Norma Talmadge

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Norma Talmadge
Norma Talmadge vuonna 1922.
Norma Talmadge vuonna 1922.
Syntymäaika 26. toukokuuta 1893
Syntymäpaikka Yhdysvaltain lippu Jersey City, New Jersey
Aktiivisena 1909–1930
Kuolinaika 24. joulukuuta 1957 (64 vuotta)
Kuolinpaikka Yhdysvaltain lippu Las Vegas, Nevada
Oikea nimi Norma Talmadge
Ammatti näyttelijä
tuottaja
Puoliso Joseph Schenck (1916–1934)
George Jessel (1934–1939)
Carvel James (1946–1957)
Merkittävät roolit The Children in the House
Panthea
Hymyillen läpi elämän
Salaisuuksia
Lady
Kiki
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Palkinnot

The George Eastman -palkinto (1955)
Walk of Fame, Hollywood (1960)

Norma Talmadge (26. toukokuuta 1893 Jersey City, New Jersey – 24. joulukuuta 1957 Las Vegas, Nevada) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä ja -tuottaja. Hän oli yksi yhdysvaltalaisen mykkäelokuvan kirkkaimmista tähdistä, jonka ura päättyi vain kahden äänielokuvan jälkeen.[1]

Talmadge saavutti suuren suosion 1920-luvun alussa. Hänen kuuluisimpiin elokuviin lukeutuvat Hymyillen läpi elämän (1922), Salaisuuksia (1924) ja Lady (1925). Hänen molemmat sisarensa olivat myös elokuvatähtiä. Talmadge oli naimisissa miljonääri ja menestyneen elokuvatuottaja Joseph Schenckin kanssa, jonka kanssa hänellä oli oma menestynyt elokuvayhtiö Norma Talmadge Film Corporation, josta tuli yksi tuottavammista yhtiöistä elokuvan historiassa.[2] Saavutettuaan kuuluisuutta itärannikolla, hän muutti Hollywoodiin vuonna 1920.[3][4][5] Talmadge voitti usein kilpailijansa Gloria Swansonin, Pola Negrin ja Mary Pickfordin kansansuosio-äänestyksissä.[6]

Talmadge näytteli erityisesti melodraamoissa kaunista, rohkeaa ja traagista sankaritarta. Hän sai lempinimet "The Lady of the Great Indoors" ja "The Queen of Versatility" rooleistaan melodraamoissa.[7] Hän näytteli vain kahdessa äänielokuvassa, joiden jälkeen 37-vuotias Talmadge vetäytyi varhaiseläkkeelle vuonna 1930 epäonnistuttuaan siirtymään mykkäelokuvasta ääneen. Talmadge kuoli jouluaattona vuonna 1957 sairasteltuaan pitkään.

Sisällysluettelo

Nuoruus[muokkaa]

19-vuotias Norma vuonna 1912.

Norma Talmadge syntyi 26. toukokuuta vuonna 1893 (jos syntymätodistukseen on luottamista, Norma syntyi 2. toukokuuta vuonna 1894[8][3] tai vuosina 1895,[9][10] tai 1897,[11][12]; kuten monet muutkin mykkäelokuvatähdet, Norma antoi harvoin oikean syntymävuotensa) Jersey Cityssä, New Jerseyssä,[3] vaikka on yleisesti uskottu hänen syntyneen Niagara Fallsissa, New Yorkissa. Hän oli esikoinen kolmesta lapsesta. Hänen isänsä oli työtön alkoholisti Frederick "Fred" J. Talmadge (1869–1925) ja äitinsä oli Margaret "Peggy" tai "Peg" L. Talmadge (omaa sukua Jose,[13] 1870–1933). Myöhemmin Pegistä tuli tunnettu purevasta nokkeluudestaan, ja joitain hänen lausahduksistaan käytettiin Dorothy Shaw'n sanomina Anita Loosin koomisessa romaanissa Herrat pitävät vaaleaveriköistä (engl. Gentlemen Prefer Blondes, 1925). Fred ja Peg olivat menneet naimisiin 15. tammikuuta vuonna 1893.[14]

Frederick "Fred" L. Talmadge oli syntynyt 4. toukokuuta vuonna 1869 Plainvillessa, Connecticutissa.[15][13][13] Margaret "Peg" Talmadge oli syntynyt 3. marraskuuta vuonna 1870 (tai 1860[14]) New York Cityssä, New Yorkissa.[14]

Talmadgen lapsuutta varjosti köyhyys. Talmadgen kaksi nuorempaa sisarta Natalie "Nate" M. Talmadge (1896–1969) ja Constance "Connie" Alice Talmadge (1898–1973) olivat myös mykän elokuvan aikakauden näyttelijöitä.[3][10] Fred ja Peg muuttivat pian New Yorkin Brooklyniin Norman syntymän jälkeen. Natalie ja Constance syntyivät Brooklynissä.[2]

Norman ollessa seitsenvuotias, joulupäivän aamuna vuonna 1900 Fred Talmadge oli poistunut talosta ostamaan ruokaa, mutta ei tullutkaan koskaan takaisin. Peg jäi yksin kasvattamaan kolme pientä tytärtään yksin.[2][4] Fred oli ennenkin jättänyt perheen pitemmäksikin aikaa, mutta oli aiemmilla kerroilla tullut takaisin (20 vuotta myöhemmin he ajoivat erään New Yorkin puiston ohi, jolloin Peg tunnisti penkillä istuneen juopuneen irtolaisen Frediksi. Constance oli vaatinut ottamaan hänet mukaan. Joseph Schenck järjesti hänelle töitä elokuvastudiolta tämän kuolemaan asti).[14] Fredin ja Pegin avioeroa ei koskaan vahvistettu, joten he olivat naimisissa aina Fredin kuolemaan 1925 asti 33 vuoden ajan.[14][16] Peg työskenteli pesulassa, myi kosmetiikkaa, opetti maalaamaan ja vuokrasi asuntoja.[4][5] Hän myös itse innokkaana maalarina maalasi kuvia posliinitavaroihin ja lampunvarjostimiin täydentääkseen vähäisiä tulojaan.[14]

