Nuotio
Wikipedia
Nuotio on kivillä tai muulla palamattomalla alustalla varustettu avonainen tulisija. Nuotio on alkukantainen ruoankypsennyskeino.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuotioiden ja muiden avotulien tyyppejä
[muokkaa] Seinätuli
Seinätulessa pääosa palavista puista on pinossa yleensä kahden tai kolmen pitkittäin olevan puun päällä tukeutuen kahteen tai kolmeen maahan tökättyyn puuhun. Palaessaan poikittain olevat puut muodostavat tulisen seinän lämmönlähteeksi. Seinätulta käytetään laavun edessä lämmön lähteenä yövyttäessä tai muutoin pitkähkön aikaa levättäessä. Seinätulta on jatkuvasti valvottava, minkä vuoksi valitaan vuorotellen vaihtua tulivartija.
[muokkaa] Raappanan keittotuli
Raappanan keittotuli on keskeltä halkaistu pyöreä puu, jonka rakoon sytytetään tuli ja jonka kahden edelleen vastakkain olevan puolikkaan päälle voidaan laittaa keittoastioita ruuan valmistamiseksi. Puun ja keittoastian väliin voidaan laittaa korokkeeksi vaikka neljä pientä kiveä, kaksi kumpaankin puoliskoon esimerkiksi paistinpannun aluseksi.
[muokkaa] Pagodinuotio
Pagodinuotio on ruuanlaittoon tai iltaviihteeksi käytettävä nuotiotyyppi, jossa halot ladotaan viisi- tai kuusikulmaiseksi keoksi siten, että viiden tai kuuden halon muodostaman kehän sijasta ylhäällä on enää vain kolme halkoa, jolloin rakennelma on yläosastaan enää vain kolmionmotoinen. Sivustaltaan nuotiossa on ilma-aukko joka halkokierroksen välissä. Halot ottavat toisistaan kiinni vain päissä.
[muokkaa] Ristikkonuotio
Ristikkonuotio voidaan tehdä helposti pienistä pyöreistä puista latomalla ne ristikon muotoon. Ristikkonuotiota käytetää pagodinuotiona pienimuotoisempaaan lämmittämiseen, esimerkiksi vaatteiden kuivatukseen.
[muokkaa] Tähtinuotio
Tähtinuotiossa on pagodinuotiota vähemmän puita, joiden tulee olla kuivia. Halot ladotaan tähden muotoon ja toisen kerroksen halot ladotaan edellisten päälle päistään maassa olevan tähtimuotoisen ladonnan päälle.
[muokkaa] Viuhkanuotio
Viuhkanuotiossa halon päälle ladotaan toisista päistään kolme halkoa ja toinen kerros toteutetaan latomalla toiset kolme halkoa edellisten päälle viistoon,
[muokkaa] Vaarat
Nuotiotuli saattaa päästä irti kahdella tavalla: maastopalona tai latvapalona. Maan kuivat lehdet, havut tai kasvillisuus saattavat syttyä palamaan joutuessaan kosketukseen kekäleiden tai liekkien kanssa taikka altistuessaan lämpösäteilylle. Lähipuutkin voivat syttyä tuleen kipinöiden joutuessa niiden oksiin, joskaan se ei ole yhtä todennäköistä. Latvustopalon sammuttaminen on käytännössä mahdotonta ilman sammutusvälineitä, ja se leviää maastopaloa nopeammin. Leirintäalueilla onkin usein tulisijan ympärillä reunukset, jotka pienentävät tulen leviämisen riskiä.
Kipinät voivat leijua tuulien teille irrotessaan kekäleistä tai singahtaa kovaa vauhtia ulos puun pihkaisen kohdan räjähdyksen laukaisemana. Kyseisten vaarojen takia joissakin paikoissa avotulen teko on kokonaan kielletty, erityisesti metsäpalovaroituksen aikana.
[muokkaa] Nuotiopaikan löytäminen
Suomessa nuotiota ei saa tehdä maastoon ilman maanomistajan lupaa, ellei siihen ole pakottavaa tarvetta [1]. Turvallisinta nuotio olisi sytyttää tulentekoa varten tarkoitettuun kaukaloon, jollainen leirintäalueilta on usein löydettävissä. Tehtäessä nuotiota metsään se olisi hyvä reunustaa kivillä. Nuotiokohta voidaan myös alustaa hiekalla tai muulla palamattomalla maa-aineksella.
Nuotiota ei pitäisi sytyttää lähelle puita, telttoja tai muita palavia kohteita kuten lähipuiden lehviä. Nuotio voi vaurioittaa myös sen alla olevaa juuristoa, vaikka ne olisi suojattu pienellä multakerroksella. Havupuiden kuten kuusten ja katajain juuret ovat suurimmassa vaarassa, koska niiden juuret kasvavat lähellä maanpintaa.
Nuotiota ei välttämättä kannata perustaa kiven päälle. Kiven pinta hiiltyy, eikä sitä ole helppo puhdistaa. Nuotion lämmöstä voi koitua kivelle pahempiakin seurauksia; sen pinta laajenee kuumetessaan ja saattaa näin haljeta.
