No Prayer for the Dying
Sivulta puuttuu | No Prayer for the Dying Iron Maiden |
||
|---|---|---|
 |
||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Nauhoitettu | Barnyard Studiosilla Essexissä, Englannissa ja The Rolling Stonesin Mobile Studiolla kesä-syyskuussa 1990. | |
| Julkaistu | 1. lokakuuta 1990 | |
| Tuottaja(t) | Martin Birch | |
| Tyylilaji | heavy metal | |
| Kesto | 44:25 | |
| Levy-yhtiö |  Epic RecordsEMI Records |
|
| Muut kannet | ||
 Vuoden 1998 remasteroitu versio |
||
| Listasijoitukset | ||
| Iron Maidenin muut julkaisut | ||
| Seventh Son of a Seventh Son 1988 |
No Prayer for the Dying 1990 |
Fear of the Dark 1992 |
| Singlet albumilta No Prayer for the Dying | ||
|
||
No Prayer for the Dying on brittiläisen heavy metal-yhtye Iron Maidenin kahdeksas studioalbumi. Albumi julkaistiin 1. lokakuuta 1990 ja sen on tuottanut Martin Birch.
No Prayer for the Dyingilla Iron Maiden teki täyskäännöksen musiikillisessa suuntauksessaan vieden sitä paljon yksinkertaisempaan ja rockimpaan suuntaan kuin kahdella edellisellä albumillaan. No Prayer for the Dying on myös yhtyeen ensimmäinen albumi, jolla soittaa yhtyeen nykyinen kitaristi Janick Gers, joka korvasi yhtyeen jättäneen Adrian Smithin.
Albumin kappaleista "Holy Smoke" ja "Bring Your Daughter... to the Slaughter" julkaistiin singlet.
Sisällysluettelo |
Historia, äänittäminen ja julkaisu [muokkaa]
Yhtyeen kaksi edellistä studioalbumia, vuoden 1986 Somewhere in Time ja vuoden 1988 Seventh Son of a Seventh Son olivat lähennelleet progressiivista rockmusiikkia ja sisältäneet myös koskettimia ja syntetisaattoreita.[9]. No Prayer for the Dyingin oli määrä palauttaa yhtye musiikillisesti takaisin juurille suoraviivaisella tyylillä.[10] Yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Adrian Smith oli jättänyt yhtyeen edellisen studioalbumin jälkeen, sillä hän ei ollut pitänyt kappalemateriaalin muuttumisesta yksinkertaisempaan suuntaan.[11] Smithin korvaajaksi hankittiin muun muassa yhtyeen laulaja Bruce Dickinsonin soolotuotannolla vaikuttanut Janick Gers. Smith tosin palasi yhtyeeseen vuonna 1999. Koska yhtye halusi tuottaa albumista “musiikillisesti roisimman”, yhtye päätyi nauhoittamaan albumin bassokitaristi Steve Harrisin Essexissä sijainneen kodin ladossa.[12] Yhtyeen suunnitelmana oli viettää kolme kuukautta Harrisin kartanossa ja kirjoittaa materiaali valmiiksi rauhassa, mutta muutamien viikkojen kuluttua yhtye hankki käyttöönsä The Rolling Stonesin omistaman liikuteltavan studion ja aloitti nauhoitukset.[13]. Bruce Dickinson on myöhemmin sanonut, että “albumia ei olisi pitänyt nauhoittaa ladossa kyseisillä menetelmillä, sillä se pilasi albumin äänimaailman”.[14]
Albumi poikkesi edeltäjistään myös sanoituksellisesti. Yhtyeen edellisten albumien sanoitukset käsittelivät lähinnä kirjallisuuteen perustuvia myyttejä ja fantasioita, mutta No Prayer for the Dyingin materiaalissa sanoitusten aihepiireihin lukeutuivat muun muassa uskonnolliset ja sosiaaliset aiheet. Esimerkiksi albumin kakkosraita "Holy Smoke" käsittelee televisiosaarnaajien tekopyhyyttä ja ahneutta, kun taas neljäs raita "Public Enema Number One" käsittelee yhteiskunnan sosiaalisia huolenaiheita.[15]. Lisäksi kappaleella "Run Silent, Run Deep" on lainattu Led Zeppelin-yhtyeen kappaletta "Kashmir".[16]. "Tailgunner" sijoittuu toisen maailmansodan ilmataisteluun Britanniasta ja on Iron Maidenin toinen kappale samasta aiheesta vuoden 1984 "Aces High":n jälkeen. Myös Hiroshimaan atomipommin kuljettanut Enola Gay mainitaan kappaleessa. Albumin viimeinen raita, "Mother Russia" kertoo nimensä mukaan Venäjästä.
