Norsjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maalaiskuntaa ja taajamaa Käkisalmen piirissä sekä entistä suomalaista kylää samalla paikalla. Samannimistä jokea käsittelee artikkeli Norsjoki (joki).
Norsjoki
Ларио́ново, Larionovo

Norsjoki

Koordinaatit: 61°0′5″N, 30°10′53″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Käkisalmen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Väkiluku (2011) 3 200
Postinumero 188753











Myllypellon rautatieasemalta.
Norsjoen kunta Käkisalmen piirin kartalla.

Norsjoki eli Larionovo (ven. Ларио́ново) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Leningradin alueen Käkisalmen piirissä Venäjällä. Norsjoen taajama sijaitsee Ostamojärven rannalla viisi kilometriä Käkisalmesta kaakkoon. Ennen talvi- ja jatkosotaa se kuului Suomen Neuvostoliitolle luovuttamaan Käkisalmen maalaiskuntaan. Taajamassa on 500 ja kunnassa 3 200 asukasta (vuonna 2011)[1].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norsjoen kunnan pinta-ala on 959,4 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Käkisalmen kaupunkiin, lännessä Käkisalmen piirin Räisälän (Melnikovo) ja Kaukolan (Sevastjanovo) sekä etelässä Pyhäjärven (Plodovoje) ja Sakkolan (Gromovo) kuntiin ja idässä Laatokkaan.[2] Pinta-alasta 57,9 % on vesialuetta, 34,8 % metsää ja 5,4 % maatalousmaata[3].

Kunnan alueella sijaitsee Vuoksen pohjoishaaran suvantojärvi, Ostamojärvi ja Kuoppalampi (Vorobjovo)[4]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, turve ja sapropeeli[5]. Seudulle suunnitellaan Motornoje-Zaostrovjen ja Vuoksen suvantojärven rauhoitusalueita[6].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu 11 asutuskeskusta: Belitšje (entinen Räisälän Särkisalo), Boitsovo (Joensuu), Jarkoje (Suotniemi), Kommunary (Räisälän Myllypelto), Krotovo (Särkisalo), Marjino (Marjalanniemi), Motornoje (Vuohensalo), Potšinok (Alapuusti), Sinjovo (Sakkali ja Näpinlahti), Sudakovo (Ostamo) ja Zaostrovje (Pyhäjärven Riiska). Niistä suurimmat ovat 1 200 asukkaan Potšinok ja 1 000 asukkaan Kommunary.[1][7] Kunnassa sijaitsee 32 puutarhapalsta- ja kesämökkialuetta. Kesäasukkaiden määrä arvioidaan 10–15 tuhanneksi.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norsjoen kylä itsenäisessä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen aikaan Norsjoen naapurikyliä Käkisalmen maalaiskunnassa olivat Tenkalahti pohjoisessa, Pörtsykkä idässä, Yläpuusti ja Alapuustiin virallisesti kuulunut Ostamo etelässä sekä Joensuu lännessä. Kylän etelärajalla oli Ostamojärvi ja kylän etelärajalla virtasi myös Norsjoki.

Vuonna 1920 Norsjoella oli 90 asukasta.[9] Vuonna 1939 asukkaita oli puolestaan 309, joista 156 miestä ja 153 naista.[9] Norsjoen varsinainen kyläkeskus oli Ostamojärven itäpuolella noin kahdeksan kilometriä Kantatie 61:tä Käkisalmen kaupungista etelään. Kylän keskustasta erkani tiet itään Pörtsykkään ja Vuohensaloon sekä lounaaseen Ostamoon ja edelleen Räisälän puolelle.

Kylän pohjoisosaan Tenkalahden rajan tuntumaan ja Haminanniityn alueelle syntyi 1930-luvulla paljon uudisasutusta, mikä näkyy myös kylän asukasluvun yli kolminkertaistumisella 20 vuodessa.[9] [10] Näiden alueiden väestö kävi töissä Käkisalmen kaupungissa. Varsinkin Waldhofin selluloosatehtaan perustaminen kaupunkiin lisäsi asutuksen leviämistä maalaiskunnan puolelle. Näiden Käkisalmen esikaupunkien asukkaat kävivät töissä ja asioivat kaupungissa ja heidän yhteytensä Norsjoen kylään olivat löyhät.[9] Nykyisin kylän asutus on keskittynyt samoille alueille.[11] Haminanniityn alue kylän pohjoispäästä on nykyisin osa Käkisalmen kaupunkia.[11]

Elinkeinojen suhteen Norsjoki jakaantui maatalousvaltaiseen eteläosaan ja kaupungin teollisuudesta ja palveluista elantonsa saaneeseen pohjoisosaan.[12] [9] Norsjoen kansakoulu sijaitsi kyläkeskustassa.[12]

Sotien aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan alussa kylästä evakuoitiin alaikäiset lapset äiteineen. Muu väestö evakuoitiin rauhan tultua, kun selvisi että Käkisalmen maalaiskunta kuului luovutettaviin alueisiin.[12] Jatkosodan aikana asukkaita palasi koteihinsa, mutta uusi evakuointi oli edessä vuonna 1944.

Neuvostoliitossa Norsjoen nimi muutettiin vuonna 1948 Larionovoksi talvisodassa kunnostautuneen Neuvostoliiton sankarin, lentäjäkapteeni Georgi Larionovin mukaan, joka menehtyi jatkosodassa Käkisalmessa heinäkuussa 1941.

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkee Pietarin, Käkisalmen ja Sortavalan välinen rautatie sekä maantie A129[13]. Sinjovossa ja Kommunaryssa (Myllypelto) on rautatieasemat[14].

Potšinokissa toimii maidon ja lihan tuotantoon sekä viljan viljelyyn erikoistunut Sudakovon maatalousyritys ja Kommunaryssa turkistarha Severnaja pušnina. Lisäksi on 21 yksityisviljelijää ja yli 2 000 palstaviljelmää. Teollisuutta edustaa sahatavaran tuotantoa harjoittava Käkisalmen metsäkombinaatti. Motornojen kalastuskolhoosi on lopettanut toimintansa.[15] Suuri osa työvoimasta käy töissä Käkisalmessa tai Pietarissa[16].

Keskuskylän palveluihin kuuluu kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, ruokala, pankki, posti ja joukko kauppoja[17].

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan alueella toimii 16 lomakylää, lasten kesäleiri sekä kalastus- ja metsästysmaja[18].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Projekt, s. 41.
  2. Projekt, s. 13.
  3. Projekt, s. 35.
  4. Projekt, s. 15.
  5. Projekt, s. 18.
  6. Projekt, s. 24.
  7. Suomenkieliset nimet: Venäjän federaation paikannimiä. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.4.2013).
  8. Projekt, s. 39–40.
  9. a b c d e Kuujo, Erkki, Puramo, Eino & Sarkanen, J.: Käkisalmen historia, s. 934-940. Lahti: Käki-säätiö, 1959.
  10. Pekkanen, Risto, Martimo, Pentti & Tiittanen, Jyrki: Kielletyt kartat 2, Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 141. Helsinki: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952-5671-03-2.
  11. a b Karjalan kannas, historia ja nykyaika, 1938-2001 1:200 000. Pietari: ZAO Karta Ltd, 2001.
  12. a b c Huovila, Marja: Käkisalmen eteläisten kylien kirja, s. 204-246. Tampere: Pilot-kustannus Oy, 2004. ISBN 952-464-234-4.
  13. Projekt, s. 50.
  14. Projekt, s. 53.
  15. Projekt, s. 37–38.
  16. Projekt, s. 42.
  17. Projekt, s. 27.
  18. Projekt, s. 39.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]