Norjan väestö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väestötiedot
Norjan väkiluku vuosina 1735–2014.
Norjan väkiluku vuosina 1735–2014.
Väkiluku 5 165 802 (1. tammikuuta 2015)[1]
Väentiheys 15,5 / km²
Väestönkasvu 1,3[2] % (2011) %
Sukupuolijakauma
Kaikkiaan 0,98 miestä/naista (2011)
Vastasyntyneillä 1,05 miestä/naista
Alle 15-vuotiailla 1,04 miestä/naista
15–64-vuotiailla 1,02 miestä/naista
65 vuotta täyttäneillä 0,78 miestä/naista
Väestöryhmät
Suurin väestöryhmä norjalaiset
Vähemmistöryhmät saamelaiset
Kieli
Virallinen kieli norja
Uskonto
Pääuskonto luterilaisuus 69,9 %
Norjan väestötiheys kunnittain.
Norjan väestönkasvu vuosittain (tuhatta henkeä):
  luonnollinen väestönkasvu (syntyneiden enemmyys)
  kokonaiskasvu (syntyneiden enemmyys + nettomaahanmuutto).
Norjassa asuvat ulkomailla syntyneet syntymämaan mukaan vuonna 2009.
Bokmålin (sinisellä) ja nynorskin (punaisella) käyttö Norjan kunnissa. Osa kunnista on kielimuodoltaan neutraaleja (keltaisella).
Norjan väestöpyramidi 1.1.2011.

Norjan väestö tarkoittaa Norjan alueella asuvia Ihmisiä. Vuoden 2015 alussa Norjassa oli 5 165 802 asukasta.[1] Vuonna 2012 asukkaista 546 732 oli ulkomaalaisia.[3]

Vuonna 2014 maassa oli lähes 760 000 maahanmuuttajaa. Suurin osa maahanmuuttajista on tullut Puolasta, Ruotsista, Pakistanista, Irakista ja Somaliasta. 33 prosenttia maahanmuuttajista on saanut Norjan kansalaisuuden.[3]

Norjalaisten kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Vain yksi viite.

Pääartikkeli: Norjan kielipolitiikka

Norjassa on yksi virallinen kieli (norja) ja kolme vähemmistökieltä (saame, kveeni ja romani). Huippuvuorilla puhutaan myös venäjää ja puolaa, mutta niillä ei ole virallista asemaa.

Norjan kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan kielestä käytetään kahta kirjoitusmuotoa, kirjanorjaa (bokmål) ja uusnorjaa (nynorsk). Vuonna 1996 julkaistussa kyselytutkimuksessa 7,5 prosenttia sanoi käyttävänsä nynorskia pääasiallisena kielenään yksityiselämässään, ja näiden lisäksi 5 prosenttia käytti vaihtelevasti nynorskia ja bokmålia. Kielen käyttö on vahvasti aluesidonnaista: vuonna 1991 peruskoululaisista oli nynorskinkielisiä Sognin ja Fjordanen läänissä 96 prosenttia ja Telemarkissa 20 prosenttia, mutta Hedmarkissa vain 0,2 prosenttia.[4] Aikoinaan molemmat kielet yritettiin yhdistää luomalla samnorsk, mutta siitä ei koskaan tullut laajasti käytettyä. Høgnorsk on nynorskin muoto, jossa on säilynyt enemmän vanhoja vaikutteita, mutta silläkin on vain vähän käyttäjiä.

Saamelaiskielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saame on virallinen kieli Koutokeinon, Kaarasjoen, Kåfjordin, Lavangenin, Uuniemen, Porsangin, Tenon, Tysfjordin ja Snåsan kunnissa. Norjassa puhutaan kolmea saamenkieltä: pohjoissaamea, eteläsaamea ja luulajansaamea. Kveeni ja kaksi eri romanikieltä mainitaan Norjan kielipolitiikan määrittelyssä suojeltavina ja elvytettävinä kielinä.

Kveeni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kveeniä eli ruijan murteita puhuvat kveenit Tromsan- ja Finnmarkin lääneissä. Kielellä on Norjassa noin 6 500 puhujaa. Kuten saamelaiskielienkin puhujiin, myös kveeneihin kohdistettiin norjalaistamistoimia. Samoin kuin saame, kieli alkoi elpyä 1970-luvulla ja vuodesta 2006 lähtien kieltä on voinut opiskella Tromssan yliopistossa. Kveeni on virallinen kieli Porsangissa.

Romanin kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanin kieltä puhuvat Norjassa asuvat romanit. Romanin kielellä on noin 6 500 puhujaa Norjassa ja se jakautuu neljään murteeseen, tavringerin, vlaxin, skandiromaanin ja rodin murteisiin. Rodi on muodostunut norjan kielestä jossa on suuri määrä lainasanoja romanin kielestä. Romanit eivät ole keskittyneet mihinkään osaan maata vaan ovat hajautuneet ympäri sitä, lähinnä suuriin asutuskeskuksiin.

