Norges Statsbaner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Norges Statsbaner
Yritysmuoto valtionyhtiö
Perustettu 1854
Toimitusjohtaja Einar Enger
Kotipaikka Norja
Toimiala rautatieliikenne
Liikevaihto Nousua 589 milj. NOK (2005)
Liikevoitto Nousua 328 milj. NOK (2006)
Henkilökuntaa 10 646 (2006)
Omistaja Norjan valtio
Kotisivu [1]

Norges Statsbaner, tutummin NSB eli Norjan valtionrautatiet on norjalainen rautieyhtiö. NSB on VR:n tapaan valtio-omisteinen yhtiö ja Norjan suurin henkilöliikenteeseen keskittynyt rautieyhtiö. Rahtiliikenne on erotettu omaksi yhtiökseen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1854–1883[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan ensimmäinen rautatielinja, Hovedbanen, välillä Oslo-Eidsvoll avattiin 1. syyskuuta 1854. Tämä 68 kilometriä pitkä linja päätyi Mjøsajärven luo, josta höyrylaivat jatkoivat Lillehammeriin. Rautatien rakensivat brittiläiset insinöörit, mutta rahoitus tuli brittiläisiltä investoijilta ja Norjan valtiolta. Linjan hinnaksi tuli kaksi miljoonaa speciedaleria, mutta linjaan investointi oli kannattavaa, sillä se oli tuottoisa vilkkaan puutavaraliikenteensä ansiosta. Linjasta olikin valtava hyöty Norjan kukoistavalle puuteollisuudelle. Tämän, kuten myös myöhempien rautielinjojen, varrelle rakennettiin lennätinlinja.

Seuraavaksi rakennettu rautatielinja oli ensimmäinen valtio-omisteinen rautatielinja. 23. kesäkuuta 1862 Hamar-Grundsetbanen avattiin. Sitä seurasi 3. lokakuuta avattu Kongsvingerbanen, joka mahdollisti Norjan rautateiden yhdistymisen Ruotsin rautateiden kanssa. Uusia linjoja avattiin seuraavina vuosina ahkerasti.

1945–1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen rautatielinjaston laajeneminen käytännöllisesti katsoen lakkasi täysin Nordlandsbanenin rakentamista lukuun ottamatta. Vuonna 1952 Norjan päättäjät päättivät, että 50 % rautatielinjaston pituudesta, joissa kulki 80 % liikenteestä, sähköstettäisiin 15 kV vaihtovirralla ja jäljelle jäävällä alueella liikennöitäisiin dieseljunilla. Sähköistys saatiin suoritettua loppuun vuoteen 1970 mennessä.

Operoidakseen modernisoidulla rataverkolla, NSB päätti hankkia uusia vetureita. Dieseljunia vetämään hankittiin NSB Di 3 ja sähköjunia NSB El 11.

1970–1995[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenien suunnittelun ja rakentamisen jälkeen saatiin vuonna 1980 avattua Oslotunnelen. Se mahdollisti lännestä tulevien junien pääsyn Oslon keskusrautatieasemalle. Suurinta mullistusta tunneli tarkoitti Oslon lähijunaliikenteelle, sillä se salli junien operoida Oslon kummallakin puolella.

1996–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. joulukuuta 1996 NSB koki suurimman muutoksensa koko 1900-luvulla, kun se jaettiin kolmeen osaan.

BM71-sarjan juna Oslossa.

Vuonna 1998 Oslo sai uuden päälentoaseman vanhan käytyä liian pieneksi kasvavan liikenteen jaloissa. Uudesta lentoasemasta haluttiin ympäristöystävällisempi ja niinpä lentoasemalle vedettiin suurnopeuslinja. Linjaa ei rakennettu verovaroin vaan lainarahalla. Linjalla liikennöidään BM71 -yksiköillä niiden huippunopeutta, 210km/h.

90-luku sisälsi myös voimakasta kaluston uusimista ja uuden brändin luomisen.

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veturit

Sähkökäyttöiset monirunkoiset yksiköt (EMU)

  • 80 BM69 tyypin 2 tai 3-vaunuista paikallisjunaa
  • 16 BM70 tyypin 4-vaunuista intercity junaa.
  • 36 BM72 tyypin 4-vaunuista paikallisjunaa.
  • 16 BM73 tyypin 4-vaunuista pitkänmatkan junaa.
  • 6 BM73b tyypin 4-vaunuista intercity versiota BM73-tyypistä.

Dieselkäyttöiset monirunkoiset yksiköt (DMU)

  • 14 BM92 tyypin 2-vaunuista paikallisjunaa.
  • 15 BM93 tyypin 2-vaunuista pitkänmatkan junaa.