Norma Talmadge

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Norma Talmadge
Norma Talmadge vuonna 1922
Norma Talmadge vuonna 1922
Syntymäaika 26. toukokuuta 1893
Syntymäpaikka Yhdysvaltain lippu Jersey City, New Jersey
Aktiivisena 1907–1930
Kuolinaika 24. joulukuuta 1957 (64 vuotta)
Kuolinpaikka Yhdysvaltain lippu Las Vegas, Nevada
Ammatti näyttelijä, tuottaja
Puoliso Joseph Schenck (1916–1934)
George Jessel (1934–1939)
Carvel James (1946–1957)
Merkittävät roolit Kathleen / Moonyeen
Hymyillen läpi elämän
Mary Carlton
Salaisuuksia
Polly Pearl
Lady
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Palkinnot

Motion Picture Magazine -palkinto (1915)
George Eastman -palkinto (1955)
Walk of Fame, Hollywood (1960)

Norma Talmadge (26. toukokuuta 1893 Jersey City, New Jersey24. joulukuuta 1957 Las Vegas, Nevada) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja tuottaja. Talmadge on yksi historian kuuluisimmista ja valovoimaisimmista yhdysvaltalaisen mykkäelokuvan tähdistä.[1][2] Erityisesti melodraamoissa näytellyt Talmadge sai lempinimet "The Lady of the Great Indoors" ja "The Queen of Versatility".[3][4][5]

Norma Talmadge oli suuri vetonaula yli vuosikymmenen ajan,[2][6] ja hän saavutti uransa huipun 1920-luvun alussa, jolloin hän oli yhdysvaltalaisen elokuvan suosituimpia tähtiä.[7][6][8] Talmadge oli melodraaman spesialisti,[6][7] ja hänen tunnetuimpiin elokuviinsa lukeutuvat Hymyillen läpi elämän (1922), Salaisuuksia (1924) ja Lady (1925).[6] Talmadge oli aviossa miljonääri ja menestyneen elokuvatuottaja Joseph Schenckin kanssa, ja heillä oli yhteinen menestynyt tuotantoyhtiö Norma Talmadge Film Corporation.[2][6] Talmadge teki uransa aikana elokuvia niin New Yorkissa kuin Hollywoodissakin. Talmadgen molemmat sisaret, Natalie ja Constance, olivat myös näyttelijöitä.[9][6]

Talmadgea on luonnehdittu yhdeksi jazz-ajan eleganteimmista ja hohdokkaimmista elokuvatähdistä. Talmadgen suosio hiipui mykkäelokuvakauden lopulla,[4] ja Talmadge päätti uransa kahden äänielokuvan jälkeen vuonna 1930.[7][4] Pitkään sairastanut Talmadge kuoli jouluaattona vuonna 1957.[2][4]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

19-vuotias Norma vuonna 1912

Norma Talmadge syntyi 26. toukokuuta vuonna 1893[10][8][11] New Jerseyn Jersey Cityssä[12][8][11] vanhempiensa Frederick "Fred" (1869–1925)[13] ja Margaret "Peg" Talmadgen (omaa sukua Jose, 1870–1933)[13] esikoistyttäreksi. Talmadgen isä oli työtön alkoholisti,[6][4] joka oli syntynyt Connecticutin Plainvillessa.[13] Talmadgen äiti oli nokkela ja peräänantamaton New Yorkista kotoisin ollut nainen,[6] joka työskenteli erilaisissa ammateissa.[14] Talmadget olivat avioituneet 15. tammikuuta vuonna 1893. Talmadgella oli kaksi häntä nuorempaa sisarusta, Natalie (1896–1969) ja Constance (1898–1973), joista molemmista tuli Norman tapaan näyttelijöitä.[5] Talmadget olivat muuttaneet Norman syntymän jälkeen Jersey Citystä New Yorkin Brooklyniin, missä Natalie ja Constance syntyivät.[7]

Talmadgen lapsuutta varjosti köyhyys.[5] 7-vuotiaan Norman Fred-isä oli joulupäivän aamuna lähtenyt ostamaan ruokaa, mutta hän ei koskaan palannut takaisin.[15][3][4][5] Peg-äiti jäi yksin kolmen tyttärensä kanssa.[7][4][5] Fred oli ennen lopullista katoamistaan aiemminkin jättänyt perheensä pidemmäksikin aikaa, mutta hän oli aina tullut takaisin. Talmadgen vanhempien avioeroa ei koskaan vahvistettu, joten he olivat avioliitossa aina Fredin kuolemaan 1925 asti. Fredin lähdettyä Peg työskenteli pesulassa, myi kosmetiikkaa, piti maalauskursseja ja vuokrasi asuntoja muille asukkaille.[5] Innokkaana maalarina Peg maalasi kuvia posliinitavaroihin ja lampunvarjostimiin, joita hän myi. Pegin avustuksella 14-vuotiaana Norma alkoi työskennellä mallina,[3][4][5] ja hän kävi Brooklynin Flatbushissa Erasmus Hall High Schoolia,[7][16] josta hän valmistui vuonna 1911.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku ja nousu Vitagraphilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norma Talmadge 2b.jpg