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 69,9 prosenttia väestöstä kuului vuonna 2018 evankelis-luterilaiseen Norjan kirkkoon.[5] Muiden kristillisten uskontokuntien edustajia on 6,9 prosenttia, muslimeja 3,3 prosenttia ja muita uskontoja 0,8 prosenttia väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia on 19,2 prosenttia väestöstä.[6][7] Vain 20 prosenttia pitää Jumalaa tärkeässä asemassa elämässään, mikä on Euroopan alimpia lukuja. 32 prosenttia norjalaisista ilmoitti kyselytutkimuksessa uskovansa Jumalaan, 47 prosenttia uskoi johonkin korkeampaan voimaan ja 17 prosenttia ilmoitti ettei usko kumpaakaan edellisistä.[8]

Kouluttautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppivelvollisuus kestää Norjassa kymmenen vuotta. Maan väestörakenteen takia 40 prosenttia kouluista on niin pieniä, että niissä on yhdysluokkia. Kuntien velvollisuus on tarjota iltapäivähoitoa neljän alimman luokan oppilaille.[9] 16–19-vuotiailla on oikeus opiskelupaikkaan ammatillisessa tai yliopistoon valmentavassa oppilaitoksessa.[10]

Norjalaisten muuttoliikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella oli laaja muuttoliike Norjasta muihin maihin, erityisesti Yhdysvaltoihin. Maastamuutto saavutti huippunsa 1860-luvun puolivälissä, jolloin yli kaksi kolmasosaa maan luonnollisesta väestönkasvusta, tai noin 10-15% väestöstä, jätti Norjan. Maastamuutto pysyi korkeana ensimmäiseen maailmansotaan saakka ja pysähtyi vasta 1930-luvun talouskriisiin. 1960-luvun lopulta lähtien Norjassa on ollut olennaisesti nettomaahanmuuttoa, joka oli noin 1% maan väestöstä 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella. Koska syntyvyys syntyperältään norjalaisten keskuudessa on laskenut, maahanmuuton aiheuttaman väestönkasvun kokonaisosuus on noussut merkittävästi niin, että se on tällä hetkellä 35-40%. 1960-luvulla alkoi saapua yhä enemmän siirtolaisia Etelä-Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta, ja suurin osa heistä asettui Osloon tai sen ympäristöön. Vuonna 1975 Norja otti käyttöön virallisen maahanmuuttokiellon, joka on edelleen voimassa. Kielto ei kuitenkaan koske erikseen määriteltyjä pakolaisryhmiä eikä turvapaikanhakijoita. Näille ryhmille on olemassa vuosittaiset kiintiöt, ja suurin osa heistä tulee entisen Jugoslavian alueelta, Pakistanista, Vietnamista, Iranista ja Turkista. Lisäksi sallitaan jonkin verran pelivaraa perheiden yhdistämistä varten.[11]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestön väheneminen vuosien 1300 ja 1500 välillä johtui pääasiassa siitä, että Musta surma tuli Norjaan vuonna 1349.

Vuosi Väkiluku
1000 150 000
1300 375 000
1500 170 000
1665 440 000[12]
1769 723 618
1801 883 603
1825 1 051 318
1835 1 194 827
1855 1 490 047
1875 1 813 424
1900 2 240 032
1910 2 391 782
1920 2 649 775
1930 2 814 194
1940 2 953 028
1942 3 009 000
1946 3 156 950
1950 3 278 546
1955 3 408 161
1960 3 570 554
1965 3 708 609
1970 3 866 468
1975 3 997 525
1980 4 078 900
1985 4 145 845
1990 4 233 116
1995 4 348 410
2000 4 478 497
2005 4 631 800
2010 4 858 200
2011 4 973 029[13]
2012 5 002 942[14]
1.4.2013 5 067 709[15]

Sukupuolijakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvioitu sukupuolijakauma vuonna 2011:[16]

  • syntymä: 1,05 miestä/nainen
  • alle 15 vuotta: 1,04 miestä/nainen
  • 15–64 vuotta: 1,02 miestä/nainen
  • yli 64 vuotta: 0,78 miestä/nainen
  • koko väestö: 0,98 miestä/nainen

Ikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastasyntyneen lapsen eliniänodote (2011)[3]

  • pojat: 79,0 vuotta
  • tytöt: 83,5 vuotta

Mediaani-ikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mediaani-ikä vuonna 2013 (arvio)[17]:

  • Koko väestö: 40,6 vuotta
  • miehet: 39,7 vuotta
  • naiset: 41,4 vuotta

Ikäjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestön keski-ikä on 39 vuotta. Luku kuitenkin vaihtelee paljon maan eri osissa. 26 prosenttia norjalaisista on alle 20-vuotiaita, 61 prosenttia 20–66-vuotiaita ja 13 prosenttia yli 66-vuotiaita.