Varmuuden vuoksi mukaan kannattaa ottaa hiekkaa tai vettä. Niillä nuotio saadaan tukahdettua tai sammutettua, mikäli tuli pääsee leviämään nuotiosta. Nämä kannattaa ottaa mukaan jo ennen kuin tositilanne koittaa.
[muokkaa] Nuotion pystyttäminen
 |
Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
Löydettyään sopivan paikan ja kerättyään polttopuut nuotion pystyttäjällä on muutama vaihtoehto nuotion pystyttämiseen. Hyvä suunnittelu on tärkeää tulen palamisen kannalta. Polttopuita ei yleensä koskaan aseteta tuleen ennen kuin sytykkeet loimuaa kunnolla.
Tärkeää on myös muistaa, että yksi puu ei pala, se tarvitsee vierelleen toisen puun. Palamiseen tarvitaan lämpöä, jota ei yksinäisen puun palamisesta riittoisasti synny.
- Kekonuotion kokoaminen vaatii kärsivällisyyttä. Ensin nuotiopaikalle asetetaan kasaan pientä sytykepuuta ja sen ympärille asetellaan pienempää sytykettä. Paremman kestävyyden saa sitomalla risut toisiinsa. Sitten sytykkeiden ympärille asetellaan isompi keko varoen ettei pienempi keko rosahda kasaan. Erillinen keko ensimmäisen keon ympärille on hyvä ratkaisu. Kekonuotio tuottaa hyvin lämpöä, joten sen ympärillä tarkenee viileällä säällä. Huonona puolena kekonuotiossa on kuitenkin se, että jonkin aikaa loimuttuaan sen rakenne muuttuu epävakaaksi ja keko kopsahtaa kumoon. Näin käy eritoten suuren nuotion ollessa kyseessä.
- Rakovalkea, perinteinen suomalainen nuotio, rakennetaan asettamalla kaksi pitkää polttopuuta päällekkäin ja tukemalla ne neljällä maahan tuettavalla pystypaalulla. (Perinteisesti polttopuina käytetään kokonaisia, halkaisemattomia puunrunkoja.) Sytykkeet pannaan tukkien väliin sopivin etäisyyksin päitä lukuunottamatta, jolloin ylempi tukki saadaan kohotettua ja nuotio saa hengittää vapaasti. Sytykkeet sytytetään aina keskeltä, jotta pystypaalut eivät pala ennenaikojaan. Rakovalkeassa on kaksi loisto-ominaisuutta. Ensinnäkin se palaa verkkaisesti ja tasaisesti; se ei vaadi työlästä ylläpitämistä ja palaa hyvin pitkään. Hyvin rakennettu rakovalkea, jossa on kaksi paksua kahden metrin pölkkyä, pystyy pitämään kaksi vierekkäistä laavua lämpimänä koko nukkuma-ajan. Rakenteen ansiosta pölkyt suojaavat tulta tuulelta. Näin nukkujien altistuminen savulle on epätodennäköistä; siitä huolimatta jonkun pitää aina pitää vahtia hätätilanteen varalta. Toisenakin, rakovalkean koko on helposti muutettavissa pidemmäksi, esimerkiksi juhlia varten.
[muokkaa] Nuotion sytyttäminen
Kun nuotio on pystytetty, sytykkeet sytytetään käyttäen tulentekovälinettä kuten tulitikkuja tai sytytintä. Tarpeeksi hyvä sytyttäjä saa tulen syttymään yhdellä tulitikulla. Sytykkeet palavat kirkkaasti, mutta polttopuut alkaa hehkua vasta puolessa minuutissa. Jos sytykkeiden loimu ei yllä polttopuihin, sytykkeitä on lisättävä, otettava selvää mikä meni väärin ja yritettävä korjata ongelma.
Jos tuli ei ota syttyäkseen, jokin seuraavista voi olla syynä: puu on märkää, sää on kostea, tuulee, happea on niukasti tai sytykkeitä on liian vähän. Sade sammuttaa tulen, mutta tuulen ja sumusään yhdistelmäkin voi hiivuttaa tulen pian. Leirintäalueiden erityiset tulentekokaukalot pitävät tuulen loitolla, mutta jotkin niistä ovat niin korkeita, että happi ei pääse kunnolla kiertämään vasta sytytettyyn nuotionalkuun. Lisäksi korkeat kaukalot hankaloittavat tuleen puhaltamista.
Tasainen, voimakas puhallus saattaa olla hyväksi yllättäen hiipumaan alkaneelle nuotiolle, mutta nuotio saattaa sammua puhaltamisesta, jos se tehdään äkkisästi tai silloin kun puhaltamista ei tarvita.
Käden ulottuvilla kannattaa pitää pientä keppiä, jolla nuotion puita voi tarvittaessa siirrellä paremman palamisen aikaansaamiseksi. Kun kaikki sytykkeet palavat kunnolla, asetetaan niiden päälle polttopuita (paitsi rakovalkeassa, jossa ne on jo paikallaan), jolloin sytykkeet saavat polttopuut palamaan. Parhaan tuloksen saa asettamalla polttopuut nojalleen toisiaan vasten kekonuotion tapaan.