Kun Norma pääsi mallinuran alkuun, Peg päätti saada tyttärensä elokuviin.[3] Norma äitineen menivät Flatbushissa sijainneeseen Vitagraph Studiosille, joka sijaitsi heidän kotinsa lähellä.[3][2][5] He onnistuivat pääsemään studion porttien läpi tapaamaan roolittajaa, joka kuitenkin välittömästi heitti heidät ulos.[3] Studiolla työskennellyt käsikirjoituksien muokkaaja Breta Breuil oli kiinnittänyt huomiota Talmadgen kauneuteen ja hankkinut hänelle pienen roolin nuorena tyttönä lyhyeen mykkäelokuvaan The Household Pest (1910).[3][17]

Breta Breuil jatkoi studiolla Talmadgen tukemista,[3] ja vuosien 1911–1912 aikana Talmadge esiintyi avustajana yli 100:ssa lyhytelokuvassa.[18] Lopulta Talmadge solmi studion kanssa sopimuksen, johon sisältyi 25:n dollarin viikkopalkka.[8][18] Talmadgen ensimmäinen roolityö sopimusnäyttelijänä oli vuoden 1910 elokuvassa In Neighboring Kingdoms,[18] mutta elokuva Kaksi kaupunkia (1911) oli Talmadgen ensimmäinen menestyselokuva.[5][8][18] Talmadge sai uransa alkuvaiheessa apua näyttelijänkykyjensä kehittämisessä studion suurelta tähdeltä Maurice Costellolta, joka oli myös näytellyt Kahdessa kaupungissa.[18] Talmadgen näyttelijäntaidot paranivat ja kehittyivät, kun hän näytteli erilaisia pää- ja sivuosia.[18] Hän näytteli niin komedia- kuin draamaroolejakin, ja Talmadge alkoi vetää yleisön että kriitikoiden huomiota. Vuoteen 1913 mennessä Talmadge oli Vitagraphin lupaavin nuori näyttelijätär.[3][5][18] Samana vuonna Talmadge kiinnitettiin ohjaaja Van Dyke Brooken näyttelijöihin,[17][18] ja hänen vakiovastanäyttelijänä oli Antonio Moreno etenkin vuosina 1913–1914.[5]

Vuonna 1915 Talmadge teki läpimurtonsa Vitagraphin maineikkaassa sotaelokuvassa The Battle Cry of Peace.[7][9][4] Kunnianhimoinen Peg arveli tyttärensä olevan paljon arvokkaampi verrattuna Vitagraphin maksamaan palkkaan, joten Talmadge solmi kaksivuotisen sopimuksen National Pictures Companyn kanssa.[7][3] Sopimukseen sisältyi kahdeksan elokuvan tekeminen ja 400:n dollarin viikkopalkka.[18] Talmadgen viimeiseksi elokuvaksi Vitagraphille jäi vuonna 1915 ilmestynyt The Crown Prince’s Double.[18] Kesällä 1915 Talmadge jätti Vitagraphin, jolle hän oli tehnyt viiden vuoden aikana yli 250 elokuvaa.[7][18]

Elokuussa 1915 Talmadget lähtivät Kaliforniaan, missä Norman ensimmäinen rooli oli elokuvassa Captivating Mary Carstairs,[7][3] jonka fiaskoksi muodostunut tuotanto johti huonoon menestykseen.[7][3] Elokuvan ensi-illan jälkeen Captivating Mary Carstairsin nuori ja pieni tuotantoyhtiö ajautui konkurssiin.[3][4] National Pictures Companyn konkurssin myötä Talmadge päätti nostaa tavoitteitaan korkeammalle ja meni Triangle Film Corporationin studioille, missä elokuvaohjaaja D. W. Griffith valvoi tuotantoja.[4][6] The Battle Cry of Peacen ansiosta Talmadge sai sopimuksen Griffithin kanssa.[18][19] Kahdeksan kuukauden aikana Talmadge teki Trianglelle seitsemän elokuvaa,[3][18] joita olivat muun muassa The Social Secretary, The Children in the House, Uskollinen nainen ja Nainen joka voitti kaikki.[18] Vuonna 1915 Talmadge oli voittanut parhaan naisnäyttelijän Motion Picture Magazine -palkinnon.[20]

Norma Talmadge Film Corporation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talmadge vuonna 1919

Kun Talmadgen Triangle-sopimus päättyi vuoden 1916 aikana, Talmadgen perhe palasi New Yorkiin.[4][6][18] Talmadge tapasi varakkaan teatteri- ja elokuvatuottaja Joseph Schenckin (1878–1961) eräissä juhlissa.[18] Talmadge ja Schenck alkoivat tapailla, ja he avioituivat 20. lokakuuta 1916 kahden kuukauden jälkeen.[13][9][11] Talmadge kutsui häntä viisitoista vuotta vanhempaa aviomiestään "daddyksi". Schenck valvoi, ohjasi ja tuki vaimonsa uraa Talmadgen Peg-äidin kanssa.[9][8][21] Schenck tuki ja ohjasi myös Constance-sisaren uraa.[6]