Ikäjakauman kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1860[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 0–14 vuotta: 35,9 % (miehet 288 510; naiset 28 249)
  • 15–64 vuotta: 58,0 % (miehet 446 391; naiset 472 405)
  • Yli 64 vuotta: 6,1 % (miehet 42 130; naiset 53 840)
1910[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 0–14 vuotta: 35,0 % (miehet 423 253; naiset 408 204)
  • 15–64 vuotta: 57,3 % (miehet 640 835; naiset 722 443)
  • Yli 64 vuotta: 7,7 % (miehet 82 312; naiset 99 905)
1960[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 0–14 vuotta: 26,0 % (miehet 476 748; naiset 452 559)
  • 15–64 vuotta: 63,0 % (miehet 1 125 525; naiset 1 123 206)
  • Yli 64 vuotta: 11,0 % (miehet 175 485; naiset 214 184)
2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 0–14 vuotta: 18,9 % (miehet 470 253; naiset 447 472)
  • 15–64 vuotta: 66,2 % (miehet 1 641 821; naiset 1 575 980)
  • Yli 64 vuotta: 14,9 % (miehet 314 678; naiset 407 995)

Kansallisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Alkuperämaa[18] Väkiluku (2012)[19]
1. Puola Puola 72 103
2. Ruotsi Ruotsi 36 578
3. Pakistan Pakistan 32 737
4. Somalia Somalia 29 395
5. Irak Irak 28 935
6. Saksa Saksa 25 683
7. Liettua Liettua 23 941
8. Vietnam Vietnam 20 871
9. Tanska Tanska 19 823
10. Iran Iran 17 913
11. Venäjä Venäjä 16 833
12. Turkki Turkki 16 742
13. Filippiinit Filippiinit 16 431
14. Bosnia ja Hertsegovina Bosnia ja Hertsegovina 16 338
15. Thaimaa Thaimaa 14 398

Syntyneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1,88 syntymää/nainen (2011)[20] Laskua

1968-1969 1971-1975 1976-1980 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
2,72 2,24 1,77 1,68 1,82 1,88 1,85 1,80 1,84 1,90 1,90 1,96 1,98 1,95 1,88

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b http://ssb.no(norjaksi)(englanniksi)
  2. ↑ http://www.ssb.no/emner/02/01/10/folkber/(norjaksi)(englanniksi)
  3. ↑ a b c Suomen suurlähetystö, Oslo: Yhteiskunta, kulttuuri ja media finland.no.
  4. ↑ Olaf Almenningen: Nynorsk i Noreg i dag (s. 39 ja 41) Språknytt. 1996.
  5. ↑ Norjan ev.lut. kirkon jäsentilasto 14.5.2019 Statistics Norway
  6. ↑ Members of Christian communities outside the Church of Norway. 3.12.2019 Statistics Norway
  7. ↑ Members of religious and life stance communities outside the Church of Norway, by religion/life stance. 3.12.2019 Statistics Norway
  8. ↑ Special Eurobarometer, biotechnology, page 204 (PDF) ec.europa.eu. Fieldwork: Jan-Feb 2010.
  9. ↑ The Norwegian Education System Ministry of Education and Research.
  10. ↑ Upper Secondary Education and Training Ministry of Education and Research
  11. ↑ Geir Thorsnæs: Siirtolaisuus Tutustu Norjaan. 7.9.2009. Norjan suurlähetystö, Helsinki. [vanhentunut linkki]
  12. ↑ SSB temaside om befolkning http://www.ssb.no/befolkning/ lest på nett 18.1.2013
  13. ↑ Focus on population (1.10.2011 arvo) Statistic Norway. Viitattu 22.12.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Statistisk sentralbyrå: Vi blir 5 millioner innbyggere 19. mars 2012
  15. ↑ Folkemengd og kvartalsvise befolkningsendringar, 1. kvartal 2013 y. Viitattu 8.7.2013. (norjaksi)
  16. ↑ CIA - The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 6.5.2020. Viitattu 1.5.2013.
  17. ↑ https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/no.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Immigrants and Norwegian-born to immigrant parents
  19. ↑ Innvandrarbefolkninga og personar med annan innvandringsbakgrunn, etter innvandringskategori, kjønn og landbakgrunn. 1. januar 2001 Statistics Norway.
  20. ↑ SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Oslo: Yhteiskunta, kulttuuri ja media finland.no.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Norjan_väestö&oldid=20914735”