Norma alkoi työskennellä mallina 14-vuotiaana.[5] Talmadge kävi Erasmus Hall High Schoolia Brooklynissä. Peg-äiti kannusti kaikkia tyttäriään ryhtymään elokuvatähdiksi, mutta kukaan sisarista ei ollut kiinnostuneita ryhtymään näyttelijöiksi.[2]

Ura[muokkaa]

Uran alku ja nousu Vitagraph Studiosilla[muokkaa]

Talmadge vuonna 1919.

Talmadge aloitti elokuvauransa äitinsä kannustuksella vuonna 1910 lyhytmykkäelokuvassa The Household Pest Vitagraph Studiosilla Brooklynin Flatbushissa, New York Cityssä.[4] Norma ja Peg heitettiin ulos, kun he olivat käymässä studioilla ensimmäistä kertaa.[4][5] Käsikirjoitusmuokkaaja Breta Breuillia viehätti Talmadgen kauneus, joten tämä järjesti hänelle pienen roolin The Household Pest -elokuvassa.[2][4]

Breta Breuillin tukemana Talmadge näytteli pikkuosia yli 100 elokuvassa vuosien 1911–1912 aikana.[4][5] Hän lopulta ansaitsi paikan yhtiössä 25 dollarin viikkopalkalla ja teki tasaisesti työtä. Hänen ensimmäinen roolinsa sopimusnäyttelijänä oli elokuvassa In Neighboring Kingdoms vuonna 1911, jossa esiintyi myös koomikko John Bunny. Hänen ensimmäinen menestys tuli elokuvasta A Tale of Two Cities (1911). Neuvoja hän sai studion suurelta tähdeltä Maurice Costellolta, joka näytteli myös A Tale of Two Citiessä. Talmadgen näyttelijätaidot kohentuivat, ja hän jatkoi näyttelemistä kaikista pääosista avustajiin, sai kokemusta ja henkilöhahmojen vaihtelua – värikkäästä äidistä kömpelöön tarjoilijaan ja piittaamattomaan nykyaikaiseen nuoreen. Hän alkoi vetää puoleensa sekä julkista että arvostelevaa huomiota.

Vitagraphin uusin supertähti[muokkaa]

Vuonna 1913 hänestä tuli Vitagraphin suurimpia tähtiä ja lupaavin nuori näyttelijä. Hän sijoittui sijalle 42 Photoplay-lehden kansansuosio-äänestyksessä.[4][5] Samana vuonna hänet siirrettiin ohjaaja Van Dyke Brooken näyttelijäkaartiin. Vuodet 1913–1914 Talmadge näytteli Antonio Morenon kanssa.[4]

Vuonna 1915 Talmadge teki lopullisen läpimurtonsa Vitagraphin maineikkaan elokuvan The Battle Cry of Peace pääosassa. Kunnianhimoinen Peg arveli, että hänen tyttärensä on paljon arvokkaampi mitä Vitagraph hänelle maksoi, joten he allekirjoittivat kahden vuoden ja kahdeksan elokuvan sopimuksen National Pictures Companyn kanssa. Norma saisi palkkaa 400 dollaria viikossa.[4][5] Pegistä tuli Hollywood-äidin perusmalli, joka oli mykkäelokuvakauden vakuuttavin ja pelottavin.[14] Talmadgen viimeinen elokuva Vitagraphille oli The Crown Prince's Double (1915), kun Norma kesällä 1915 jätti Vitagraphin. Uransa alussa Norman mielestä elokuvien teko oli hauskaa, mutta myöhemmin se alkoi muuttua hänestä ikäväksi.[2] Viidessä vuodessa hän oli tehnyt Vitagraphille yli 250 elokuvaa.[4][5] Norma olisi lopettanut elokuvien teon, mutta Peg vaati häntä pysymään elokuvamaailmassa.[2] Kertoman mukaan kokaiini helpotti Norman oloa stressin ja ikävystyneisyyden keskellä.[2]

Muutto Hollywoodiin[muokkaa]

Norma Talmadge 2b.jpg

Elokuussa 1915 Talmadget lähtivät Kaliforniaan, missä Norman ensimmäinen rooli Hollywoodissa oli Captivating Mary Carstairs -elokuvassa. Koko hanke oli fiasko: lavasteet ja puvut olivat liian halpoja ja itse studio ei antanut riittävää tukea.[4][5] Elokuva oli floppi ja studio suljettiin Mary Carstairsin ensi-illan jälkeen.[2] Perhe jäi heitteille National Pictures Companyn sulkemisen myötä vain yhden elokuvan jälkeen. Norma päätti nostaa tavoitteitaan korkeamalle ja he menivät Triangle Film Corporationiin, missä legendaarinen ohjaaja D. W. Griffith oli valvomassa tuotantoja. The Battle Cryn vahvuudesta Talmadge sai sopimuksen Griffithin Fine Arts Companyn kanssa. Norma ja Constance-sisar (Constance oli jo aiemmin työskennellyt Griffithille)[4][5] allekirjoittivat molemmat sopimuksen; kahdeksassa kuukaudessa vuonna 1916 Norma näytteli seitsemässä elokuvassa Trianglelle. Näitä elokuvia olivat The Social Secretary, The Children in the House, Uskollinen nainen ja Nainen joka voitti kaikki.