Vuonna 1916 Talmadge ja Schenck alkoivat kehitellä yhteistä tuotantoyhtiötä, joka perustettiin vuonna 1917.[7][6] Tuotantoyhtiö sai nimekseen Norma Talmadge Film Corporation, josta tuli tuottoisa yhtiö.[3] Talmadgen ensimmäinen elokuva omalle yhtiölleen oli draamaelokuva Panthea (1917), joka oli valtava yleisö- ja arvostelumenestys.[11][4][6] Panthean oletetaan olevan nykyisin kadonnut.[11][17] New Yorkissa sijainneilla Schenckin studioilla Norma Talmadge Film Corporation teki draamoja ja Constance Talmadge Film Corporation komedioita.[11] Lisäksi studioilla toimi Roscoe "Fatty" Arbucklen johdossa ollut "komediayksikkö".[11] Studiolla Natalie Talmadge työskenteli sihteerinä ja otti satunnaisesti pieniä rooleja sisariensa elokuvista. Arbucklella työskentelivät muun muassa vaudeville-tähti Buster Keaton, joka avioitui Natalien kanssa 31. toukokuuta 1921.[13] Arbucklen siirryttyä Paramount Picturesille Keaton otti komediayksikön johtoonsa.[11]

Talmadge ja Thomas Meighan elokuvassa The Probation Wife (1919)

Talmadge teki New Yorkissa vuosina 1917–1921 neljästä kuuteen elokuvaa vuodessa.[7][11] Panthean jälkeen Talmadge näytteli Eugene O’Brienin kanssa Poppy-elokuvassa (1917).[18] Talmadgen ja O’Brienin yhteistyöstä tuli yleisön keskuudessa suosittua, ja he esiintyivät Poppyn jälkeen vielä kymmenessä elokuvassa.[18] Heidän yhdestoista ja viimeinen yhteinen elokuvansa ilmestyi vuonna 1925. Vuosina 1918–1919 Talmadge teki yhteistyötä erityisesti ohjaaja Sidney Franklinin kanssa elokuvissa The Safety Curtain (1918), Her Only Way (1918), The Forbidden City (1918), The Heart of Wetona (1918) ja The Probation Wife (1919).[18] Franklin oli ohjannut Talmadgea viimeksi vuonna 1916 kolmessa elokuvassa. Tänä aikana Talmadge tutustui Yhdysvaltain parhaisiin muotisuunnittelijoihin, kuten Lucile Duff-Gordoniin, ja kirjoitti vuodet 1919–1920 aikakauslehti Photoplaylle kuukausittaisia muotineuvoja. Talmadge myös esiintyi useasti Photoplayn kannessa.

Supertähteys Hollywoodissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talmadge vuonna 1921

1920-luvun alussa Talmadge ja Schenck muuttivat ja siirsivät heidän yhtiönsä toiminnan Los Angelesin Hollywoodiin.[6][3][4] 1920-luvun alussa Talmadge sai menestystä muun muassa elokuvista Yes or No (1920), Häväisty nainen (1920), Rakkautta tai vihaa (1921) ja Suljettujen ovien takana (1921). Vuonna 1922 Talmadgelta ilmestyi hänen uransa suurin arvostelu- ja yleisömenestyselokuvansa Hymyillen läpi elämän, jonka ohjasi Sidney Franklin.[7][6][22] Hollywoodissa Talmadge teki eniten yhteistyötä elokuvaaja Tony Gaudion ja Hollywoodin arvostetuimpien pukusuunnittelijoiden kanssa kehittääkseen tyylikästä imagoaan.[11] Elokuvanteossa Talmadge työskenteli eturivin ohjaajien, Frank Lloydin, Clarence Brown ja Frank Borzagen, kanssa.[11] Talmadgesta tuli yksi 1920-luvun parhaiten palkatuista näyttelijöistä – The New York Times listasi hänet vuoden 1924 parhaiten palkatuksi näyttelijäksi.[8][23] Samana vuonna Peg-äiti oli julkaissut tyttäristään The Talmadge Sisters -kirjan.

Vuonna 1923 elokuvanäytteilleasettajat nimesivät Talmadgen suurimmaksi elokuvateattereiden vetonaulaksi.[3] Talmadge tienasi 10 000 dollaria viikossa ja sai yli 3 000 ihailijakirjettä viikoittain.[3][9][18] Elokuvan Salaisuuksia (1924) ilmestymisen aikaan Talmadgen ura oli huipussaan. Salaisuuksia -elokuvasta Talmadge sai roolisuorituksestaan kriitikoilta ylistävät arvostelut.[24] Vaikka Schenck siirtyi United Artistsin johtokuntaan vuonna 1924, Talmadge jatkoi Norma Talmadge Film Corporationin sopimusta First Nationalin kanssa.[11] First National toimi Norma Talmadge Film Corporationin tuottamien elokuvien levittäjänä. Schenckin lähdettyä Talmadge jatkoi yksin menestyksellistä elokuvantekoaan, jolloin häneltä ilmestyivät Frank Borzagen ohjaama Lady (1925) ja Clarence Brownin ohjaama Kiki (1926). Vaikka Kiki oli arvostelumenestys, se ei ollut Ladyn tapaan yleisömenestys.[7] Kiki on harvoja Talmadgen tekemiä komediaelokuvia,[7] ja yleisön hämmentyminen komedienne-Talmadgesta johti elokuvan heikohkoon taloudelliseen menestykseen.[7]

Constance ja Norma Talmadge marraskuussa 1920

Norma Talmadge aloitti kuuluisan Hollywood-perinteen huhtikuussa 1927,[25] kun hän astui vahingossa märkään betoniin vastavaletulla jalkakäytävällä vastavalmistuneen kiinalaiselokuvateatteri Grauman’s Chinese Theatren edessä.[3][26] Kiinalaisteatterin silloinen johtaja Sid Grauman halusi säilyttää jalanjäljet todisteena elokuvatähden vierailusta. Talmadge lisäsi betonilaattaan kädenjälkensä, nimikirjoituksensa ja terveisensä Graumanille.[25] Hän laittoi päiväykseksi elokuvateatterin tulevan avajaispäivän, 18. toukokuuta 1927.[25] Vuonna 1927 Talmadgen sisarukset avasivat Kalifornian San Diegoon Talmadge Parkin, joka tunnetaan nykyisin nimellä Talmadge District.

