Nuori Puola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nuori Puola (puol. Młoda Polska) tai Puolan art nouveau on art nouveaun, symbolismin, ekspressionismin ja modernismin yhdistänyt puolalaisen taiteen ilmiö. Sen vaikutus kesti noin kaksikymmentä vuotta 1895–1914. Taidesuuntauksen keskus oli Galitsian länsiosan pääkaupunki Krakova, joka kuului tuolloin Itävaltaan. Krakovassa olosuhteet uuden taidesuuntauksen kehitykselle olivat otollisemmat kuin muualla jaetussa Puolassa eli Saksan tai Venäjän jakoalueilla. Suur-Puolassa ja Pommerissa Saksa toteutti laajaa kulttuurin saksalaistamisprojektia, kun taas Venäjän keisarikuntaan kuuluva Varsova oli vahva klassismin keskus.

Tällaisessa poliittisesti ja kulttuurisesti ahtaassa ilmapiirissä taiteilijat loivat omintakeisen ilmaisukielen, taidesuuntauksen, joka perustui sekä moderneihin että kansallisromanttisiin ideoihin. Kansallisromantiikalla oli merkittävä rooli puolalaisen kansallisuusaatteen, kulttuurin ja identiteetin kehittymisessä. Se oli sopinut parhaiten kansallisuusaatteen ja sen keskeisten ideoiden välittämiseen. Tyyli ilmeni taidesuuntauksena, joka esiintyi useissa Euroopan maissa erityisesti vuosien 1890 ja 1910 välillä. Paikallisista eroista huolimatta taidesuuntausta yhdisti pyrkimys hakeutua isänmaan luonnon pariin ja perehtyä kansanelämään.

Taiteessa – niin kirjallisuudessa kuin musiikissa, kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa – kaiken perusta oli tyyli. Oli luotava tyyli siihen kansalliseen sisältöön, jota haluttiin välittää maailmalle ja omalle yleisölle.

Kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stanisław Wyspiański, Omakuva, 1902.

Kuvataiteessa maalaustaiteilijat, graafikot, arkkitehdit kehittivät kansallisromanttisia ideoita moderniin suuntaan. Nuoren Puolan nerokkaimpana pidetään Stanisław Wyspiańskia (1869–1907), joka toimi myös kirjallisuuden ja teatterin alalla. Hän toteutti suuria seinä- ja lasimaalauksia Krakovan Fransiskaanikirkkoon. Hän suunnitteli myös Wawelin kuninkaanlinnan jälleenrakentamista: Wawelista piti tulla Puolan Akropolis, poliittisen elämän, taiteiden, tieteen ja kulttuurin keskus, jonka kruunaisi nykyisen ison linnanpihan paikalle rakennettava parlamenttitalo.

Muita saman aikakauden nimiä ovat seinämaalauksista tunnettu Józef Mehoffer (1854–1946) ja symbolisti Jacek Malczewski (1854–1929). Józef Pankiewicz (1866–1940) ja Wladysław Podkowiński (1866–1895) olivat taipuvaiset impressionismiin. Pariisissa opiskellessaan he olivat tutustuneet vuonna 1899 pidettyyn Monet’n näyttelyyn. Heidän palattuaan Puolaan heidän uusi tyylinsä herätti voimakasta arvostelua, mutta impressionismi juurtui kuitenkin aika nopeasti Puolan maaperään ja varsinkin aluksi Varsovaan. Monet taiteilijoista olivat Puolalaisen taideyhdistyksen 1897–1950 jäseninä. Taideyhdistys oli järjestänyt puolalaisen kuvataiteen näyttelyt kotimaassa sekä ulkomailla.

Museotoiminta oli syntynyt jo romantiikan aikakaudella, ja sen kautta eri kaupunkeihin syntyi ja organisoitui museoiden ja näyttelytilojen verkosto. Varsovan kansallismuseo oli perustettu vuonna 1862, ja Varsova sai myös silloin uutta taidetta esittelevän näyttelyhallin Zachętaan. Zachętan näyttelyhalli tai galleria rakennettiin 1899–1903. Krakovassa vastaava instituutio oli Taidepalatsi (Pałac Sztuki). Melkein samaan aikaan Krakovaan perustettiin Teknisteollinen museo, jonka yhteydessä alettiin antaa koulutusta käsityöläisille. Vuonna 1901 perustettiin myös Puolan sovelletun taiteen seura, jonka tehtävänä oli kerätä kansantaidetta, järjestää kursseja ja näyttelyitä.

Taidemusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidemusiikin puolella kausi yhdistetään erilaisiin modernin musiikin säveltäjiin muun muassa Karol Szymanowski, joka sai tuotantoonsa vaikutteita Chopinilta, Wagnerilta, Richard Straussilta, Brahmsilta ja Regeriltä. Hän sävelsi sinfonioita, kamarimusiikkia ja kaksi oopperaa. Ryhmään kuuluivat myös säveltäjät ja kapellimestarit Grzegor Fitelberg, Ludomir Rozycki ja Mieczylaw Karlowicz.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuden puolella aikakaudella tulivat tutuiksi paitsi jugend-tyyli, dekadenssi, uusromantiikka, symbolismi ja myös impressionismi. Kirjallisuuden aikakauden tärkeimmät edustajat olivat Tadeusz Boy-Żeleński (1874–1941), Leopold Staff (1878–1957) ja kuvataiteilijanakin tunnettu Stanisław Wyspiański (1869–1907). Tadeusz Boy-Żeleński oli ennen kaikkea esseisti ja teatteriarvostelija. Hän käänsi äidinkielilleen suuren osan uudesta ranskalaisesta kirjallisuudesta. Leopold Staff oli tunnettu kauden modernistirunoilija ja nietzscheläisen filosofian mukainen individualisti. Stanisław Wyspiański kirjoitti ennen kaikkea näytelmiä, joita hän myös itse lavasti. Kuuluisin Wyspiańskin monista näytelmistä on Wesele ('Häät').

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]