Nisyros
Sivulta puuttuu | Nisyros Νίσυρος |
|
|---|---|
 Nisyroksen sijainti Kreikassa. |
|
| Sijainti | |
| Saariryhmä | Dodekanesia |
| Merialue | Aigeianmeri, Välimeri |
| Pinta-ala | 41,6[1] km² |
| Korkein kohta | Profitis Elias[2] 698[1] m |
| Väkiluku | 948 (2001)[3] |
| Kielet | Kreikka |
| Suurin kaupunki | Mandraki[2] |
| Kunta | Nisyros |
| Valtio | Kreikka |
Nisyros (kreik. Νίσυρος, myös Nísiros) on Kreikan saari ja kunta Välimereen kuuluvassa Aigeianmeressä. Pinta-alaa saarella on 41,6 neliökilometriä ja asukkaita saarella on 948 (2001). Saaren pääkaupunki on nimeltään Mandraki ja siellä asuu valtaosa saaren väestöstä.[2]
Nisyros kuuluu Dodekanesian saaristoon.[2] Kosin saari sijaitsee 15 kilometriä Nisyrokselta pohjoiseen[2] ja pääkaupunki Ateenan kupeessa sijaitsevaan Pireukseen matkaa kertyy 200 meripeninkulmaa eli noin 370 kilometriä.[4]
Saarella vallitsee välimerenilmasto eli talvet ovat sateisia ja leutoja ja kesät taas kuumia ja kuivia.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Kreikkalaisen mytologian mukaan Nisyros syntyi, kun meren jumala Poseidon irrotti Kosin saaresta kallionpalan ja heitti sen jättiläisten ja jumalten sodassa Polyvotis-jättiläisen päälle. Näin Polyvotis jäi saaren alle aiheuttamaan muun muassa maanjäristyksiä. Nisyroksella on Poseidonin kunniaksi rakennettuja temppeleitä. Myös saaren ensimmäisissä kolikoissa oli kuvattuna Poseidon.[2] Runoilija Homeroksen mukaan saari otti osaa myös Troijan sotaan.[4]
Nisyros asutettiin antiikin aikana. Tällöin saari tunnettiin nimellä Profyris.[4]
Saari on ollut osa Ateenan kaupunkivaltioita ja Bysantin valtakuntaa.[2][4] Johanniittain ritarikunta valloitti Nisyroksen 1300-luvulla.[4] Ritarit rakensivat saarelle vuonna 1315 linnoituksen.[4] Osmanien valtakunnan osaksi saari liitettiin vuonna 1522.[5] Italia valloitti Nisyroksen ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912.[6][4] Kreikkaan saari liitettiin vuonna 1948.[4]
Saarella oli 1900-luvun alussa noin 10 000 asukasta.[1] Monet ihmiset lähtivät toisen maailmansodan päätyttyä Yhdysvaltoihin ja Australiaan paremman elämän perässä.[1] Osa on sittemmin palannut takaisin.[1] Toiseen maailmansotaan saakka maanviljely oli saaren tärkein elinkeino.[1] Nykyisin monet nuoret lähtevät saarelta töihin Kosille ja monet pellot jäävät viljelemättä.[2]
[muokkaa] Nähtävyydet
Nisyroksella sijaitsee kolme luostaria, jotka ovat Evangelistria, Panaghia Spiliani ja Panaghia Kyra.[2] Pääkaupunki Mandrakissa sijaitsevat kansanperinteen ja historian museo[2] sekä arkeologinen museo.[4]
Mandrakissa on säilynyt nykypäiviin saakka osia vanhasta sataman muurista.[4] Eri puolilla saarta on lisäksi säilynyt johanniittaritarien kaudelta peräisin olevia pyöreitä torneja ja linnoituksia.[2]
Saaren keskiosaa hallitsee tulivuoren kaldera.[2] Nisyroksen tulivuori on aktiivinen, mutta nukkuva.[2] Tulivuori ei ole toisen lähteen mukaan purkautunut tuhansiin vuosiin,[2] kun taas toinen lähde kertoo tulivuoren purkautuneen viimeksi vuonna 1933.[1] Tulivuoresta purkautuu toisinaan kuumia höyryjä ja mutaa.[2] Nisyroksen kalderalla on noin 20 nimettyä kraatteria.[2] Suurin kraattereista on nimeltään Stefanos.[2] Se on muodoltaan ellipsi ja leveyttä sillä on kapeimmassa kohdassa reilut 200 metriä.[2] Syvyyttä on puolestaan miltei 30 metriä.[2] Kaldera-alueella on merkittyjä polkuja, joilta poikkeaminen saattaa olla vaarallista, sillä maankuori kaldera-alueella on paikoin ohut.[2] Kalderan reunamilla sijaitsevat kylät Emporiós ja Nikiá.[2]
Tulivuorenpurkaukset ovat antaneet saarelle hedelmällisen maaperän ja saarella kasvaakin oliivi-, saksanpähkinä- ja hedelmäpuita.[1]
[muokkaa] Liikenne
Nisyrokselle kulkee lauttoja Pireuksesta 1–2 kertaa viikossa.[1] Matka-aika on 16–17 tuntia.[1] Kosin kaupungista ja Kosin Kardamenasta tulee sesongin aikana päivittäin 2–3 lauttaa Nisyrokselle. Matka-aika on Kosin kaupungista on kaksi tuntia. Sesongin ulkopuolella ainoastaan Kardamenasta kulkee yksi lautta päivittäin.[2] Kosilta liikennöidään Nisyrokselle pari kertaa viikossa myös katamariinilla ja kantosiipialuksella.
Nisyrokselta kulkee lauttoja 1–3 kertaa viikossa myös Rodokselle, Symille, Patmokselle, Tilokselle, Kastelórizolle, Naksokselle, Kalymnokselle, Lerokselle, Parokselle ja Astypalaialle.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j k Andersson, Per J.: Ateena ja Kreikan saaret, s. 421–426. Ruots. alkuteos: Greklands öar och Aten, suom. Färm, Anna; Söderholm, Linda. Image Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-99247-3-9.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Kettunen, Annaleena: Nukkuvan tulivuoren salaisuus. Matkaopas, Kesä–heinäkuu 2007, 9. vsk, nro 4/2007, s. 12–14. Sanoma Magazines Finland Oy. ISSN 1456-419X.
- ↑ Väestönlaskenta 2001 (PDF) Εθνική Στατιστική Υπηρεσία της Ελλάδος (ΕΣΥΕ). Viitattu 24.1.2010. (kreikaksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Karpodini-Dimitriadi, E.: Kreikan saaret: matkaopas kaikille Kreikan saarille, s. 166. suom. Ahola, Toni. Ateena: Ekdotike Athenon S.A., 1995. ISBN 9529688016.
- ↑ The Dodecanese Islands: Nisyros RhodesGuide.com. Viitattu 11.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands, s. 315. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.10.2009). (englanniksi)
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nisyros Wikimedia Commonsissa- Nisyroksen kunnan kotisivut (kreikaksi) (englanniksi)
- Nisyros.co.uk (englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