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norma Talmadge toiseksi viimeisessä elokuvassaan New Yorkin öitä (1929)

Ennen sopimustaan United Artistsin kanssa Talmadgelta ilmestyi hänen viimeinen First National -elokuvansa Camille (1926),[27] joka perustuu Alexandre Dumas nuoremman romaaniin.[7] Camille jäi myös Talmadgen viimeiseksi menestyselokuvaksi. Elokuvan kuvauksien aikana Talmadgelle ja hänen vastanäyttelijälleen Gilbert Rolandille (1905–1994) kehittyi rakkaussuhde.[11][3] Talmadge halusi avioeron Schenckistä, mutta hän ei ollut kuitenkaan vielä valmis myöntämään sitä.[7][11] Schenck ei halunnut avioeroa, jotta ei hajottaisi menestyksellistä yhteistyökumppanuutta Talmadgen kanssa.[7][11] Schenck antoi Rolandille miespääosat myös kolmesta seuraavasta Talmadgen elokuvasta.[11] Vuonna 1927 Talmadge ja Schenck päätyivät asumuseroon,[3] vaikka Schenck jatkoi vielä Talmadgen elokuvien tuottajana.[6] United Artistsin levitysongelmat alkoivat heikentää Talmadgen suosiota.[7][11][6] Talmadgen ensimmäiset United Artists -elokuvat Kyyhkynen (1927) ja Nainen kadulta (1928) eivät olleet menestyksiä ja saivat heikon vastaanoton.[7][18] Kyyhkynen ja Nainen kadulta jäivät myös Talmadgen viimeisiksi mykkäelokuviksi.[7] Talmadge teki myöhemmin vuonna 1928 cameo-roolin ystävänsä Marion Daviesin tähdittämään Ilveilijät-elokuvaan.[5] 29. maaliskuuta vuonna 1929 Talmadge, Mary Pickford, Douglas Fairbanks, Charles Chaplin, Gloria Swanson, John Barrymore, Dolores del Río ja D. W. Griffith esiintyivät Pickfordin bungalow’sta lähetetyssä radiokuunnelmassa The Dodge Brothers Hour, jossa he keskustelivat äänielokuvan haasteista.[28]

Elokuvan Nainen kadulta ensi-illan aikaan äänielokuvan vallankumous oli alkanut Hollywoodissa, ja Talmadge alkoi ottaa äänitunteja valmistautuakseen ensimmäiseen äänielokuvaansa.[7][3][11] Yli vuoden ajan Talmadge kävi äänielokuvaharjoituksissa, jotta pääsisi eroon paksusta brooklyniläisaksentistaan.[7][3] Talmadgen ensimmäinen äänielokuva, New Yorkin öitä, sai ensi-iltansa vuonna 1929. New Yorkin öitä osoitti, että Talmadge pystyi puhumaan ja näyttelemään äänielokuvissa hyväksyttävästi.[11][6][29] Vaikka Talmadge sai roolisuorituksestaan myönteisen vastaanoton, elokuva sai kielteisiä arvosteluja.[7][11][6] Talmadgen toinen äänielokuva oli Du Barry (1930), jossa hän tulkitsee todelliseen henkilöön perustuvaa madame du Barrya (1743–1793), joka oli Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n viimeinen rakastajatar. Du Barry sai myös heikon vastaanoton ja jäi Talmadgen viimeiseksi elokuvaksi.[7][11][6] Du Barryn jälkeen Talmadgella olisi ollut vielä United Artists -sopimuksensa alla tehtävänä kaksi elokuvaa,[11] ja tuottaja Samuel Goldwyn oli ostanut Talmadgelle Zoë Akinsin komedianäytelmän The Greeks Had a Word for It elokuvaoikeudet loppuvuonna 1930.[11][17] Talmadge kävi muutaman kerran New Yorkissa pidetyissä elokuvan harjoituksissa, mutta muutaman kuukauden kuluessa Talmadge halusi vapautua sopimuksestaan.[11] Talmadge oli kyllästynyt elokuvantekoon jo ennen äänielokuvahaasteita,[6] ja sopimuksen rauettua 37-vuotias Talmadge päätti 20 vuotta kestäneen elokuvauransa ja vetäytyi eläkkeelle erittäin varakkaana.[2][7][5]

Eläke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norma Talmadge vuonna 1930
Get away, dears. I don’t need you anymore and you don’t need me.
suom. Menkää, rakkaat. En tarvitse teitä enää ja te ette tarvitse minua.

