Nokilokki
| Nokilokki | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Larus hemprichii (Bruch, 1853) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Nokilokki (Larus hemprichii) on tumma afroaasialainen lokki, joka on nimetty saksalaisen lintutieteilijän Wilhelm Hemprichin kunniaksi.
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 42–45 cm, siipien kärkiväli 105–118 cm ja paino 400–500 g. Keskikokoinen lokki, jonka höyhenpuku on hyvin tumma: aikuisen linnun selkäpuoli on tummanruskea ja harmaa, pää ja kurkku noenharmaat, rinta vaaleanharmaa, vatsa, pyrstö ja laikku kaulan sivuilla valkoiset, sekä siivenkärjet mustat. Nokka on kellahtava, kärjestä musta ja aivan nokan kärki on punainen, koivet ovat keltaiset ja silmärengas punainen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori lintu on pääasiassa tummanruskea, sen vatsa on valkoinen, nokka ja koivet ovat harmaat.
Esiintyminen [muokkaa]
Nokilokki elää paikoin Punaisella merellä, Persianlahdella ja Intian valtamerellä, muun muassa Keniassa ja Pakistanissa. Lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 150 000–300 000 yksilöä. Se on vaelluslintu, joka pesimäajan ulkopuolella kiertelee Punaisella merellä ja Intian valtamerellä. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö [muokkaa]
Pesimäaikana nokilokit elävät rannikoilla ja saarilla, Keniassa koralliriutoilla. Muulloin ne elävät avomerellä, usein laivoja seuraillen.
Ravinto [muokkaa]
Nokilokki on kaikkiruokainen. Enimmäkseen se syö kalaa, jota se saalistaa veden pinnalta tai kalastusalusten perästä. Se myös ryöstää kaloja tiiroilta ja syö pienempien lintujen munia ja poikasia.
Lähteet [muokkaa]
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
- ↑ Larus hemprichii IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)