Levy-yhtiön vaihdoksen johdosta Epic Records vastasi albumin levittämisestä Yhdysvalloissa, ja EMI vastasi albumin levittämisestä Yhdysvaltain ulkopuolella. Vaikka No Prayer for the Dying saavutti useassa maassa korkean listasijoituksen, sijoittuen esimerkiksi yhtyeen kotimaassa Britanniassa toiseksi[17], albumi on toistaiseksi viimeisin yhtyeen studioalbumi, joka on saavuttanut kultalevystatuksen Yhdysvalloissa.[18] Vaikka albumi ei ollut yhtä ylistetty teos kuin edeltäjänsä, pysyi yhtyeen singlemenestys silti vankalla pohjalla: Dickinsonin soolotuotannosta poimittu "Bring Your Daughter... to the Slaughter" nousi listaykköseksi pysyen kärjessä kolmen viikon ajan[19], ja "Holy Smoke" sijoittui Englannissa kolmanneksi vuoden 1990 loppuvaiheilla.[20] Tähän päivään mentäessä "Bring Your Daughter… to the Slaughter" on edelleen yhtyeen ainoa listaykköseksi Britanniassa sijoittunut singlejulkaisu.[21]
Albumia seurannut maailmankiertue No Prayer on the Road kattoi yhteensä 106 esiintymistä ympäri maailmaa, ja kiertue poikkesi myös Suomessa yhtyeen esiintyessä Helsingissä vuonna 1990.
Albumin vastaanotto [muokkaa]
Albumi ei ollut arvioiltaan positiivinen menestys. Allmusicin arviossa sitä pidettiin “musiikillisesti löyhänä albumina, jolta puuttui selvä hittikappale”.[25] Sputnikmusicin arviossa albumia pidettiin “latteana teoksena, joka ei avaudu kuulijalle tai lähde kunnolla käyntiin”.[26]
Suomalaisessa Soundi-lehdessä myöhemmin Iron Maidenin koko tuotannon kattavissa analyyseissa albumi on saanut niin ikään pääasiassa negatiivisenpuoleisia arvosanoja. Vuoden 2000 arviossa albumia pidettiin “pahana kangistumisena, sillä levylle oli ensimmäisen kerran eksynyt mitäänsanomattomuuksia lukuun ottamatta "Tailgunneria" ja "Bring Your Daughter… to the Slaugheria"”.[27] Myös vuonna 2008 Soundin Ville Sorvali mainitsi albumin olevan “yksi yhtyeen pitkän uran pahimpia notkahduksia ponnettomalla ja lattealla musiikillaan, poikkeuksena "Bring Your Daughter… to the Slaughter"”.[28]
Albumin kansikuva [muokkaa]
No Prayer for the Dying on ensimmäinen Iron Maidenin albumin kansitaide, joka ei sisällä viittauksia vuoden 1983 Piece of Mind-albumin jälkeisten tuotosten kansikuviin. Albumi ei seuraa kyseisen albumin aloittamaa sarjaa, jonka aikana yhtyeen maskotti Eddie the Head on kokenut esimerkiksi lobotomian ja esiintynyt kyborgina.[29]
Albumin kansikuvasta on olemassa kaksi eri versiota. Vuonna 1990 julkaistussa alkuperäisessä kansitaiteessa Eddie nousee haudastaan kuristaen haudankaivajan. Koska yhtyeen manageri Rod Smallwood ei pitänyt haudankaivajan esiintymisestä kannessa, hän pyysi kannen maalannutta Derek Riggsiä tekemään uuden kansikuvan vuoden 1998 albumin uudelleenmasteroitua versiota varten. Kyseisessä kansikuvaversiossa haudankaivaja ei esiinny, ja kansikuvassa on vain haudastaan nouseva Eddie. Tosin alkuperäinen kansikuva painettiin uudelleenjulkaistun version levyyn.
Kappaleet [muokkaa]
| Nro | Nimi | Tekijä(t) | Kesto | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | Tailgunner | Bruce Dickinson, Steve Harris | 4:15 | ||||||
| 2. | Holy Smoke | Dickinson, Harris | 3:49 | ||||||
| 3. | No Prayer for the Dying | Harris | 4:23 | ||||||
| 4. | Public Enema Number One | Dickinson, Dave Murray | 4:13 | ||||||
| 5. | Fates Warning | Harris, Murray | 4:12 | ||||||
| 6. | The Assassin | Harris | 4:35 | ||||||
| 7. | Run Silent Run Deep | Dickinson, Harris | 4:34 | ||||||
| 8. | Hooks in You | Dickinson, Adrian Smith | 4:08 | ||||||
| 9. | Bring Your Daughter... to the Slaughter | Dickinson | 4:45 | ||||||
| 10. | Mother Russia | Harris | 5:31 | ||||||
| 44:25 | |||||||||
| U.S. bonuskappale | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nro | Nimi | Tekijä(t) | Kesto | ||||||
| 11. | Listen With Nicko! Part XI | Nicko McBrain | |||||||
| 1995 Bonus CD | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nro | Nimi | Tekijä(t) | Kesto | ||||||
| 1. | All in Your Mind (Stray cover) | Del Bromham | 4:31 | ||||||
| 2. | Kill Me Ce Soir (Golden Earring cover) | George Kooymans, Barry Hay, John Fenton | 6:17 | ||||||
| 3. | I'm a Mover (Free cover) | Paul Rodgers, Andy Fraser | 3:29 | ||||||
| 4. | Communication Breakdown (Led Zeppelin cover) | Jimmy Page, John Paul Jones, John Bonham | 2:42 | ||||||
Singlet [muokkaa]
Holy Smoke [muokkaa]
| Holy Smoke 3:50 (10. syyskuuta 1990, EMI) |
Bring Your Daughter... to the Slaughter [muokkaa]
| Bring Your Daughter... to the Slaughter 3:50 (24. joulukuuta 1991, EMI) |
|