Paluu New Yorkiin ja Norma Talmadge Film Corporation[muokkaa]

Sopimuksen loputtua Talmadget palasivat takaisin New Yorkiin.[5] Eräissä juhlissa Norma tapasi varakkaan Broadway- ja elokuvatuottaja Joseph M. Schenckin (1878–1961). Schenck oli tuolloin Loew's Theatrical Enterprisesin johtaja.[17] Norma ja Joseph alkoivat tapailla ja myöhemmin Schenck kosi Normaa. He alkoivat kehitellä yhteistä tuotantoyhtiötä.[4] Kaksi kuukautta myöhemmin kihlautumisen jälkeen 20. lokakuuta vuonna 1916 he menivät vihille. Talmadge kutsui tätä paljon vanhempaa aviomiestään "Daddyksi". Schenck valvoi, ohjasi ja tuki menestyksellisesti vaimonsa uraa yhdessä Talmadgen äidin kanssa. Schenck tuki ja ohjasi myös Norman sisaren Constancen uraa.[17]

Norma Talmadge toiseksi viimeisessä elokuvassaan New Yorkin öitä (1929).

Vuonna 1917 pariskunta perusti Norma Talmadge Film Corporationin, josta tuli yksi tuottavammista yrityksistä elokuvahistoriassa.[2] New Yorkissa Schenckin studioilla Norma Talmadge Film Corporation teki draamoja, Constance Talmadge Film Corporation teki sivistyneitä komedioita ja komediayksikkö oli Roscoe "Fatty" Arbucklen johdossa. Natalie Talmadge toimi sihteerinä ja otti ajoittain pieniä rooleja sisariensa elokuviin. Arbuckle toi helmikuussa 1917 hänen näyttelijäveljenpoikansa Alfred "Al" St. Johnin (1893–1963) ja vaudeville-tähti Buster Keatonin. Pian Scheck huomasi, että olisi taloudellisesti edullista lainata Arbucklea Paramount Picturesille ja näin Keaton otti komediayksikön johtoonsa vuonna 1920 Arbucklen siirryttyä Paramountille. Keaton meni naimisiin Natalien kanssa 31. toukokuuta vuonna 1921.

Talmadgen ensimmäinen elokuva omalle yhtiölleen oli Panthea (1917), jonka ohjasi Allan Dwan apulaistensa Erich von Stroheimin ja Arthur Rossenin kanssa. Elokuva oli genreltään draama, jonka tarina tapahtui Venäjällä. Norma näyttelee pääosassa Pantheaa, joka uhrautuu auttamaan aviomiestään. Panthea oli valtava menestys, joka käännytti Talmadgen sensaatioon ja vakiinnutti hänet ensimmäisenä tasokkaana draamanäyttelijänä.[4][17] Panthea on nykyään kadonnut.

Talmadgen näyttelijätaidot kohentuivat vielä enemmän tähän aikaan. Hän teki New Yorkissa vuosien 1917–1920 aikana neljästä kuuteen elokuvaa vuodessa. Schenckin henkilökohtaisen valvonnan alla Talmadgelta ilmestyi Panthean jälkeen toinen onnistunut elokuva Poppy (1917), jossa hänen vastanäyttelijänä oli Eugene O'Brien. Parivaljakko oli hitti ja he tekivät vielä kymmenen elokuvaa yhdessä: muun muassa elokuvat The Moth (1917) ja The Secret of the Storm Country (1917), joka on jatko-osa Mary Pickfordin tähdittämälle Tess of the Storm Countrylle (1914). Peg-äiti pääsi näyttelemään rouva Kieseytä tyttärensä Constancen mykkädraamaelokuvaan A Girl of the Timber Claims vuonna 1917. Vuonna 1918 Norma jälleen teki yhteistyötä Sidney Franklinin kanssa, joka ohjasi elokuvat The Safety Curtain, Her Only Way, The Forbidden City ja vuonna 1919 The Heart of Wetona ja The Probation Wife. Nämä elokuvat ovat pienimuotoisia, joissa on vaatimattomat kattaukset ja läheiset vastanäyttelijät näyttelivät elokuvasta toiseen; jopa Talmadgen henkilökohtaiset korut ja lemmikkieläimet ovat tunnistettavissa. Itärannikon etu oli tutustua maan parhaisiin muotisuunnittelijoihin: Madame Francikseen ja Lucile Duff-Gordoniin. Talmadge alkoi kirjoitella kuukausittain muotineuvoja Photoplay-lehden palstoille. Norma esiintyi useasti kyseisen lehden kannessa.

Kun Norman elokuva The New Moon sai ensi-iltansa 11. toukokuuta vuonna 1919, New Yorkin Rivoli Theatre oli niin täynnä katsojia, ettei itse Talmadge siskoineen päässeet katsomaan sitä. Poliisi määräsi lippuluukun lopettamaan lippujen myynnin estäen liikaa tungosta.[2] Seuraavana vuonna 1920 Norma ja Joseph muuttivat ja siirsivät heidän yhtiönsä toiminnan Hollywoodiin, Los Angelesiin.[2] Norman sisar Constance muutti heidän mukanaan.

Supertähteys Hollywoodissa[muokkaa]

Norma Talmadge noin vuonna 1921.