– Eläkkeelle vetäytynyt ja ravintolasta juuri poistunut Talmadge innokkaille ihailijoilleen, jotka olivat tulleet hakemaan nimikirjoitusta.[3][30][31][32]

Kun Talmadge jätti elokuvamaailman, hän irrottautui kaikista elokuvatähden velvollisuuksista.[30] Vuonna 1932 Talmadge erosi Gilbert Rolandista, koska Roland oli 12 vuotta häntä nuorempi, ja Talmadge pelkäsi, että Roland lopulta jättäisi hänet.[11] Peg-äiti oli sairastunut vuonna 1931, ja hän kuoli 62-vuotiaana syksyllä 1933 influenssasta kehittyneeseen keuhkokuumeeseen Los Angelesin Hollywoodissa.[11] Fred Talmadge oli kuollut 14. marraskuuta 1925 56-vuotiaana.[16]

Talmadge alkoi tapailla entisen aviomiehensä pokerituttavaa, koomikko George Jesseliä (1898–1981), vuoden 1932 lopulla.[11][6] Schenck oli viimein myöntänyt avioeron Talmadgelle seitsemän vuoden asumuseron jälkeen alkuvuodesta 1934, ja avioero myönnettiin 4. huhtikuuta 1934.[6][16] Jessel ja Talmadge avioituivat 23. huhtikuuta.[6][16] Avioerosta huolimatta Schenck jatkoi Talmadgen talousneuvonantajana ja ohjasi häntä liikeasioissa.[18] Talmadge esiintyi Jesselin kanssa vaudeville-teatterin parissa[9][6][33] ja säännöllisesti Jesselin omassa radiokuunnelmassa The George Jessel Show vuosina 1937–1938.[3][11][4] Talmadge toivoi radiokuunnelman herättävän uudestaan elokuvastudioiden kiinnostuksen häneen ja elvyttävän hänen uransa.[4] Jesselin ja Talmadgen avioliitto kariutui, ja heidän avioeronsa myönnettiin 11. elokuuta vuonna 1939.[6][16]

Talmadge oli tienannut valtavan omaisuuden elokuvauransa aikana, joten hänen ei tarvinnut työskennellä enää.[7][11][6] Kuitenkin hän oli ollut levoton elokuvantekopäiviensä jälkeen, ja hän kulutti aikaansa huvitellen, vieraillen sisariensa luona ja matkustellen – erityisesti talojensa välillä.[7][11][6] Talmadge asui pääasiassa suuressa kartanossaan Beverly Hillsissä. Vuoden 1939 avioeronsa jälkeen Talmadgea alkoi hoitaa beverlyhillsiläinen tohtori Carvel James (1902–1980).[13][6] He alkoivat tapailla, ja Jamesin avioeron jälkeen he avioituivat 4. joulukuuta 1946.[6][8][16] Avioliitto oli Talmadgen kolmas ja viimeinen.[6] Talmadge ei saanut koskaan lapsia.

Viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisinä vuosinaan Talmadge eristäytyi ja kärsi terveysongelmista.[3][11][6] Hän kärsi kivuliaasta niveltulehduksesta,[3][6][16] joka aiheutti hänelle raajarikkoisuutta.[7][9] Talmadge joutui 1950-luvun alussa pyörätuoliin ja oli riippuvainen kipulääkkeisiin.[3][9][11][6] Talmadge muutti Beverly Hillsistä Nevadan Las Vegasiin viimeisiksi vuosikseen.[11] Vuonna 1955 Talmadge palkittiin George Eastman Housen myöntämällä George Eastman -palkinnolla elämäntyöstään,[34] mutta hän oli liian sairas matkustaakseen New Yorkin Rochesteriin vastaanottamaan palkintoaan.[11]

64-vuotias Talmadge sai aivohalvauksia ja kuoli nukkuessaan keuhkokuumeeseen aamulla 24. joulukuuta 1957 Carvel-puoliso vierellään.[1][8][9][11] Talmadge haudattiin Kalifornian Los Angelesissa sijaitsevalle Hollywood Forever -hautausmaalle Abbey of the Psalms -nimisen mausoleumin Shrine of Eternal Love -pyhäkköön.[16] Pyhäkössä sijaitsee Talmadgen perheen oma yksityishuone Talmadge Family Room, jonne on haudattu myös aviopuoliso Carvel James, sisaret Natalie ja Constance, vanhemmat Fred ja Peg sekä Constancen aviopuoliso Walter Giblin. Talmadgen kuoleman aikaan hänen omaisuutensa arvioitiin olevan noin 1-3 miljoonaa dollaria.[35]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norma Talmadgen Grauman's Chinese Theatre -laatta

Talmadge sai elokuvaurastaan ja työstään viihdeteollisuuden hyväksi tähden Hollywoodin Hollywood Walk of Famelle osoitteeseen 1500 Vine Street 8. helmikuuta vuonna 1960.[8][16]

Vuonna 1999 Talmadge oli ehdokkaana American Film Instituten 100-vuotissarjan 25 suurinta mies- ja naiselokuvatähteä -listaan, mutta ei päässyt lopulliseen versioon.[36][37]

Talmadge oli esikuvana Billy Wilderin luomalle Norma Desmondille, jota näyttelee Gloria Swanson draamaelokuvassa Auringonlaskun katu (1950).[38][23] Vuonna 1952 ilmestyneessä Laulavat sadepisarat -elokuvassa Lina Lamontin rooli oli parodia Talmadgesta.[3] Jean Hagenin näyttelemän mykkäelokuvadiivan brooklyniläisaksentti sabotoi hänen ensimmäistä äänielokuvaansa.[3][23]

Norma Talmadgen ja hänen sisarensa Constancen mukaan on nimetty katu Talmadge Street, myös Talmadge Avenue, joka sijaitsee Hollywoodissa. Kadun varrella sijaitsi Vitagraphin studiot, joissa Talmadget kuvasivat elokuviaan 1910-luvulla. Länsi-Hollywoodissa sijaitseva Norma Place on nimetty yksin Norman mukaan.

Filmografiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norma Talmadge Photoplay-lehden joulukuun 1929 numeron kansikuvassa

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norma Talmadge teki koko 20 vuotta kestäneen elokuvauransa aikana vähän yli 300 lyhyttä ja pitkää elokuvaa. Seuraavassa on Internet Movie Databasen listaama filmografia, joka sisältää 165 Talmadgen elokuvaesiintymistä. Filmografia sisältää Talmadgen kaikki pitkät elokuvat.

Elokuvia
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Pitkä / lyhytelokuva
1910 The Household Pest The Household Pest nuori tyttö, jota suudellaan valokuvaajan kankaan alla Lyhytelokuva
A Broken Spell
Love of Chrysanthemum
Setä Tuomon tupa Uncle Tom’s Cabin
A Dixie Mother tytär
In Neighboring Kingdoms In Neighboring Kingdoms
1911 The Four Poster Pest
Paola and Francesca
The Convict’s Child
Her Sister’s Children
Kaksi kaupunkia A Tale of Two Cities Mimi
The Wild Cat Well
The Stumbling Block
The Sky Pilot
The General’s Daughter
The Thumb Print
The Child Crusoes
Forgotten
Her Hero
His Last Cent
1912 A Romance of Wall Street
Captain Barnacle’s Messmates
The First Violin
Mrs. Carter’s Necklace
Mrs. ’Enry ’Awkins Liza / rouva ’Enry ’Awkins
Counsel for the Defense sisäkkö
Fortunes of a Composer muusikon tytär
The Extension Table Ethel Brian
The Troublesome Step-Daughters tytärpuoli
Wanted... a Grandmother
The Lovesick Maidens of Cuddleton Lovesick-neito
Mr. Butler Buttles
The Higher Mercy Alice
A Fortune in a Teacup Mabel Brown
Captain Barnacle’s Waif Ruth Barnacle
Bobby’s Father Jane Ramsay
Father’s Hot Toddy ensimmäinen tytär
Faithful Unto Death nuorempi sisar
His Official Appointment sihteeri
Captain Barnacle, Reformer Ruth Bunce
The Model for St. John
O’Hara, Squatter and Philosopher Nora
1913 Casey at the Bat Kitty
O’Hara Helps Cupid Aileen O’Hara
Everybody’s Doing It pikakirjoittaja
Stenographer’s Troubles konekirjoittaja
Just Show People Rosa
O’Hara’s Godchild Nora
Belinda the Slavey Belinda
Getting Up a Practice
Let ’Em Quarrel Margaret
Plot and Counterplot Belinda
Wanted, a Strong Hand Annie Bahr
Sleuthing Belinda
O’Hara and the Youthful Prodigal Aileen O’Hara
Omens and Oracles Belinda
Vampire of the Desert Ethel
A Lady and Her Maid Belinda
The Midget’s Revenge
The Silver Cigarette Case Rita
’Arriet’s Baby ’Arriet Rogers
Count Barber Belinda
Solitaires Julia
O’Hara as a Guardian Angel Aileen O’Grady
An Old Man’s Love Story Ethel Marsham
The Tables Turned Marie
Keeping Husbands Home sisäkkö
He Fell in Love with His Mother-in-Law vaimo
The Kiss of Retribution Edgarin maaseudun mielitietty
Extremities
The Other Woman Alice
Under the Daisies Viola Martin
The Doctor’s Secret Elsa
Father’s Hatband Doris Mason
Peggy’s Burglar Peggy
His Silver Bachelorhood Grace Dare
An Elopement at Home Mabel
Fanny’s Conspiracy vaimo
The Blue Rose Agnes Keith
The Honorable Algernon Angela
1914 The Salvation of Kathleen Kathleen
Officer John Donovan Daisy
The Vavasour Ball Dramaturgin vaimo
Sawdust and Salome sirkusratsastaja Mary
His Little Page Peggy Rainsworth
Iron and Steel
The Hero Maude
The Sacrifice of Kathleen Kathleen
Old Reliable Doris Wray
A Helpful Sisterhood Mary
Cupid Versus Money Mary Drew
Miser Murray’s Wedding Present Marion Murray
The Right of Way Ray Radford
A Wayward Daughter Betty Weston
Fogg’s Millions Grace Marvin
John Rance, Gentleman Lesbia Vane
Memories in Men’s Souls Eleanor Emmons
The Hidden Letters Madge Hardy
Politics and the Press Nettie
The Loan Shark King Helen Hartman
Rauhantekijä The Peacemaker Minnie Lee
Under False Colors sisäkkö Marie
The Mill of Life
Goodbye Summer Valerie Sperry
The Curing of Myra May Myra May
Sunshine and Shadows Edna Thompson
A Question of Clothes Madge
1915 A Daughter of Israel Olga
The Barrier of Faith Rose Aarons
