Norsulinnut
Sivulta puuttuu | Norsulinnut | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Aepyornis maximusin luuranko ja muna | ||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Lajit | ||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Norsulinnut Wikispeciesissä |
Norsulinnut, vanhoilta nimiltään elefanttilinnut, madagaskarinstrutsit tai jättiläisstrutsit, (Aepyornithidae) on sukupuuttoon kuollut heimo strutsilintuihin kuuluneita lentokyvyttömiä lintulajeja. Heimoon kuului kaksi sukua, Aepyornis ja Mullerornis. Ennen katoamistaan 1650-luvulla nämä linnut asuttivat Madagaskarin saarta.
Malagassin kielellä linnun nimi on Vorompatra, mikä tarkoittaa suolintua. On esitetty, että rok-linnun legenda olisi syntynyt norsulinnusta.
Norsulinnut olivat maailman suurimpia historiallisena aikana eläneitä lintuja. Ne saattoivat olla yli kolme metriä korkeita ja painaa yli 450 kilogrammaa. Norsulintujen luita ja munia on löydetty melko paljon. Muna voi olla ympärysmitaltaan yli metrin, pituudeltaan yli 30 senttimetriä ja tilavuudeltaan 160 kananmunan, eli noin kahdeksan litran,[2] suuruinen. Madagaskarin asukkaat käyttivät tyhjiä munia astioina.[2] Washingtonissa sijaitsevalla National Geographic Societylla on hallussaan yksi näiden lintujen munista, joka löydettiin vuonna 1967. Näyte on ehjä ja sen sisällä on syntymättömän alkion luuranko. Näytteiden perusteella tiedetään, että norsulinnut olivat kasvinsyöjiä. Elinympäristönään ne suosivat rantakosteikkoja ja soistuneita rantametsiä, joissa kasvillisuus oli runsasta silloinkin, kun saaren itäosia vaivasi kuivuus.
Norsulinnut olivat Madagaskarilla varsin yleisiä vielä sen jälkeen, kun saari oli asutettu pysyvästi noin 2 000 vuotta sitten. Ne kuitenkin katosivat melko nopeasti 1650-luvulle tultaessa. Yleisenä mielipiteenä on, että norsulintujen sukupuutto on ihmisen aiheuttama, mutta vuonna 2000 julkaistu brittitutkimus antaa toisen näkökulman. Arkeologit Sheffieldin ja Royal Hollowayn yliopistoista tutkivat ihmisten suhdetta tähän lintuun sen kotisaarella Madagaskarilla. Tutkimusten tulokset eivät antaneet minkäänlaisia todisteita siitä, että linnut olisi metsästetty sukupuuttoon. Tutkijat uskovat myös, että linnun surmaaminen olisi ollut tabu, sillä mitään todisteita ei löytynyt siitä, että norsulintuja olisi tapettu ravinnoksi. Todennäköisesti sukupuuttoa edisti useiden tekijöiden yhteisvaikutus. Asutuksen levitessä rannikkoa pitkin linnut menettivät pesimäpaikkoja, ilmastonmuutos taas aiheutti kosteikkojen vähenemistä.
H. G. Wells kirjoitti novellin nimeltään Aepyornisin saari (Aepyornis Island). Se julkaistiin kirjailijan novellikokoelmassa The Complete Short Stories of H. G. Wells.
[muokkaa] Eri lajit
Suvussa Aepyornis on kuvattu viisi eri lajia: A. hildebrandti, A. gracilis, A. medius, A. maximus ja A. titan, mutta luokittelun oikeellisuudesta ei voida olla varmoja. Usein kaikkia lajeja kutsutaan vain nimellä A. maximus.
- Aepyornis gracilis Monnier, 1913
- Aepyornis hildebrandti Burckhardt, 1893
- Isonorsulintu Aepyornis maximus Geoffroy-Saint Hilaire, 1851
- Aepyornis medius Milne-Edwards & Grandidier, 1866
- Aepyornis titan (saattaa olla synonyymi Aepyornis maximukselle)
- Mullerornis betsilei Milne-Edwards & Grandidier, 1894
- Mullerornis agilis Milne-Edwards & Grandidier, 1894
- Mullerornis rudis Milne-Edwards & Grandidier, 1894
[muokkaa] Lähteet
- Tieteen Kuvalehti 12/2009, s. 48–53: Hirmuliskojen jälkeen tulivat hirmulinnut
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Birdlife.fi
- ↑ a b Järvinen, Olli; Miettinen, Kaarina: Sammuuko suuri suku? – Luonnon puolustamisen biologiaa, s. 53. Vantaa: Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1987. ISBN 951-9381-20-1.
