Norjalaiset reservipoliisijoukot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Norjalaiset reservipoliisijoukot (norj. Reservepolitiet, epävirallisemmin polititroppene) olivat toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan miehittämästä Norjasta 1943–1945 Ruotsiin paenneista pakolaisista koottu ja salassa sotilaallisesti koulutettu joukko, jonka tarkoituksena oli turvata järjestys Norjassa saksalaisten vetäytymisen tai antautumisen jälkeen.[1] Yhteensä 15 000 miestä sai sotilaskoulutuksen[2], mutta käytännössä joukkoja ehdittiin käyttää ennen sodan päättymistä vain hyvin pienimuotoisesti. Vuonna 1945 12. tammikuuta palasivat ensimmäiset joukot Pohjois-Norjaan, pääjoukko saapui maahan keväällä 1945.

Norjalaispakolaiset Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan pakolaishallituksen Ruotsin delegaatio sai jo toukokuussa 1940 luvan järjestää itse pakolaisten kokoontumisleirin Örerydiin Jönköpingin lähistölle. Norjalaispakolaiset saivat rajalla Ruotsin valtion hätätilapassin, ja matkalipun Örerydiin. Leirillä suoritettiin terveystarkastukset, kirjoitettiin uudet passit ja norjalaispoliisit kuulustelivat tulijat. Ruotsin sotilastiedustelun C-byrå otti yhteyttä kuulustelijoihin ja aloitti myöhemmin tiiviiksi ja laajamittaiseksi kasvaneen tietojen vaihdon Norjan vastarintaliikkeen kanssa. Örerydin leiri kävi nopeasti ahtaaksi, ja huomattavasti suurempi vastaanottokeskus perustettiin Vingåkeriin Södermanlandiin. Ruotsin valtio tarjosi pakolaisille työpaikkoja ja huolehti heidän toimeentulostaan vaate- ja ruoka-avustuksin. Miehille oli osoitettu esimerkiksi metsä- ja tietöitä. Norjalaisia pakolaisia oli Ruotsissa kaiken kaikkiaan yli 50 000. Pakolaishallituksen Ruotsin delegaatio kasvoi laajamittaiseksi organisaatioksi, jolla oli 1 100 työntekijää.[1]

Aloite Norjan pakolaishallitukselta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkojen koulutuksesta vastasi Ruotsin valtio. Idea oli norjalaisten, Lontoon pakolaishallitus oli esittänyt asiaa jo aiemmin ruotsalaisille, jotka kuitenkin aluksi tyrmäsivät hankkeen, kunnes helmikuussa 1943 katsoivat tilanteen sopivaksi koulutuksen aloittamiselle. Tarkoitus oli turvata norjalaisjoukoilla järjestys Norjassa saksalaisten jo näköpiirissä olevan tulevan vetäytymisen tai antautumisen varalta. Samalla haluttiin myös vähentää tarvetta liittoutuneiden hyökkäykselle Norjaan.[1]

Hankkeen sunnittelijana oli muun muassa Norjasta Gestapon pidätyksen uhatessa paennut lääkäri Carl Semb, joka myös keksi joukoille termin polititroppene (suom. poliisijoukot) harhauttaakseen saksalaisten tiedustelua. Ruotsalaisten taholta koulutuksen johtajaksi asetettiin rikosteknisen laitoksen (Statens kriminaltekniska anstalt, nyk. SKL - Statens Kriminaltekniska Laboratorium) päällikkö Harry Söderman, lempinimeltään Revolver-Harry.[2]

Sotilaskoulutusta terveystietokursseilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1943 kaikki Ruotsissa oleskelevat norjalaiset asevelvollisuusikäiset eli 18–45 vuotiaat miehet kutsuttiin "terveystietokursseille". Todellisuudessa kyse oli sotilaskoulutuksesta. Joukoille perustettiin 40 koulutusleiriä eri puolille Ruotsia, lisäksi norjalaisilla oli maassa noin 20 muuta leiriä ja tukikohtaa, joissa annettiin esimerkiksi sabotaasikoulutusta.[2] Hanke oli tiukasti salassa pidetty, eikä siitä sosiaaliministerin lisäksi tiennyt kuin muutama poliittinen päättäjä ja armeijan johto.[1]

Joukoille annettiin kesällä sotilaskoulutusta norjalaisten johdolla, mutta ruotsalaisten valvonnassa. Erillisillä tiivistahtisella asekursseilla opeteltiin käsiaseiden, miinojen ja panssarintorjunta-aseiden käyttöä. Noin 1500 miehistä koulutettiin sotapoliiseiksi, lisäksi koulutettiin rannikkotykistön miehistöä ja taistelulähetteja. Joukkueenjohtajat jatkokoulutettiin syksyllä 1943. Kahdeksanviikkoisen kurssin aikana koulutttajina toimi myös talvisodan kokeneita suomalaisupseereita.[3] Kokonaisuudessaan koulutettavien määrä kasvoi 15 000:een.[1]

Saksalaisten vetäytyessä Finnmarkista neuvostojoukkojen hyökkäyksen edessä noin 1 500 miehen norjalaisjoukot kuljetettiin Ruotsista alueelle. Osa lennätettiin, osa kuljetettiin Suomen Käsivarren poikki kuorma-autoilla. Joukot ylittivät rajan 12. tammikuuta 1945. Norjalaiset kohtasivat partioretkillään vetäytyviä saksalaisjoukkoja ja joukkojen välillä syntyi laukaustenvaihtoja, mutta ei varsinaisia taisteluja.[2] Muu joukko marssi Norjaan keväällä 1945 saksalaisten antauduttua.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Den Glömda Armén Mälsåkers slott. Strängnäs: Föreningen Mälsåkers Framtid. Viitattu 7.6.2009. (ruotsiksi)
  • Pierre, Erik: 15 000 norrmän fick hemlig polisutbildning SvD.se. 14.11.2005. Tuknolma: Svenska Dagbladet. Viitattu 7.6.2009. (ruotsiksi)
  • Hansen, Hans I.: ”Ruotsissa oloaika vuodesta 1943 kotiintuloon toukokuussa 1945”, Sota ja evakuointi Pohjoiskalotilla 1944–1945, s. 194-197. kokoelmateos. Rovaniemi: Rajakuntien kulttuuriyhteistyön työryhmä, 1996. ISBN 951-97138-1-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e SvD 14.11.2005
  2. a b c d Den Glömda Armén
  3. Hansen 1996

Aiheesta muuualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • *Johansson, Anders; Den Glömda Armén - Norge-Sverige 1939-1945, Fischer & Co, 516 s (ruotsiksi)
  • Olaug Engesæther: Polititroppene i Sverige Digitalskolen. Bergen: Historisk institutt, Universitetet i Bergen. Viitattu 7.6.2009. (norjaksi)
  • Harry Söderman, SKL - Statens Kriminaltekniska Laboratorium (ruotsiksi)