Hollywoodiin päästyään Norma alkoi niittää kuuluisuutta. Ensimmäiset kassamagneetit olivat Kahden maailman tytär, Yes or No ja Häväisty nainen. Vuonna 1921 ilmestyivät elokuvat Rakkautta tai vihaa, Suljettujen ovien takana, Mies, jota hän rakasti ja Polttavan auringon alla. Seuraavana vuonna 1922 hänen suurin menestyselokuvansa Hymyillen läpi elämän sai ensi-iltansa. Hymyillen läpi elämän ohjasi Sidney Franklin. Yksi merkittävimmistä mykän elokuvan aikakauden valkokankaan romansseista uudelleenfilmatisointiin kahdesti: vuonna 1932 nimellä Sydämen voitto, jonka pääosassa on Norma Shearer ja vuonna 1941 nimellä Kerran elämässä, jonka pääosassa on Jeanette MacDonald. Tästä tuli koko hänen uransa suosituin elokuva. Samana vuonna Hymyillen läpi elämän jälkeen häneltä ilmestyi myös elokuva Ikuinen liekki, joka myös osoittautui suureksi menestykseksi.

Talmadgen Hollywood-elokuvat erosivat hänen New York-elokuvistaan. Hän teki yhteistyötä elokuvaajan Tony Gaudion ja muutamien Hollywoodin mainioitten pukusuunnittelijoiden kanssa. Hän myös työskenteli kuuluisien ohjaajien kanssa, muun muassa Frank Lloydin, Frank Borzagen ja Clarence Brownin kanssa, joka kerran kutsui häntä "suurimmaksi pantomistiksi, joka on koskaan elänyt ja luonnonlahjakkaaksi komedienneksi". Talmadge teki siihen aikaan uransa hienointa työtä, vaikka hänen elokuvansa olivatkin "epätasaisia". Talmadgesta tuli yksi 1920-luvun korkeimmin palkatuista näyttelijöistä; vuonna 1924 New York Times-lehti listasi hänet korkeimmin palkatuimmaksi elokuvanäyttelijäksi.[6]

Vuonna 1923 suosioäänestyksessä Norma Talmadge sijoittui sijalle 1 lippuluukkutähdeksi.[2] Hän ansaitsi 10 000 dollaria viikossa ja vastaanotti jopa 3 000 kirjettä viikoittain ihailijoiltaan.[2][4] Hänen seuraavasta Salaisuuksia -elokuvastaan (1924) Talmadge sai todella erinomaiset arvostelut. Vuonna 1924 Joseph Schenck siirtyi United Artistsin johtoon, mutta Talmadge jatkoi sopimustaan First Nationalin kanssa. Samaan aikaan Peg-äiti kirjoitti tyttäristään kirjan The Talmadge Sisters, joka julkaistiin vuonna 1924. Vuonna 1925 hänen isänsä Fred Talmadge kuoli 14. marraskuuta 56-vuotiaana.[13][14] Norma jatkoi menestyvien elokuvien tekemistä; näitä olivat Borzagen ohjaama Lady (1925) ja Clarence Brownin ohjaama romanttinen komedia Kiki (1926), joka uudelleenfilmatisointiin myöhemmin äänielokuvana (1931) tähtenään Mary Pickford.

Vuonna 1927 Talmadge astui vahingossa märkään betoniin vastavaletulla jalkakäytävällä vastavalmistuneen kiinalaiselokuvateatteri Grauman's Chinese Theatren edessä, kun tähti oli vierailemassa siellä ja aloitti näin kuuluisan Hollywood-perinteen.[3][2] Kiinalaisen teatterin silloinen johtaja Sid Grauman halusi säilyttää jalanjäljet todisteena filmitähden vierailusta. Hän painoi virallisesti käden- ja jalanjälkensä ja kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan Mary Pickfordin ja Douglas Fairbanksin jälkeen 18. toukokuuta vuonna 1927. Samana vuonna Norma siskoineen avasivat Talmadge Parkin San Diegossa Kaliforniassa, joka nykyisin tunnetaan Talmadge alueena (engl. Talmadge District).[3]

Loppuvuodet ja uudet haasteet[muokkaa]

Talmadge vuonna 1918.

Talmadgen viimeinen elokuva First Nationalille oli Alexandre Dumas nuoremman kirjaan pohjautuva Camille (1926) ennen kuin Norma allekirjoitti sopimuksen United Artistsin kanssa. Camille oli myös Talmadgen viimeinen menestyselokuva. Camille myöhemmin uudelleenfilmatisointiin Greta Garbo tähtenään. Camillen kuvausten aikana Talmadge rakastui vastanäyttelijäänsä Gilbert Rolandiin (1905–1994). Hän halusi Schenckistä avioeron, mutta Schenck ei ollut valmis myöntämään sitä hänelle. Schenck ei kertoman mukaan halunnut rikkoa tuottoisaa parivaljakkoa. Hän palkkasi Rolandin myös Talmadgen kolmeen seuraavaan elokuvaan. Talmadge ja Schenck erkaantuivat toisistaan, vaikka Schenck jatkoi hänen elokuviensa tuottamista. Schenckistä oli tullut nyt arvovaltainen puheenjohtaja. United Artistsin jakeluun liittyvät ongelmat alkoivat heikentää Norman suosiota; Talmadgen ensimmäiset elokuvat United Artistsille Kyyhkynen (1927) ja Nainen kadulta (1928) olivat floppeja ja loppujen lopuksi hänen viimeiset mykkäelokuvansa. Hän teki vielä cameo-roolin romanttisessa komediassa Ilveilijät (1928), jossa pääosaa tähditti Marion Davies. Marion ja Norma olivat keskenään hyviä ystäviä.

Norma Talmadge 1920-luvun alussa.

