Numeroituva joukko

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Numeroituva)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matematiikassa termiä numeroituva käytetään kuvaamaan joukon sisältämien alkioiden lukumäärää. Jos joukossa on ääretön määrä alkioita, numeroituvuus ilmaisee äärettömän määrän laadun. Äärettömien joukkojen kokoeroja voi selvittää vertailemalla joukkojen alkioiden lukumääriä keskenään. Vaikka molemmat joukot ovat äärettömän suuria, voi toinen joukko sisältää merkittävästi enemmän alkioita kuin toinen joukko. Tällöin sanotaan sen olevan mahtavampi joukko.

Numeroituvuuden termin otti käyttöön joukko-opin luoja Georg Cantor vuonna 1874 julkaistussa kirjoituksessaan ja hän todisti sillä monien joukkojen mahtavuuden olevan sama kuin luonnollisten lukujen joukolla.

Äärettömien joukkojen vertailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräissä lukujoukoissa on alkioita ääretön lukumäärä, joten tavanomainen lukumäärän laskeminen luettelemalla joukon alkiot ei onnistu. Kahden äärettömän joukon kokoa voidaan kuitenkin verrata muodostamalla alkioparien joukko kummankin joukon alkioista. Esimerkiksi joukoista, joissa on luonnolliset luvut ja parilliset luonnolliset luvut, voidaan muodostaa alkioparijoukko, jossa on alkiot

Tässä joukossa vasen pari on luonnollisen luvun alkio ja oikea pari parillisen luonnollisen luvun alkio. Vaikka kummankin joukon alkioita on ääretön määrä, voidaan niistä muodostaa parit, joiden muodostamiseen osallistuvat lopulta kaikki kummankin joukon alkiot. Tästä päätellään, että alkioiden lukumäärä on "sama", vaikka itse lukumäärää ei määritetä.

Edelliseen esimerkkiin sisältyy paradoksi (katso Galilein paradoksi), joka on kiehtonut matemaatikkoja toista sataa vuotta. Miten voi parillisia lukuja olla yhtä monta kuin luonnollisia lukuja? Eikö parillisia lukuja ole puolet vähemmän kuin luonnollisia lukuja? Cantorin ajatusleikki parinmuodostuksesta osoittaa kuitenkin, että kumpikin lukujoukko on ehtymätön ja jokaiselle alkiolle löytyy aina toisesta lukujoukosta pari. Äärettömien joukkojen tapauksissa joukon kokoa kutsutaankin joukon mahtavuudeksi erotukseksi äärellisten joukkojen koosta. Äärettömän joukon kokoa ei arvioida numeerisesti vaan sen mahtavuutta arvioidaan vertailujoukon avulla. Vertailun tulos on, että toinen joukko on yhtä mahtava tai mahtavampi kuin toinen joukko. Joukot voidaan asettaa mahtavuusjärjestykseen vertailun avulla.[1]

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukko on numeroituva kahdessa tapauksessa. on numeroituva, jos sen mahtavuus on äärellinen. Esimerkiksi suomalaiset aakkoset on numeroituva joukko, koska aakkoset voidaan lueteltuina (aakkosjärjestyksessä) laskea ja niitä on äärellinen määrä 29. on numeroituvasti ääretön, jos se on yhtä mahtava kuin luonnollisten lukujen joukko. Parinmuodostus vertailujoukon kanssa jatkuu äärettömän monta kertaa tai jää kesken, mutta jokaiselle joukon alkiolle riittää joukosta pari.

Jos parinmuodostusprosessissa huomataan tilanne, että joukossa on alkioita, joita ei pystytä luetteloimaan joukon alkioilla, kutsutaan joukkoa ylinumeroituvaksi. Intuitiivisesti ajatellaan, että joukossa on "enemmän alkioita" kuin joukossa eli se on mahtavampi joukko. Esimerkiksi reaalilukujen joukko on osoitettu mahtavammaksi kuin eli se on ylinumeroituvasti ääretön.[2]

Merkintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukon mahtavuutta merkitään matematiikan kirjallisuudessa joko tai . Joukkojen mahtavuuden suuruus ilmaistaan heprean kielen aakkosella , joka lausutaan "alef". Numeroituvan joukon , kuten myös luonnollisten lukujen joukon , mahtavuutta merkitään kardinaaliluvulla . Tämän arvo on ja se on pienin ääretön kardinaaliluku.[3]

Jos joukko on ylinumeroituva, joukon mahtavuus ilmaistaan kardinaaliluvuilla tai tai ..., missä kardinaaliluvut ovat eri mahtavuudella ylinumeroituvuuden laadun mukaan. Kardinaaliluvuilla on suuruusjärjestys .[4]

Numeroituvuuden määritys funktion kuvauksena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vertailuparien muodostus voidaan tulkita karteesisen tulon muodostamiseksi, mikä voidaan lausua myös funktion kuvauksen avulla. Silloin kuvaus tutkittavasta lukujoukosta luonnollisten lukujen joukkoon

vastaisi parinmuodostusta siten, että kuvauksen lähtö- ja maalijoukon alkiot ovat pareja. Jos kuvaus on injektio, on lähtöjoukko numeroituva tai numeroituvasti ääretön. Jos kuvaus on peräti bijektio, on lähtöjoukko numeroituvasti ääretön.[5] Bijektion olemassaolo voidaan todeta myös, kun kahden joukon välille löydetään kaksi injektiota ja siten, että ja . Tällöin Cantorin–Schröderin–Bernsteinin lauseen nojalla on olemassa bijektio .

