Nuoliyökkönen
| Nuoliyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Iltayökköset Acronictinae |
| Suku: | Acronicta |
| Laji: | psi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Acronicta psi |
|
| Katso myös | |
Nuoliyökkönen (Acronicta psi) on iltayökkösiin kuuluva, varsin yleinen yöperhoslaji. Se on keskikokoinen yökkönen, ja se on väritykseltään melko tasaisen vaaleanharmaa. Laji elää lähes koko Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, ja se viihtyy valoisissa lehtimetsissä, puistoissa ja puutarhoissa. Toukka elää monilla lehtipuilla ja pensailla.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoliyökkönen on keskikokoinen, tasaisen vaaleanharmaa yökkönen, jonka siivissä ei erotu kovin selvää kuviointia. Etusiivissä on kuitenkin selvästi erottuva musta tyvijuomu ja siiven ulkoreunasta sisäänpäin suuntautuu musta, nuolen kärkeä tai kreikkalaisen aakkoston Ψ-kirjainta muistuttava kuvio. Sisempi poikkiviiru on kaksinkertainen, ja siiven etureunassa viirun kohdalla on kaksi yhtä tummaa täplää. Viiru häipyy siiven takareunaa kohti. Ulompi poikkiviiru on ohut ja musta. Rengas- ja munuaistäplä ovat lähellä toisiaan, ja niitä yhdistää musta x-kirjaimen muotoinen kuvio. Takasiivet ovat koiraalla valkoiset, ulospäin tummuvat ja naaraalla harmaat, suunnilleen etusiipien väriset. Siipiväli on 36–43 mm.[2][3][4]
Samannäköinen laji on erityisesti vasamayökkönen (Acronicta tridens), mutta myös keihoyökkönen (Acronicta cuspis). Varma lajinmääritys saattaa vaatia genitaalien tutkimista.[4]
Täysikasvuinen toukka on harvakseltaan pitkäkarvainen, sivuilta musta ja sen kyljillä on punaiset täplät. Sivuilla on myös leveät valkoiset pitkittäisraidat ja selkäpuolella leveä keltainen raita. Selässä pään lähellä on pitkä, musta, sarvimainen kyhmy.[5]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Lajia tavataan lähes koko Euroopassa sekä Pohjois-Afrikassa. Idässä levinneisyysalue ulottuu Itä-Siperiaan.[6] Etelä- ja Keski-Suomessa laji on erittäin yleinen, joskin se harvinaistuu pohjoista kohti. Havaintojen pohjoisraja kulkee suunnilleen Kemi–Kajaani-linjalla. Perhoset lentävät yleensä yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta elokuun alkupuolelle.[7] Toinen sukupolvi on harvinainen.[4]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoliyökkönen viihtyy valoisissa lehtimetsissä, metsänlaitamilla, pensaikoissa, puistoissa ja puutarhoissa. Lajia tavataan yleensä yksitellen, mutta joskus se voi olla jopa runsas. Perhoset lentävät öisin ja tulevat hyvin sekä valolle että syötille.[4] Kotelo talvehtii kotelokopassa kuoren raossa.[6]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka on polyfagi, joka elää monilla erilaisilla lehtipuilla ja pensailla.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Nuoliyökkönen – Acronicta psi Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Acronicta psi Naturhistoriska Riksmuseet. Viitattu 29.11.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Grey Dagger UKMoths. Viitattu 29.11.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 39–40
- ↑ Acronicta psi lepiforum.eu. Viitattu 29.11.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Psikveldfly Naturhistorisk museum. Viitattu 29.11.2012. (norjaksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Perhoset: Nuoliyökkönen
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- koiraan genitaalit (englanniksi)
- nuoliyökkösnaaraan genitaalit verrattuna vasamayökkösen genitaaleihin (englanniksi)