Elokuvan Nainen kadulta ensi-iltaan mennessä äänielokuvan vallankumous oli alkanut Hollywoodissa ja Talmadge alkoi ottaa äänitunteja valmistautuakseen ensimmäiseen äänielokuvaansa. Hän työskenteli ahkerasti äänen parissa yli vuoden ajan päästääkseen eroon paksusta Brooklyn-aksentistaan voidakseen tehdä äänidebyyttinsä.[2] Hänen ensimmäinen äänielokuvansa New Yorkin öitä (1929) näytti, että hän pystyi puhumaan ja näyttelemään äänielokuvissa hyväksyttävästi. Vaikka hänen suorituksensa oli hyvä, elokuva taas ei. New Yorkin öitä sai huonot arvostelut kriitikoilta. Hänestä tuli ensimmäinen mykän elokuvan aikakauden tähti, jonka ääni tuhosi uran.[2] Norman ääni ei sopinut hänen näyttelemiin traagisiin sankarittarien rooleihin mitä hän oli näytellyt koko kaksikymmenen vuoden uransa aikana. Talmadgen seuraava rooli oli Madame Du Barry elokuvassa Du Barry (1930). Du Barry epäonnistui epäpätevän ohjauksen ja Talmadgen kokemattomuuden takia ääniroolissa.

Ajan mittaan kävi yhä selvemmäksi, että yleisö ei ollut enää kiinnostunut Talmadgen vanhoista elokuvista ja Talmadge oli jo lähes 40-vuotias, joka alkoi olla jo vaikea ikä näyttelijättärelle saamaan isoja ja näyttäviä rooleja. Itse asiassa Talmadge oli kyllästynyt elokuvien tekoon ennen kuin äänielokuvahaasteet tulivat ja huonot arvostelut kahdesta elokuvasta sai hänet lannistamaan yhä enemmän uudelleen yrittämisestä. Hänellä oli silti vielä kaksi elokuvaa tekemättä United Artists -sopimuksessaan. Samuel Goldwyn oli tuonut hänelle elokuvan The Greeks Had a Word for It käsikirjoituksen myöhemmin vuonna 1930. Talmadge tiedettävästi oli jossain vaiheessa New Yorkissa kuvaamassa, mutta muutaman kuukauden kuluessa hän pyysi vapautumista sopimuksestaan. Sen jälkeen hän ei enää koskaan näytellyt valkokankaalla. Vuonna 1935 Talmadge esiintyi viimeisen kerran omana itsenään dokumentaarisessa lyhytelokuvassa Broadway Highlights No. 2.

Eläke[muokkaa]

Norma Talmadge vuonna 1930.

Norma Talmadge vapautti itsensä kaikista velvollisuuksista ja kuuluisuuden vastuusta lähdettyään elokuvamaailmasta. Hän hellästi sanoi innokkaille ihailijoilleen, jotka olivat tulleet pyytämään häneltä nimikirjoitusta kun Talmadge oli poistumassa ravintolasta: "Get away, dears. I don't need you anymore" (suom. "Menkää pois, kullat. En tarvitse teitä enää").[2][18] Kuitenkin hän oli kunnioittava uskollinen ystävä. Talmadgen ajatuksena oli, että ei mikään muuttunut hänen ja ystäviensä välillä julkisuudessa keskellä huhuja tai skandaalia tai yksityisesti.

Vuonna 1932 Talmadge päätti, että ei menisi Gilbert Rolandin kanssa naimisiin, koska tämä oli Normaa kaksitoista vuotta nuorempi ja pelkäsi, että Roland lopulta jättäisi hänet. Peg-äiti sairastui vuonna 1931 ja kuoli 29. syyskuuta vuonna 1933[19] 62-vuotiaana influenssasta kehittyneeseen keuhkokuumeeseen Los Angelesin Hollywoodissa, Kaliforniassa vain neljä päivää ennen 63-vuotissyntymäpäiviään. Pegin New York Timesissa kirjoitetussa muistokirjoituksessa kerrottiin hänen kuolinsyykseen keuhkokuume, joka oli komplikaatio influenssasta; kuitenkin Anita Loos väitti Talmadgeja koskevassa kirjassaan The Talmadge Girls (1978) eli 45 vuotta Pegin kuolemasta, että hän kuoli syöpään. Syöpää ei kuitenkaan mainittu hänen Times-muistokirjoituksessa. Myöhemmin vuonna 1932 Talmadge alkoi tapailla entisen aviomiehensä Joseph Schenckin pokeriystävää, koomikkoa George Jesseliä (1898–1981). Huhtikuussa 1934 Schenck vihdoin myönsi Normalle avioeronsa. Schenck ja Norma olivat olleet jo seitsemän vuotta asumuserossa. Ero myönnettiin 4. huhtikuuta. He olivat naimisissa yhteensä kahdeksantoista vuotta. Yhdeksäntoista päivää myöhemmin 23. huhtikuuta Talmadge meni vihille George Jesselin kanssa. Schenck jatkoi Norman talousneuvonantajana ja ohjasi häntä liikeasioissa heidän avioeronsa jälkeenkin. On väitetty, että Talmadgella olisi ollut hyvin lyhyt avioliitto pianisti ja lauluntekijä Maurice Jeromen (yleensä pelkästään M. K. Jerome, 1893–1977) kanssa vuonna 1934, mutta tämä mainitaan vain Jeromen Internet Movie Database -biografiassa.[20]

Talmadgen viimeiset ammattityöt koostuivat esiintymisistä näyttämöillä ja Jesselin omassa radio-ohjelmassa. Norma ajatteli, että radio-ohjelma saattoi olla mahdollisuus elvyttää hänen uransa. Ohjelmaa jatkettiin sen heikkenemiseen asti ja lopulta se lopetettiin. Talmadgen unelmat särkyivät ja avioliitto ei kestänyt sitä. Parin avioero myönnettiin 11. elokuuta vuonna 1939 viiden aviovuoden jälkeen. Talmadgen elokuvaura, Schenckin ymmärrys liiketoimissa ja Talmadgen uran erinomaisen ohjailun sekä Pegin valppaiden tavoitteiden lopputulos oli valtava omaisuus. Talmadgesta tuli yksi varakkaisimmista naisista koko maassa, mutta hänellä ei ollut koskaan tarvetta rahalle. Hän asui suuressa kartanossaan Beverly Hillsissä. Norma oli ollut levoton elokuvantekopäiviensä jälkeen ja hän usein matkusteli bussilla talojensa välillä sekä vieraili sisarillaan. 4. joulukuuta vuonna 1946 53-vuotias Talmadge meni naimisiin 44-vuotiaan tohtori Carvel M. Jamesin (1902–1980)[5] kanssa, joka oli Norman lääkäri ja psykiatri Beverly Hillsissä.

Viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa]

Norma Talmadge 1b.jpg

Loppuvuosinaan Talmadge kärsi terveysongelmista ja hänestä tuli eristäytyvä, kuten myös Nataliesta ja Constancestakin. Heillä kaikilla oli myös alkoholiongelmia.[21] Normasta tuli raajarikko kivuliaan niveltulehduksen takia ja joutui 1950-luvun alussa pyörätuoliin.[22] Kertoman mukaan hän oli riippuvainen särkylääkkeisiin. Hän muutti Beverly Hillsistä Nevadan Las Vegasin lämpimään ilmastoon loppuvuosikseen, jossa hän asui Carvelin kanssa rauhassa.

Vuonna 1955 Talmadge palkittiin George Eastman Housen myöntämällä The George Eastman -palkinnolla hänen ansiokkaasta elokuvaurastaan, mutta oli liian sairas matkustaakseen Rochesteriin, New Yorkiin noutamaan palkintoaan.

Norma Talmadge sai aivoverenkiertohäiriöön kuuluvia aivohalvauksia,[10] joiden jälkeen tähti kuoli 64-vuotiaana jouluaattona 24. joulukuuta vuonna 1957 Carvel-puoliso vierellään Las Vegasissa, Nevadassa. Hän kärsi kuolemansa aikaan myös keuhkokuumeesta. Kuolemansa aikaan hänen omaisuutensa arvioitiin olevan 1-3 miljoonaa dollaria.[17] Talmadge ei saanut koskaan lapsia.

Talmadge haudattiin Hollywood Forever -hautausmaalle sijaitsevalle Abbey of the Psalmsin mausoleumiin (suom. Psalmien luostari), Shrine of Eternal Love -pyhäkköön (suom. Ikuisen rakkauden pyhäkkö),[5] yksityishuoneeseensa Talmadge Family Roomiin, Hollywoodiin, Los Angelesiin, Kaliforniaan. Samaan yksityishuoneeseen haudattiin myöhemmin myös Natalie, Constance ja hänen aviomiehensä Walter Giblin. Yksityishuoneeseen on haudattu myös aiemmin vanhemmat Fred ja Peg.[23] Carvel haudattiin Norman viereen kuoltuaan 78-vuotiaana vuonna 1980. Norman syntymävuosi hautakivessä on merkitty virheellisesti vuodelle 1897.[5] Kuten myös sisarienkin: Natalien vuodelle 1900[24] ja Constancen vuodelle 1903.[25]

Talmadge sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywoodin Hollywood Walk of Famelle osoitteeseen 1500 Vine Street.

Muuta[muokkaa]

Talmadge roolihahmojen esikuvana[muokkaa]

Norma Talmadge Photoplay-lehden joulukuun 1929 kansikuvassa.

Billy Wilder käytti Norma Talmadgea Norma Desmondin roolin esikuvana, joka on luonteeltaan irvokas ja petomainen mykkäelokuvakuningatar hänen vuonna 1950 ilmestyneessä elokuvassaan Auringonlaskun katu. Roolin tulkitsee Gloria Swanson, joka oli Talmadgen kilpailija 1920-luvulla. Desmondin hahmo korostaa ja ammentaa Talmadgen eristäytyneisyyttä (hän jätti elokuvat vuonna 1930 ja eli Beverly Hills-kartanossaan huomattavan omaisuutensa keskellä, jonka hän on ansainnut parhailla päivillään), hänen tunnetusta suhteestaan nuoremman miehen kanssa (näyttelijä Gilbert Roland, hänen vastanäyttelijänsä muutamissa 20-luvun hittielokuvissaan) ja hänen maineestaan epäsäännöllisestä käytöksestään (kärsi vakavasta niveltulehduksesta, tuli riippuvaiseksi särkylääkkeisiin ja vuonna 1946 meni vihille lääkärinsä kanssa) luoden näin elokuvien naisseksuaalisen hysterian äärimmäisen symbolin.

Vuoden 1952 elokuvassa Laulavat sadepisarat, häntä parodioitiin Lina Lamontin roolilla, jota näytteli Jean Hagen. Lina Lamont on mykkäelokuvien diiva, jonka Brooklyn-aksentti sabotoi hänen äänielokuvadebyyttiään historiallisessa draamassa.

Kadut Talmadgen mukaan[muokkaa]

Talmadge Street tai Talmadge Avenue Hollywoodissa on nimetty Norman ja hänen sisarensa Constancen kunniaksi. Katu kulkee Vitagraphin Länsirannikon studion vierestä, missä Talmadget kuvasivat joitain elokuviaan 1910-luvulla. Studio on nyt The Prospect Studios, joka on American Broadcasting Companyn omistuksessa. Norma Place Länsi-Hollywoodissa on myös nimetty hänen mukaansa.


Filmografiaa[muokkaa]

Elokuvia[muokkaa]

Norma Talmadge teki koko kaksikymmenen vuoden uransa aikana noin 300 elokuvaa. Seuraavassa on Internet Movie Databasen mukaan tehty filmografia, joka sisältää 165 Talmadgen elokuvaesiintymistä. Talmadgen tuottajantyötkin ovat listattu.