Yleisiä tuloksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numeroituvien joukkojen aidot osajoukot ovat myös numeroituvia. Jos esimerkiksi rationaaliluvut on numeroituva joukko, myös sen osajoukko kokonaisluvut on numeroituva. Myös numeroituva määrä numeroituvia joukkoja muodostaa unionina numeroituvan joukon.[5]

Esimerkkejä numeroituvista äärettömistä joukoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellisen esimerkin mukaisesti parilliset positiiviset luvut ovat numeroituvasti ääretön joukko. Samoin ovat esimerkiksi kokonaislukujen (), algebrallisten lukujen ja rationaalilukujen joukot () numeroituvia.[1]. Sitä vastoin esimerkiksi reaalilukujen joukko ei ole numeroituva vaan ylinumeroituva eli aidosti mahtavampi kuin mikään edellä mainituista.

Todistus kokonaislukujen osalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokonaisluvut voidaan osoittaa numeroituvasti äärettömäksi joukoksi Cantorin esittämällä yksinkertaisella tavalla. Vaikka joukko on "molemmista päistään" ääretön, voidaan lukujen luettelointi aloittaa lukujoukon keskeltä:

Nämä uudelleen ryhmitellyt luvut numeroidaan luonnollisilla luvuilla seuraavasti:

, mikä voidaan myös esittää bijektiona luonnollisilta luvuilta () kokonaisluvuille seuraavasti:


Tällä tavalla tavoitetaan kaikki kokonaisluvut ja ne voidaan yhdistää vuorollaan yhden luonnollisen luvun kanssa, kun parinmuodostusta jatketaan äärettömän monta kertaa. Tämän esimerkin perusteella kokonaisluvut ovat numeroituvasti ääretön lukujoukko eli sen mahtavuus on .

Kokonaislukujen joukko on numeroituvasti ääretön myös siksi, että se on unioni kolmesta numeroituvasta joukosta:

[1]

Todistus rationaalilukujen osalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rationaalilukujen numeroituvuus on todistettu artikkelissa mahtavuus Cantorin esittelemällä luettelointimenetelmällä.

Numeroituvaisuus voidaan todistaa myös numeroituvien osajoukkojen unionin numeroituvuudella. Jaetaan rationaaliluvut useaan osajoukkoon, jonka alkioilla on aina samat nimittäjät. Tällainen osajoukko on esimerkiksi , jonka alkioilla on nimittäjänä kokonaisluku :

Joukko on :n arvosta riippumatta numeroituvasti ääretön, koska alkioita on yhtä monta kuin murtolukujen osoittajissa olevat kokonaisluvut.

Kaikki rationaaliluvut saadaan osajoukkojen unionina, kun käy läpi kaikki kokonaisluvut

missä osajoukkoja on numeroituvasti ääretön joukko.[1]

Numeroituvien joukkojen karteesiset tulot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rationaalukujen todistelu on samantapainen myös kahden numeroituvan joukon karteesisen tulon numeroituvuuden todistelussa. Esimerkiksi kahden luonnollisen joukon karteesinen tulo on siten myös numeroituva joukko. Itse asiassa kaikki numeroituvien joukkojen kaikki karteesiset tulot ovat numeroituvia joukkoja.

Keksimällä bijektio , missä

on numeroituvuus toteamisen jälkeen osoitettu.[1][6]

Toinen tapa on havaita injektiot , jossa , ja , jossa . Näin ollen Cantorin–Schröderin–Bernsteinin lauseen nojalla on olemassa bijektio , joten karteesinen tulo numeroituu.

Todistetaan induktiolla, että karteesinen tulo on numeroituva kaikilla :

Alkuaskel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

on itsestään selvästi numeroituva ja on numeroituva, koska on olemassa bijektio , kun on esimerkiksi .

Induktio-oletus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

on numeroituva on olemassa bijektio .

Induktioaskel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olkoon kuvaus määritelty siten, että . Koska on bijektio ja koska on induktio-oletuksen nojalla bijektio, niin :n on myös oltava bijektio. Tällöin karteesinen tulo numeroituu.

on numeroituva. Induktioaskeleessa todistettiin, että ja jokainen sitä seuraavakin luonnollisten lukujen joukolla konstruoitu karteesinen tulo on numeroituva. Näin ollen on siis osoitettu induktiolla, että karteesinen tulo on numeroituva kaikilla .

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fuchs, Walter R.: Matematiikka. Suomentanut Mattila, Pekka. Länsi-Saksa: Kirjayhtymä, 1968.
  • Barrow, John D.: Lukujen taivas. Suomentanut Vilikko, Risto. Smedjebacken, Ruotsi: Art House, 1999. ISBN 951-884-231-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Williams, Michael B.: Cardinality (pdf) (luentomoniste) Texas, USA: University of Texas at Austin. (englanniksi)
  2. Weisstein, Eric W.: Countably Infinite (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
  3. Weisstein, Eric W.: Aleph-0 (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
  4. Weisstein, Eric W.: Aleph-1 (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
  5. a b Schwartz, Rich: Countable and Uncountable Sets (pdf) (luentomoniste) 2007. Providence: Brown University. (englanniksi)
  6. Jech, Thomas: Basic Set Teory (html) (luentomoniste) California, USA: Stanford University. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lipschutz, Seymour: Set Theory and Related Topics. McGraw-Hill, 1964. ISBN 0-07-037986-6.