Nuorena nukkunut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuorena nukkunut
Kirjailija Frans Eemil Sillanpää
Kieli suomi
Genre rakkauskertomus
Kustantaja Otava
Julkaistu 1931
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Nuorena nukkunut on Frans Eemil Sillanpään romaani. Se kertoo nuoren piikatytön Silja Salmeluksen, "sukunsa viimeisen vihannan" elämäntarinan. Romaani ilmestyi vuonna 1931, ja sitä pidetään Sillanpään parhaimpana ja menestyneimpänä romaanina.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanissa on kaksi osaa, joista ensimmäinen käsittelee Siljan isää Kustaa Salmelusta ja hänen perhettään. Toinen osa kertoo tyttären vaiheista.

Romaani alkaa 1800-luvun lopulta ja sijoittuu Hämeeseen. Kustaa on Salmeluksen ison tilan ainoa lapsi. Hän menettää äitinsä nuorena ja rakastuu palvelustyttö Hilmaan, joka on kotoisin Plihtarista, pienestä töllistä. Kustaa ja Hilma avioituvat ja Kustaasta tulee talon isäntä vanhan isännän kuoltua. Heille syntyy kolme lasta, joista kaksi vanhempaa kuolevat kulkutautiin ja nuorin, Silja, jää henkiin. Kustaa on veloissa, ja hän joutuu myymään sukutilansa. Perhe muuttaa lähipitäjään, missä Hilma kuolee ja Kustaa jää kaksin Siljan kanssa. Isän ja tyttären suhde on lämmin ja tiivis, molemminpuolinen rakkaus on suuri. Kustaa kuolee Siljan ollessa rippikoulussa ja Siljasta tulee orpo. Koska Silja on alaikäinen eikä voi itse hallinnoida omaisuutta, läheisen tilan isäntä toimii omaisuuden holhoojana. Silja muuttaa isännän maatilalle ja tekee myös tilan töitä osin omasta halustaan. Hän päätyy lopulta palvelustytöksi, vaikka asiat voisivat olla toisinkin, koska isän jättämä perintö on melko arvokas.

Silja tekee töitä viidessä eri palveluspaikassa. Toisessa palveluspaikassaan Silja seurustelee naapurin Oskarin kanssa ja joutuu muidenkin miesten lähentelyjen kohteeksi. Hän säilyttää viattomuutensa, vaikka hänestä puhutaan pahantahtoisesti. Neljännessä palveluspaikassaan Rantoon professorilla Silja tapaa elämänsä rakkauden. Armas, nuori kesävieras, valloittaa Siljan sydämen ja juhannuksen tienoilla pari saa lempensä täyttymyksen. Armas joutuu lähtemään kuitenkin saman tien kotiin, ja Siljalle jää muisto sekä rakkaus Armasta kohtaan. Vaikka he eivät enää tapaa, Armas kulkee Siljan sydämessä tytön elämän loppuun asti. Professori palaa syksyn jälkeen kaupunkiin, ja Rantoon jälkeen Silja menee Kierikan tilalle palvelukseen. Eletään vuotta 1918 ja myös Silja joutuu osalliseksi kansalaissotaan. Hän auttaa valkoisia sotilaita ja joutuu punaisten kuulusteltavaksi. Silja kuitenkin selviää pinteestä. Lopullinen vastoinkäyminen tulee, kun kaksi kertaa keuhkotaudin sairastanut Silja sairastuu kolmannen ja viimeisen kerran. Hän kuolee 22 vuoden ikäisenä.

Merkitys ja teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teosta on pidetty mestarillisena suomalaisen maalaiselämän ja kesän kuvauksena. Myös nuoren tytön sielunelämän kuvaus on saanut kiitosta. Erityisesti ulkomailla kauempana pohjolasta teoksen vastaanotto keskittyi Siljan naiskuvaan. Panu Rajala toteaakin, että "viattoman tytön kuvassa nähtiin pohjoisen luonnon ja kansan yhteinen vertauskuva".[1] Romaanin keskeinen teema on luonnonyhteys, käsitys ihmisen hengestä, joka pysyy puhtaana ulkoisilta haitoilta.[2]

Teoksessa kuolema on vahvasti läsnä. Se tuntuu helpottavalta, koska se on hengen voitto materiasta. Silja on kuollessaan onnellinen, hän täyttää tehtävänsä tässä maailmassa. Aineellinen menetys onkin romaanissa elämän onnen edellytys. Romaania pidetään syntymäajankohtaansa sitoutuvana ajankuvana. Epävarmat ajat ja talouspula vaikuttivat ja historia sekä juuret kiinnostivat yleisesti.[3]

Eräs romaanin teemoista on eräänlainen isällinen kolminaisuus. Kustaalla, Professorilla ja Armaalla on Siljan elämään suuri vaikutus. Isä on isä, Professori eräänlainen viisas isähahmo ja Armas hänen rakkautensa kohde. Tämän kolminaisuuden vaikutus tulee esiin erityisesti Siljan unissa ja kuumehoureissa. Varsinkin isän merkitys on suuri.[4] Rajala toteaakin, että "teoksen sisäistekijä varaa Kustaalle etusijan Siljan miessuhteiden joukossa".[5]

