääräisesti ylivoimaisen osuuskaupparyhmittymän kasvavaa valtaa Suomen Karjakeskuskunnassa, vaan pitkien kiistojen jälkeen erosivat keskusliikkeestä vuonna 1936 ja perustivat itselleen uuden keskusliikkeen, Tuottajain Lihakeskuskunnan. Suomen Karjakeskuskunta jäi silloin pelkästään SOK-laisten osuuskauppojen järjestöksi ja se muutti nimensä myöhemmin Karjakunnaksi. Kiistely osuusteurastamoiden kanssa päättyi vasta, kun osuuskaupat myivät keskusliikkeensä osuusteurastamojärjestölle lokakuussa 1985.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Lihan tähden kaikki työ." LSO:n 75-vuotishistoriikki. Jyväskylä 1988, s. 194–195
  2. Keskuskunta OK-Liha, vuosikertomus 1982
  3. Biografia-sampo: Eino Nousiainen Viitattu 14.9.2021.
  4. "Lihan tähden kaikki työ." LSO:n 75-vuotishistoriikki. Jyväskylä 1988, s. 85–90
  5. "Opiksi suurista ristiriidoista", Osuustoiminta-lehti 3 / 1999

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karjakunta r.l. 1919–1943, 1944. Eino Nousiainen, Toivo Litko. Helsinki: Karjakunta. 101 s. + karttaliite


Tämä yritykseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.