Lyhytelokuvat[muokkaa]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1910 – The Household Pest –
– A Broken Spell –
– Love of Chrysanthemum –
Setä Tuomon tupa Uncle Tom's Cabin –
– A Dixie Mother –
– In Neighboring Kingdoms –
1911 – The Four Poster Pest –
– Paola and Francesca –
Kaksi kaupunkia A Tale of Two Cities Nainen matkalla giljotiiniin
– The Wild Cat Well –
– The Stumbling Block –
– The Sky Pilot –
– The General's Daughter –
– The Thumb Print –
– The Child Crusoes –
– Forgotten –
– Her Hero –
– His Last Cent –
1912 – A Romance of Wall Street –
– Captain Barnacle's Messmates –
– The First Violin –
– Mrs. Carter's Necklace –
– Mrs. 'Enry 'Awkins Liza / Rouva 'Enry 'Awkins
– Counsel for the Defense Sisäkkö
– Fortunes of a Composer Muusikon tytär
– The Extension Table Ethel Brian, myöhemmin Johnin vaimo
– The Troublesome Step-Daughters Tytärpuoli
– Wanted... a Grandmother –
– The Lovesick Maidens of Cuddleton Yksi Lovesickin neidoista
– Mr. Butler Buttles –
– The Higher Mercy Alice
– A Fortune in a Teacup Mabel Brown, Walterin sisar
– Captain Barnacle's Waif Kapteeni Barnaclen tytär
– Bobby's Father Jane Ramsay, Bobbyn äiti
– Father's Hot Toddy Ensimmäinen tytär
– Faithful Unto Death –
– His Official Appointment Sihteeri
– Captain Barnacle, Reformer Ruth Bunce
– The Model for St. John –
– O'Hara, Squatter and Philosopher Nora
1913 – Casey at the Bat Kitty
– O'Hara Helps Cupid Aileen
– Stenographer's Troubles Konekirjoittaja
– Just Show People Rosa, Piquetin vaimo
– O'Hara's Godchild Nora
– Belinda the Slavey Belinda
– Getting Up a Practice –
– Let 'Em Quarrel Margaret, Mauden ystävä
– Wanted, a Strong Hand Annie Bahr
– Sleuthing Belinda
– O'Hara and the Youthful Prodigal Nora
– Omens and Oracles Belinda
– Vampire of the Desert Derrickin morsian
– A Lady and Her Maid Belinda
– The Midget's Revenge –
– The Silver Cigarette Case Rita
– 'Arriet's Baby 'Arriet Rogers
– Count Barber Belinda
– Solitaires –
– O'Hara as a Guardian Angel Aileen
– An Old Man's Love Story Ethel Marsham
– The Tables Turned Invalidin veljentytär
– Keeping Husbands Home –
– He Fell in Love with His Mother-in-Law Vaimo
– Extremities –
– The Other Woman Johnin vaimo
– Under the Daisies Viola Marton
– The Doctor's Secret –
– Father's Hatband Tytär
– Peggy's Burglar –
– His Silver Bachelorhood –
– An Elopement at Home –
– Fanny's Conspiracy –
– The Blue Rose –
– The Honorable Algernon –
1914 – The Salvation of Kathleen Kathleen
– Officer John Donovan Peggy
– The Vavasour Ball Dramaturgin vaimo
– Sawdust and Salome Mary, sirkusratsastaja
– His Little Page Peggy
– Iron and Steel –
– The Hero –
– The Sacrifice of Kathleen Kathleen
– Old Reliable –
– A Helpful Sisterhood Mary
– Cupid Versus Money Mary Drew
– Miser Murray's Wedding Present –
– The Right of Way Ray Radford
– A Wayward Daughter Betty
– Fogg's Millions –
– John Rance, Gentleman Lesbia
– Memories in Men's Souls –
– The Hidden Letters Madge Hardy
– Politics and the Press –
– The Loan Shark King Helen
Rauhantekijä The Peacemaker –
– Under False Colors –
– The Mill of Life –
– Goodbye Summer Valerie
– The Curing of Myra May Myra May
– Sunshine and Shadows Edna
– A Question of Clothes –
1915 – A Daughter of Israel Olga
– The Barrier of Faith Rose Aarons
– A Daughter's Strange Inheritance Mlle. Lucille / Margaret Randolph
– Janet of the Chorus Janet
– Elsa's Brother Elsa Smardon
– A Pillar of Flame Madeline Danby / Vashti Vetsera
– The Criminal Nell Wells
1918 – Norma Talmadge and Thomas Meighan in a Liberty Loan Appeal Norma Talmadge
– United States Fourth Liberty Loan Drive Omana itsenään
1935 – Broadway Highlights No. 2 Omana itsenään