Teoksen pääelementteinä Rajala pitää auringon valoa ja vettä. Auringon valolla on suuri merkitys Siljan varhaisissa elämyksissä ja auringon säteillä on osansa myös Siljan maatessa kuoleman hetkellä saunamökissä.[6] Vesi liittyy Siljan elämänvaiheisiin monilta osin. Vesistön läheisyys tuo Siljalle suurimmat elämykset. Lapsena hän kokeilee jään kestävyyttä lapsen uteliaisuudella, järven rannalla on Siljan mieluisin oleskelupaikka. Rantooseen siirrytään vesiteitse ja hän tapaa Armaksen ensi kertaa järven rannalla. Vedenhakureissulla lähteellä nuoret tutustuvat paremmin. Lisäksi laiva vie Armaksen pois Siljan luota.[7] Vesi on myös Siljan kauneuden ja puhtauden elementti.[8] Hän on enemmän kuin pelkkä piikatyttö: "Silja on sekä kaunis että tosiasiallisesti varakas tyttö, ja hänen erikoisasemansa palvelustyttöjen joukossa tuntuu vähintäin perustellulta."[9]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillanpää kehitteli romaaniaan yhdeksän vuotta. Nuorena nukkuneen alkuidea oli lähtöisin kesältä 1922.[10] Alkuideana Rajala toteaa, että "Sillanpään oli määrä tutkia 'ylhäisöihmisten' elämänkuviot, epäsäätyisen avioliiton seuraukset sekä sukupuolisen puhtauden ideaali; kuinka nämä toteutuvat ihmisten raa'assa maailmassa"[11].

Tarinaan on löydetty yhtymäkohtia Sillanpään omasta elämästä. Silja Salmeluksella on todellinen esikuva, eli Sillanpään tuttava palvelustyttö Silja Ihantola. Todellisen Siljan isän nimi oli myös Kustaa, ja heidän tarinassaan on samanlaisia piirteitä kuin romaanissa. Esikuva sairasti keuhkotaudin nuorena tyttönä ja taudin uusiutuessa hän kuoli 41-vuotiaana.[12] Lisäksi kirjailija oli perheensä ainoa lapsi ja hänen kaksi vanhempaa sisarustaan olivat kuolleet kulkutautiin kuten Silja. Sillanpää tosin kasvoi äitinsä kanssa ja pystyi "suvun viimeisenä vihantana" jatkamaan sukua.[13]

Romaanin työstövaihe sijoittui lähinnä vuosiin 1929 ja 1930. Sillanpään perhe etsi vuonna 1929 kesäpaikakseen Ihantola-nimisen huvilan Ruovedeltä. Kirjailija jatkoi siellä seitsemän vuotta kytenyttä romaaniaan[14]. Siihen mennessä käsikirjoitusta oli valmiina noin 45 liuskaa ja Ruovedellä syntyi suunnilleen saman verran[15].

Romaanin työstö lähti vauhtiin Helsingissä syksyllä 1929. Kirjoitus eteni nopeasti, ei vähiten kustannusosakeyhtiö Otavan lupaamien liuskapalkkioiden ansiosta. Romaani syntyi pala kerrallaan. Kirjailija kirjoitti kohtauksia sieltä täältä, joten kustannusyhtiössä oli vaikeuksia hahmottaa, mikä osa kuului mihinkin. Syksyllä 1930 Sillanpää kokosi voimansa ja järjesti romaaninsa julkaisukelpoiseen kuntoon. Maaliskuussa 1931 romaani ilmestyi yhdeksänvuotisen työn jälkeen.[16]

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena nukkuneesta tuli kotimaassa arvostelumenestys. Romaanin pitkä syntyhistoria oli tiedossa, ja sen valmistuminen sai suuren kiitoksen osakseen. Yleisimmin arvostelijoita ihastutti Sillanpään levollinen, vivahteikas maalaiselämän kuvaus.[17] Romaania verrattiin niin Runebergin Hannaan kuin Juhani Ahon Papin tyttäreenkin[18].

Romaanin ruotsinnos aloitettiin lähes rinta rinnan käsikirjoituksen etenemisen kanssa. Ragnar Ekelundin käännös ilmestyi Ruotsin markkinoille syksyllä 1931. Myös Ruotsissa romaanista tuli menestys. Kirja oli Sillanpäälle lopullinen läpimurto kotimaassa.[19] Vuosina 19311940 romaani käännettiin 17 eri kielelle, ja kirjaa myytiin hyvin etenkin Ruotsissa ja Saksassa.

Heti kirjan ilmestyttyä alkoi Ruotsin lehdistö veikkailla Sillanpäätä Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Nobel-veikkausta jatkui pienin tauoin koko 1930-luvun, kunnes kirjailija sai sen vuonna 1939. Nobelin palkinto toi Sillanpäälle ja Nuorena nukkunut -romaanille paljon kuuluisuutta. Teos on käännetty ainakin 27 eri kielelle.[20]

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaani on filmattu kahdesti. Teuvo Tulio on ohjannut elokuvan Nuorena nukkunut, joka valmistui 1937, ja Jack Witikka elokuvan Silja – nuorena nukkunut (1956),

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korhonen, Anna: Sillanpää Frans Emil Sininen laulu. Suomen taiteiden tarina. Yle Teema. Viitattu 6.3.2009.
  • Rajala, Panu: Siljan synty, F.E. Sillanpää vuosina 1923 - 1931. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988. ISBN 9789517175210.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rajala 1988: 262.
  2. Korhonen 2003.
  3. Rajala 1988: 225,262-265.
  4. Rajala 1988: 245.
  5. Rajala 1988: 226.
  6. Rajala 1988: 218.
  7. Rajala 1988: 220, 231, 239.
  8. Rajala 1988: 230-231.
  9. Rajala 1988: 224.
  10. Rajala 1988: 198.
  11. Rajala 1988: 198-199.
  12. Rajala 1988: 199-200.
  13. Rajala 1988: 217.
  14. Rajala 1988: 198, 194.
  15. Rajala 1988: 201.
  16. Rajala 1988: 201-203.
  17. Rajala 1988: 247.
  18. Rajala 1988: 251.
  19. Rajala 1988: 255-257.
  20. Rajala 1988: 257-258.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]