Norjan politiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Norja on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Harald V. Poliittista valtaa kuninkaalla ei ole. Ylin valta on parlamentilla eli Suurkäräjillä (norj. Stortinget), johon valitaan 169 edustajaa 19 maakunnasta, sekä pääministerin johtamalla hallituksella. Vuoden 2009 Suurkäräjävaalit voitti 64 paikkaa saanut Työväenpuolue. Edistyspuolue (Framstegspartiet, FrP) sai 41 paikkaa, konservatiivipuolue (Hoyre, H) 30 paikkaa ja sosialistinen vasemmistopuolue SV ja keskustapuolue Sp kumpikin 11 paikkaa.

Norja luopui 21.5.2012 valtionkirkosta. Muutosta kannattivat sekä Norjan kirkon ylin päätäntäelin kirkolliskokous, että parlamentin selvä enemmistö. Vain kolme kansanedustajaa vastusti muutosta. Perustuslain muutoksen myötä Norjan hallitus ei enää päätä piispannimityksiä, hallituksessa ei jatkossa ole erityistä kirkkoministeriä, eikä hallituksen ministereiden enemmistön tarvitse enää kuulua kirkkoon.

Kuningas ja hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norja on parlamentaarinen perustuslaillinen monarkia. Vuoden 1814 perustuslain mukaan kuningas valtionpäämiehenä valitsee ministerit hallitukseen, mutta parlamentarismiin siirtymisen jälkeen tulee hallituksella käytännössä olla Suurkäräjien enemmistön tuki.

Kuninkaalla on perustuslain nojalla varsin laajat hallintaoikeudet, hän on muun muassa Norjan puolustusvoimien ylipäällikkö, mutta käytännössä hänellä ei nykyisin ole poliittista valtaa, vaan hänen toimenkuvansa on pelkästään seremoniallinen.

Hallitus (norj. Regjeringen) muodostuu pääministeristä ja vähintään seitsemästä muusta kuninkaan nimittämästä ministeristä. Vuodesta 1905 alkaen kuningas on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta nimittänyt pääministerin ehdottaman hallituksen.

Suurkäräjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

pääartikkeli: Suurkäräjät

Vuoteen 2007 saakka suurkäräjät oli lainsäädäntöasioiden kannalta kaksikamarinen niin, että Lagtingiin (ylähuone) kuului ¼ ja Odelstingiin (alahuone) ¾ edustajista. Valtion budjetti ja perustuslain muutokset käsiteltiin kuitenkin yksikamarisessa täysistunnossa. Vuoden 2009 alussa voimaan astuneiden perustuslainmuutosten jälkeen lainsäädäntötyö tapahtuu yksikamarisesti.[1]

Tuomioistuimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan korkeimpaan oikeuteen (høyesterett) kuuluu 18 vakituista tuomaria sekä presidentti (justitiarius), erityinen Kjæremålsutvalg, kuusi hovioikeutta (lagmannsrett), käräjäoikeudet (tingrett) sekä siviilijuttuja käsittelevät forliksråd'it. Lisäksi tulevat työtuomioistuin sekä joukko erityistuomioistuimia.

Norjassa on myös erityinen valtionoikeus (statsrett), joka käsittelee Suurkäräjien, hallituksen ja korkeimman oikeuden virkarikoksia, mutta sitä ei ole käytetty vuoden 1927 jälkeen.

Asevoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan puolustusvoimat muodostuvat maavoimista (Haeren), Norjan laivastosta, (Kongelige Norske Sjoeforsvaret, RNoN) ja ilmavoimista (Kongelige Norske Luftforsvaret, RNoAF) sekä kodinturvajoukoista (Heimevernet, HV). 18-44-vuotiaat miehet ovat asevelvollisia, varusmiespalvelus kestää periaatteessa 12 kuukautta, mutta lyhennetään usein kuuteen tai yhdeksään. Norja on kuulunut NATO:on vuodesta 1949. Kevääseen 2008 asti se valvoi Naton puolesta Itämeren ilmatilaa F16-hävittäjillään, mutta nykyisin sen aktiivisin panos on 550 sotilaan joukko NATOn Afganistanin operaatiossa.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olav Versto: Reform av Grunnloven VG Nett. 21. helmikuuta 2007. VG. Viitattu 26. tammikuuta 2008. (norjaksi)
  2. Norway Allied Command Operations NATO