Nuori Puola

Ferdynand Ruszczyc, Maa, 1898.

Nuori Puola (puol. Młoda Polska) tai Puolan art nouveau on varhaista modernismia edustava, art nouveaun, symbolismin, ekspressionismin ja modernismin yhdistänyt puolalaisen taiteen ilmiö. Sen vaikutus kesti noin kaksikymmentä vuotta 1895–1914. Taidesuuntauksen keskus oli Galitsian länsiosan pääkaupunki Krakova, joka kuului tuolloin Itävaltaan. Krakovassa olosuhteet uuden taidesuuntauksen kehitykselle olivat otollisemmat kuin muualla jaetussa Puolassa eli Saksan tai Venäjän jakoalueilla. Isossa-Puolassa ja Pommerissa Saksa toteutti laajaa kulttuurin saksalaistamisprojektia, kun taas Venäjän keisarikuntaan kuuluva Varsova oli vahva klassismin keskus.

Poliittisesti ja kulttuurisesti ahtaassa ilmapiirissä taiteilijat loivat omintakeisen ilmaisukielen. Taidesuuntaus perustui sekä moderneihin että kansallisromanttisiin ideoihin. Kansallisromantiikalla oli merkittävä osuus puolalaisen kansallisuusaatteen, kulttuurin ja identiteetin kehittymisessä. Se oli sopinut parhaiten kansallisuusaatteen ja sen keskeisten ideoiden välittämiseen. Tyyli ilmeni taidesuuntauksena, joka esiintyi useissa Euroopan maissa erityisesti vuosien 1890 ja 1910 välillä. Paikallisista eroista huolimatta taidesuuntausta yhdisti pyrkimys hakeutua isänmaan luonnon pariin ja perehtyä kansanelämään.

Kirjallisuudessa kuin musiikissa, kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa kaiken perusta oli tyyli. Oli luotava tyyli siihen kansalliseen sisältöön, jota haluttiin välittää maailmalle ja omalle yleisölle.

Kuvataide

Stanisław Wyspiański, Omakuva, 1902.

Kuvataiteessa taidemaalarit, graafikot ja arkkitehdit kehittivät kansallisromanttisia ideoita moderniin suuntaan. Nuoren Puolan nerokkaimpana pidetään Stanisław Wyspiańskia (1869–1907), joka toimi myös kirjallisuuden ja teatterin alalla. Hän toteutti suuria seinä- ja lasimaalauksia Krakovan Fransiskaanikirkkoon. Hän suunnitteli myös Wawelin kuninkaanlinnan jälleenrakentamista. Wawelista piti tulla Puolan Akropolis, poliittisen elämän, taiteiden, tieteen ja kulttuurin keskus, jonka kruunaisi nykyisen ison linnanpihan paikalle rakennettava parlamenttitalo.

Muita saman aikakauden nimiä ovat seinämaalauksista tunnettu Józef Mehoffer (1854–1946) ja symbolisti Jacek Malczewski (1854–1929). Józef Pankiewicz (1866–1940) ja Wladysław Podkowiński (1866–1895) olivat taipuvaisia impressionismiin. Pariisissa opiskellessaan he olivat tutustuneet vuonna 1899 pidettyyn Monet’n näyttelyyn. Heidän palattuaan Puolaan uusi tyyli herätti voimakasta arvostelua, mutta impressionismi juurtui melko nopeasti Puolaan, aluksi varsinkin Varsovaan. Monet taiteilijoista olivat vuosina 1897–1950 toimineen Puolalaisen taideyhdistyksen jäseninä. Taideyhdistys järjesti puolalaisen kuvataiteen näyttelyitä kotimaassa sekä ulkomailla.

Museotoiminta syntyi jo edeltävällä romantiikan aikakaudella, ja sen kautta eri kaupunkeihin syntyi ja organisoitui museoiden ja näyttelytilojen verkosto. Varsovan kansallismuseo oli perustettu vuonna 1862, ja Varsova sai myös silloin uutta taidetta esittelevän näyttelyhallin Zachętaan. Zachętan näyttelyhalli rakennettiin 1899–1903. Krakovassa vastaava instituutio oli Taidepalatsi (Pałac Sztuki). Melkein samaan aikaan Krakovaan perustettiin Teknisteollinen museo, jonka yhteydessä alettiin antaa koulutusta käsityöläisille. Vuonna 1901 perustettiin myös Puolan sovelletun taiteen seura, jonka tehtävänä oli kerätä kansantaidetta, sekä järjestää kursseja ja näyttelyitä.

Taidemusiikki

Taidemusiikissa kausi yhdistetään erilaisiin modernin musiikin säveltäjiin. Muun muassa Karol Szymanowski sai tuotantoonsa vaikutteita Chopinilta, Wagnerilta, Richard Straussilta, Brahmsilta ja Max Regeriltä. Hän sävelsi sinfonioita, kamarimusiikkia ja kaksi oopperaa.^lähde? Ryhmään kuuluivat myös säveltäjät ja kapellimestarit Grzegor Fitelberg, Ludomir Rozycki ja Mieczyslaw Karlowicz.

Kirjallisuus

Kirjallisuudessa aikakaudella tulivat tutuiksi paitsi jugend-tyyli, dekadenssi, uusromantiikka, symbolismi ja myös impressionismi. Ajan tärkeimmät edustajat kirjallisuudessa olivat Tadeusz Boy-Żeleński (1874–1941), Leopold Staff (1878–1957) ja kuvataiteilijanakin tunnettu Stanisław Wyspiański (1869–1907). Tadeusz Boy-Żeleński oli ennen kaikkea esseisti ja teatteriarvostelija. Hän käänsi äidinkielilleen paljon uutta ranskalaista kirjallisuutta. Leopold Staff oli tunnettu kauden modernistirunoilija ja nietzscheläisen filosofian mukainen individualisti. Stanisław Wyspiański kirjoitti paljon näytelmiä, joita hän myös itse lavasti. Kuuluisin Wyspiańskin näytelmistä on Wesele ('Häät').

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nuori Puola Wikimedia Commonsissa