A Daughter’s Strange Inheritance madamoiselle Lucille / Margaret Randolph
Janet of the Chorus Janet Carey
Elsa’s Brother Elsa Smardon
A Pillar of Flame Madeline Danby / Vashti Vetsera
The Criminal Nell Wells
Captivating Mary Carstairs Captivating Mary Carstairs Mary Carstairs Pitkä elokuva
The Battle Cry of Peace The Battle Cry of Peace Virginia Vandergriff
The Crown Prince’s Double The Crown Prince’s Double Shirley Rives
1916 The Missing Links Myra Holburn
Martha’s Vindication Martha
The Children in the House The Children in the House Cora Vincent
Uskollinen nainen Going Straight Grace Remington
The Devil’s Needle Renee Duprez
The Social Secretary The Social Secretary Mayme
Nainen joka voitti kaikki Fifty-Fifty Naomi
1917 Panthea Panthea Panthea Romoff
The Law of Compensation Flora / Ruth Graham
Poppy Poppy Poppy Destinn
The Moth Lucy Gillam
The Secret of the Storm Country Tess Skinner
1918 The Ghosts of Yesterday Ruth Graham / Jeanne La Fleur
Ostajan oikeudella By Right of Purchase Margot Hughes
Elämän harhateillä De Luxe Annie Julie Kendal (De Luxe Annie II)
The Safety Curtain The Safety Curtain Puck
Her Only Way Her Only Way Lucille Westbrook
The Forbidden City The Forbidden City San San / Toy
The Heart of Wetona The Heart of Wetona Wetona
1919 The New Moon prinsessa Marie Pavlovna
The Probation Wife The Probation Wife Josephine "Jo" Mowbray
Dust of Desire cameo-rooli
The Way of a Woman Nancy Lee
The Isle of Conquest Ethel Harmon
1920 Hän rakastaa ja valehtelee She Loves and Lies Marie Callender / Marie Max / June Dayne
Kahden maailman tytär A Daughter of Two Worlds Jennie Malone
The Woman Gives Inga Sonderson
Yes or No Yes or No Margaret Vane / Minnie Berry
Häväisty nainen The Branded Woman Ruth Sawyer
1921 Rakkautta tai vihaa The Passion Flower intohimon kukka Acacia
Suljettujen ovien takana The Sign on the Door Ann Hunniwell / rouva "Lafe" Regan
Mies, jota hän rakasti The Wonderful Thing Jacqueline Laurentine Boggs
Polttavan auringon alla Love’s Redemption Jennie Dobson / Ginger
1922 Hymyillen läpi elämän Smilin’ Through Kathleen / Moonyeen
Ikuinen liekki The Eternal Flame kreivitär de Langeais
1923 Ääni minaretista The Voice from the Minaret lady Adrienne Carlyle
Laillisuuden rajoissa Within the Law Mary Turner
Herttuattaren henkivartija Ashes of Vengeance Yolande de Breux
Rakkauden korkea veisu The Song of Love Noorma-hal
1924 Salaisuuksia Secrets Mary Carlton / Marlowe
Ainoa nainen The Only Woman Helen Brinsley
In Hollywood with Potash and Perlmutter oma itsensä
1925 Lady The Lady Polly Pearl
Graustarkin prinsessa Graustark prinsessa Yetive
1926 Kiki Kiki Kiki
Camille Camille Marguerite Gautier (Camille)
1927 Kyyhkynen The Dove Dolores Romero
1928 Nainen kadulta The Woman Disputed Mary Ann Wagner
Ilveilijät Show People oma itsensä juhla-aterialla
1929 New Yorkin öitä New York Nights Jill Deverne
1930 Du Barry Du Barry, Woman of Passion madame Du Barry
Tuottajana
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi
1917 Panthea Panthea
1918 Elämän harhateillä De Luxe Annie
1919 The Probation Wife The Probation Wife
The Isle of Conquest
1920 Yes or No Yes or No
Häväisty nainen The Branded Woman
1921 Rakkautta tai vihaa Passion Flower
Suljettujen ovien takana The Sign on the Door
Mies, jota hän rakasti The Wonderful Thing
Polttavan auringon alla Love’s Redemption
1922 Hymyillen läpi elämän Smilin’ Through
Ikuinen liekki The Eternal Flame
1923 Ääni minaretista The Voice from the Minaret
Laillisuuden rajoissa Within the Law
Herttuattaren henkivartija Ashes of Vengeance
Rakkauden korkea veisu The Song of Love
1924 Salaisuuksia Secrets
Ainoa nainen The Only Woman
1925 Lady The Lady
Graustarkin prinsessa Graustark
1926 Kiki Kiki
Camille Camille
1927 Kyyhkynen The Dove
1928 Nainen kadulta The Woman Disputed
1929 New Yorkin öitä New York Nights

