Nuijahai

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuijahai
Bonnethead texas.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat Chondrichthyes
Alaluokka: Leveäsuiset Elasmobranchii
Lahko: Luomihaikalat Carcharhiniformes
Heimo: Vasarahait Sphyrnidae
Suku: Sphyrna
Laji: tiburo
Kaksiosainen nimi
Sphyrna tiburo
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Nuijahain levinneisyys
Nuijahain levinneisyys
Synonyymit
  • Sphyrna vespertina Springer, 1940
  • Squalus tiburo Linnaeus, 1758 [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nuijahai Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nuijahai Commonsissa

Nuijahai (Sphyrna tiburo) on vasarahaiden heimoon kuuluva hailaji. Kreikan kielen sana sphyrna viittaa nuijahain nuijan muotoiseen päähän ja tiburo tulee Amerikan alkuperäisasukkaiden haita tarkoittavasta sanasta.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuijahaita esiintyy Atlantin länsiosissa Pohjois-Carolinasta eteläiseen Brasiliaan saakka, myös Kuuban ja Bahaman alueella, sekä itäisellä Tyynellämerellä Etelä-Kaliforniasta Ecuadoriin ulottuvalla alueella.[3]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuijahai voi olla 1,5 metriä pitkä ja painaa enintään 10,8 kiloa, joten se on pienin vasarahaiden heimon jäsen[4]. Meksikonlahden naarasnuijahait kasvavat harvoin yli 130 senttimetriä pitkiksi ja urokset harvoin yli 110 senttisiksi[1]. Väritykseltään nuijahai on päältä harmaa tai harmaanruskea ja alta vaaleampi, kyljissä voi olla pieniä tummia laikkuja[5]. Pää on litteä ja lapionmuotoinen ja pituudeltaan 18–25 % ruumiin kokonaispituudesta, ja se on huomattavasti pyöreämpi kuin muilla vasarahaiden heimon lajeilla.[6]

Nuijahain pienet ja terävät hampaat sijaitsevat suun etuosassa, ja ne on tarkoitettu saaliin paloitteluun. Suun takaosassa olevia tasaisia ja suuria hampaita käytetään hienontamiseen.[7]

Elintavat ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuijahait elävät 3–15 yksilön parvissa, mutta muuton aikana yksilöitä voi olla ryhmässä satoja tai jopa tuhansia. Parvessa nuijahain paikkaan hierarkiassa vaikuttaa koko ja sukupuoli.[6] Nuijahaiden täytyy liikkua koko ajan, jotta kiduksiin virtaisi happea eivätkä ne uppoaisi. Ne liikkuvat pitkiäkin matkoja päivässä meriveden lämpötilan mukaan. Ihanteellinen lämpötila lajille on 21 celsiusastetta. Talvella nuijahait viihtyvät päiväntasaajan lähettyvillä, kesällä pohjoisemmilla leveysasteilla. Nuijahaille tyypillisiä elinympäristöjä ovat muta- ja hiekkapohjaiset matalat rannikkoalueet, koralliriutat, matalat lahdet ja kanavat. Tyypillinen elinsyvyys on 10–80 metriä[7]. Nuijahain elinikä on noin 12 vuotta.[6]

Nuijahaita saalistava petokaloja ovat mm. tiikerihai ja sitruunahai.[8]

Nuijahai on ärsyttämättömänä ihmiselle vaaraton. Kautta aikain on ollut yksi tapaus, jossa nuijahai on hyökännyt ihmisen kimppuun syyttä.[4] Nuijahain sanotaan yleisesti ottaen olevan arka hai[9].

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaraat tulevat sukukypsiksi 2–3 vuoden ikäisinä tai kokonaispituuden ollessa 80–95 senttimetriä. Urokset taas saavuttavat sukukypsyyden kaksivuotiaana tai 68–85 senttimetrisinä.[1]

Nuijahait lisääntyvät nopeasti, ja poikueet ovat suuria. Nuijahaiden uskotaan parittelevan keväällä, syksyllä tai jopa minä vuodenaikana tahansa.[7]. Parittelun jälkeen naaraat voivat varastoida spermaa jopa neljä kuukautta ja suorittaa hedelmöityksen silloin kun itse haluavat. Nuijahain raskaus kestää 4–5 kuukautta. Naaraat tuottavat munia ja säilyttävät niitä sukuelimissään, joissa alkiot kehittyvät munien sisällä, kunnes ne ovat tarpeeksi kypsiä syntymään. Syntyminen tapahtuu loppukesästä tai alkusyksystä.[7] Vastasyntyneet poikaset ovat 35-40 senttimetriä pitkiä. Poikueessa on 4–16 poikasta[10]. Synnytettyään emo menettää ruokahalunsa ja välttelee koiraita.[11]

Vuonna 2001 tutkijat havaitsivat eläintarhassa, että nuijahainaaras voi lisääntyä partenogeneettisesti eli ilman kontaktia uroksen kanssa.[12]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuijahain pääasiallista ravintoa ovat äyriäiset. Ne syövät myös tietynlaisia katkarapuja, nilviäisiä ja pieniä kaloja. Myös merenpohjan kasveja on löydetty nuijahain vatsasta. Nuijahait saalistavat liikuttamalla päätään metallinpaljastimen tavoin meren pohjassa ja etsimällä saaliseliöiden aiheuttamia sähkömagneettisia merkkejä. Havaitessaan saaliin hai nappaa sen hampaillaan ja nielaisee sen kokonaisena. Nuijahai on taitava saalistaja erinomaisen näkö- ja kuuloaistinsa ansiosta.[7]

Pyynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa nuijahaita kalastetaan kaupallisiin tarkoituksiin ja myös toissijaisena saalina. Vuosina 1981–1998 pyydettiin vuosittain keskimäärin 29 000 yksilöä. Vähiten, 13 000 yksilöä, saatiin vuonna 1991 ja eniten, 53 000, vuonna 1986. Meksikonlahdella katkaravunpyytäjien verkkoihin on jäänyt vuosina 1972–1999 410 000 nuijahaita.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Cortés, E.: Sphyrna tiburo IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2005. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Sphyrna tiburo (TSN 160502) Viitattu 23.12.2010. (englanniksi)
  3. Bonnethead (Sphyrna tiburo) Marine species Identification portal. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  4. a b Bonnethead Shark, Sphyrna tiburo MarineBio.org. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  5. Shovelhead Sphyrna tiburo (Linnaeus) 1758 Fishes of the Gulf of Maine. Gulf of Maine Research Institute.
  6. a b c l Bonnethead Shark ANIMAL BYTES. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  7. a b c d e Bonnethead Florida Museum of Natural History Ichthyology Department.
  8. Bonnethead shark Baltimore Aquarium
  9. Enchanted Learning.
  10. Elasmo diver
  11. Explore by Animal Shedd Aquarium
  12. Captive shark had 'virgin birth' BBC