Norjan läänit 1308–1662

Norjan läänit olivat tärkeitä hallinnollisia alueita Tanska-Norjassa ennen siirtymistä absoluuttiseen monarkiaan. Läänit (norj. len) olivat olemassa 1308–1662.

1500-luvun alussa läänijako oli epävakaa, mutta muodostui neljästä kiinteästä linnaläänistä tai pääläänistä ja noin 30 pienläänistä, jotka kuuluivat vaihtelevasti päälääneihin. 1500-luvulta vuoteen 1660 neljä päälääniä olivat:

• Båhusin lääni (Bohuslän)
• Akershusin lääni
• Trondheimin lääni
• Bergenhusin lääni (johon kuului myös Pohjois-Norja)

Vuonna 1660 Norjassa oli yhdeksän päälääniä:

• Tunsbergin lääni
• Bratsbergin lääni
• Agdesidenin lääni
• Stavangerin lääni
• Akershusin lääni
• Bergenhusin lääni
• Trondheimin lääni
• Nordlandenen lääni
• Vardøhusin lääni

Pienläänien lukumäärää vähennettiin 17 lääniin.

Läänien tilalle tulivat amtit 1662 ja niitä seurasivat fylket 1919.