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Query.nytimes.com The New York Timesin sivut. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f The Norma Talmadge Website: Documenting the work of silent film actress Norma Talmadge Stanford.edu. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad STARRLIGHT: Norma Talmadge By Steve Starr, Entertainment Magazine Emol.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p The Silent Collection By Tammy Stone Featuring: Norma Talmadge Things-and-other-stuff.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j k l m Norma Talmadge (1893-1957) Goldensilents.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah Norma Talmadge Silentera.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae NORMA TALMADGE TCM.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  8. a b c d e f g h i j Norma Talmadge Projects.latimes.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  9. a b c d e f g h i Norma Talmadge Silentsaregolden.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  10. Jos syntymätodistukseen on luottamista, niin Talmadge syntyi 2. toukokuuta 1894. Talmadgen syntymävuosiksi on ilmoitettu myös vuodet 1895 ja 1897. Nykyisten lähteiden mukaan Talmadge syntyi 26. toukokuuta 1893. Kuten monet muutkin mykkäelokuvatähdet, Norma antoi harvoin oikean syntymävuotensa.
  11. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai Woman Disputed: Who was Norma Talmadge, and why aren't more of her films available? by Greta de Groat Stanford.edu. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  12. Yleisesti on uskottu hänen syntyneen New Yorkin Niagara Fallsissa. Kun Talmadge nousi tähteyteen, hänen syntymäpaikakseen ilmoitettiin Niagara Falls, koska se sopisi Talmadgen melodramaattiseen imagoon.
  13. a b c d e f Talmadge_(II) Dcodriscoll.pbworks.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  14. Myöhemmin Pegistä tuli tunnettu purevasta nokkeluudestaan, ja joitain hänen lausahduksistaan käytettiin Dorothy Shaw'n sanomina Anita Loosin koomisessa romaanissa Herrat pitävät vaaleaveriköistä (1925).
  15. 20 vuotta myöhemmin Talmadget ajoivat erään newyorkilaisen puiston ohi, jolloin Peg tunnisti penkillä istuneen juopuneen irtolaisen Frediksi. Constance oli vaatinut ottamaan hänet mukaan. Joseph Schenck järjesti Fredille töitä elokuvastudiolta tämän kuolemaan asti.
  16. a b c d e f g h i Norma Talmadge NNDB.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  17. a b c d PROFILE: THE TALMADGE SISTERS Wfpp.cdrs.columbia.edu. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  18. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Norma Talmadge - Silent Star of November, 1997 by Kally Mavromatis Csse.monash.edu.au. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  19. Menefee, David W., The First Female Stars: Women of the Silent Era, s. 173. Viitattu 15.6.2014.
  20. 1604734132 Inside the Hollywood Fan Magazine Scribd.com. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  21. Basinger, Jeanine (2000). Silent Stars. Wesleyan University Press. s. 144. ISBN 0-8195-6451-6. Viitattu 15.6.2014.
  22. Basinger, Jeanine (2000). Silent Stars. Wesleyan University Press. s. 149. ISBN 0-8195-6451-6. Viitattu 15.6.2014.
  23. a b c An Independent Woman, Nobly Suffering in Silents Nytimes.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  24. Basinger, Jeanine (2000). Silent Stars. Wesleyan University Press. s. 150. ISBN 0-8195-6451-6. Viitattu 15.6.2014.
  25. a b c DAVELAND > PHOTOGRAPHY > MOVIE PALACES > GRAUMAN’S CHINESE THEATRE Davelandweb.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  26. Lowe, Denise (2004). An Encyclopedic Dictionary of Women in Early American Films, 1895-1930. Haworth Press. s. 517. ISBN 0-7890-1843-8. Viitattu 15.6.2014.
  27. Basinger, Jeanine (2000). Silent Stars. Wesleyan University Press. s. 156. ISBN 0-8195-6451-6. Viitattu 15.6.2014.
  28. Ramon, David (1997). Dolores del Río. Clío. ISBN 968-6932-35-6. Viitattu 15.6.2014.
  29. Basinger, Jeanine (2000). Silent Stars. Wesleyan University Press. s. 157. ISBN 0-8195-6451-6. Viitattu 15.6.2014.
  30. a b Norma Talmadge Allmovie.com. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  31. Slide, Anthony (2002). Silent Players: A Biographical and Autobiographical Study of 100 Silent Film Actors and Actresses. University Press of Kentucky. s. 374. ISBN 0-8131-2249-X. Viitattu 15.6.2014.
  32. Lowe, Denise (2004). An Encyclopedic Dictionary of Women in Early American Films, 1895-1930. Haworth Press. s. 516. ISBN 0-7890-1843-8. Viitattu 15.6.2014.
  33. Flom, Eric L., Silent Film Stars on the Stages of Seattle: A History of Performances by Hollywood Notables, s. 213. Viitattu 15.6.2014.
  34. AWARDS GRANTED BY GEORGE EASTMAN HOUSE INTERNATIONAL MUSEUM OF PHOTOGRAPHY & FILM Eastmanhouse.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  35. Golden, Eve (2001). Golden Images: 41 Essays on Silent Film Stars. McFarland. s. 174. ISBN 0-7864-0834-0. Viitattu 15.6.2014.
  36. American Film Instituten ehdokaslista; viitattu 6.7.2014
  37. American Film Instituten lopullinen lista; viitattu 6.7.2014
  38. Welsc, TriciaGloria Swanson: Ready for Her Close-Up s. 324. Viitattu 15.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norma Talmadge.