Kokopitkäelokuvat[muokkaa]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1915 – Captivating Mary Carstairs Mary Carstairs
– The Battle Cry of Peace Virginia Vandergriff
– The Crown Prince's Double Shirley Rives
1916 – The Missing Links Myra Holburn
– Martha's Vindication Martha
– The Children in the House Cora
Uskollinen nainen Going Straight Grace Remington
– The Devil's Needle Renee
– The Social Secretary Mayme
Nainen joka voitti kaikki Fifty-Fifty Naomi
1917 Panthea Panthea Panthea Romoff
– The Law of Compensation Flora / Ruth Graham
Poppy Poppy Poppy Destinn
– The Moth Lucy Gillam
– The Secret of the Storm Country Tess Skinner
1918 – The Ghosts of Yesterday Ruth Graham / Jeanne La Fleur
Ostajan oikeudella By Right of Purchase Margot Hughes
Elämän harhateillä De Luxe Annie Julie Kendal (De Luxe Annie II)
– The Safety Curtain Puck
– Her Only Way Lucille Westbrook
– The Forbidden City San San / Toy
1919 – The Heart of Wetona Wetona
– The New Moon Prinsessa Marie Pavlovna
– The Probation Wife Josephine Mowbray
– Dust of Desire Cameo
– The Way of a Woman Nancy Lee
– The Isle of Conquest Ethel Harmon
1920 Hän rakastaa ja valehtelee She Loves and Lies Marie Callender / Marie Max / June Dayne
Kahden maailman tytär A Daughter of Two Worlds Jennie Malone
– The Woman Gives Inga Sonderson
– Yes or No Margaret Vane / Minnie Berry
Häväisty nainen The Branded Woman Ruth Sawyer
1921 Rakkautta tai vihaa Passion Flower Acacia, Intohimon kukka
Suljettujen ovien takana The Sign on the Door Ann Hunniwell / Rouva "Lafe" Regan
Mies, jota hän rakasti The Wonderful Thing Jacqueline Laurentine Boggs
Polttavan auringon alla Love's Redemption Jennie Dobson (aka Ginger)
1922 Hymyillen läpi elämän Smilin' Through Kathleen / Moonyeen
Ikuinen liekki The Eternal Flame Duchesse de Langeais
1923 Ääni minaretista The Voice from the Minaret Lady Adrienne Carlyle
Laillisuuden rajoissa Within the Law Mary Turner
Herttuattaren henkivartija Ashes of Vengeance Yolande de Breux
Rakkauden korkea veisu The Song of Love Noorma-hal
1924 Salaisuuksia Secrets Mary Carlton / Marlowe
Ainoa nainen The Only Woman Helen Brinsley
– In Hollywood with Potash and Perlmutter Omana itsenään
1925 Lady The Lady Polly Pearl
Graustarkin prinsessa Graustark Prinsessa Yetive
1926 Kiki Kiki Kiki
Camille Camille Marguerite Gautier (Camille)
1927 Kyyhkynen The Dove Dolores
1928 Nainen kadulta The Woman Disputed Mary Ann Wagner
Ilveilijät Show People Omana itsenään juhla-aterialla
1929 New Yorkin öitä New York Nights Jill Deverne
1930 Du Barry Du Barry, Woman of Passion Madame Du Barry

Tuottajana[muokkaa]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi
1917 Panthea Panthea
1918 Elämän harhateillä De Luxe Annie
1919 – The Probation Wife
– The Isle of Conquest
1920 – Yes or No
Häväisty nainen The Branded Woman
1921 Rakkautta tai vihaa Passion Flower
Suljettujen ovien takana The Sign on the Door
Mies, jota hän rakasti The Wonderful Thing
Polttavan auringon alla Love's Redemption
1922 Hymyillen läpi elämän Smilin' Through
Ikuinen liekki The Eternal Flame
1923 Ääni minaretista The Voice from the Minaret
Laillisuuden rajoissa Within the Law
Herttuattaren henkivartija Ashes of Vengeance
Rakkauden korkea veisu The Song of Love
1924 Salaisuuksia Secrets
Ainoa nainen The Only Woman
1925 Lady The Lady
Graustarkin prinsessa Graustark
1926 Kiki Kiki
Camille Camille
1927 Kyyhkynen The Dove
1928 Nainen kadulta The Woman Disputed
1929 New Yorkin öitä New York Nights

Lähteet[muokkaa]

  1. ↑ Documenting the work of silent film actress Norma Talmadge Stanford Edu. Viitattu 22. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Emol: Norma Talmadge Emol. Viitattu 29. kesäkuuta 2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Biography for Norma Talmadge IMDb. Viitattu 25. kesäkuuta 2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Norma Talmadge - Silent Star of November, 1997 CSSE Monash. Viitattu 22. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Norma Talmadge Find A Grave. Viitattu 28. kesäkuuta 2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b An Independent Woman, Nobly Suffering in Silents The New York Times. Viitattu 3. heinäkuuta 2010. (englanniksi)
  7. ↑ Tammy Stone: Norma Talmadge Tammy Stone: The Silent Collection. Viitattu 25. kesäkuuta 2010. (englanniksi)
  8. ↑ http://www.stanford.edu/~gdegroat/NT/NormaTalmadgeBirthCertificate.jpg
  9. ↑ Memoriam of Constance Talmadge Find a Grave. Viitattu 20. marraskuuta 2011. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Norma Talmadge Silent Era. Viitattu 21. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  11. ↑ Norma Talmadge AllRovi. Viitattu 21. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  12. ↑ Norma Talmadge Silents Are Golden. Viitattu 21. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Talmadge D C O'Driscoll. Viitattu 21. lokakuuta 2010. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e f g h IMDB: Margaret Talmadge IMDB. Viitattu 5. lokakuuta 2009. (englanniksi)
  15. ↑ http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=6530807
  16. ↑ http://www.nndb.com/people/096/000134691/
  17. ↑ a b c d Pics Celeb: Norma Talmadge Pics Celeb. Viitattu 29. kesäkuuta 2010. (englanniksi)
  18. ↑ Norma Talmadge Fan Dango. Viitattu 3. heinäkuuta 2010. (englanniksi)
  19. ↑ http://www.brainyhistory.com/events/1933/september_29_1933_92333.html
  20. ↑ http://www.imdb.com/name/nm0422031/bio
  21. ↑ Norma Talmadge (1893–1957) Golden Silents. Viitattu 3. heinäkuuta 2010. (englanniksi)
  22. ↑ Norma Talmadge Silents Are Golden. Viitattu 3. heinäkuuta 2010. (englanniksi)
  23. ↑ http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=6530807
  24. ↑ http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=2057
  25. ↑ http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=2056

Aiheesta muualla[muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norma Talmadge.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Norma_Talmadge&oldid=13023259