Nisos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nisos (muinaiskreikaksi Νισος) oli kreikkalaisessa mytologiassa Megaran kuningas yksi neljästä Pandion II:n, Ateenan kuninkaan, pojasta.

Metion, Nisoksen setä, oli kaapannut vallan Pandion II:lta. Tämän pojat – Nisos, Aigeus, Pallas ja Lykos – palasivat kuitenkin isänsä kuoleman jälkeen Ateenaan ja ottivat vallan takaisin itselleen. He ajoivat Metionin pojat pois kaupungista, asettivat Aigeaan valtaistuimelle ja jakoivat hallinnon keskenään. Aigeaasta tuli Ateenan ja Nisoksesta Megaran kuningas.[1]

Nisos oli naimisissa Abrotan kanssa, ja tämän kuoltua hän määräsi kaikki megaralaiset naiset käyttämään samanlaisia vaatteita kuin hänen edesmennyt puolisonsa oli käyttänyt[2]. Heidän tyttäristään Eurynome synnytti Poseidonille pojan, Bellerofonin, josta tuli kuuluisa Kreikan sankari[3], kun taas Skylla aiheutti oman kuolemansa.

Minos, Kreetan kuningas, hyökkäsi Nisoksen valtakuntaan Ateenan sodan aikana, joka oli saanut alkunsa hänen poikansa Androgeuksen kuolemasta. Nisosta kuitenkin varjeli vaaroilta hänen purppurainen hiuskiharansa[4]. Eros kuitenkin sai hänen tyttärensä Skyllan rakastumaan Minokseen[5]. Ensimmäisen version mukaan Minos houkutteli kultaisella kaulanauhalla Skyllan pettämään ja murhaamaan isänsä[6]. Toisessa versiossa Skylla ihastui Minokseen etäältä, ja katkaisi isänsä kiharan ja esittelee sen rakkaalleen. Minos kuitenkin kauhistui tekoa ja kutsui Skyllaa kunniattomaksi. Kun Minoksen alukset nostivat purjeensa, Skylla yritti kiivetä yhden niistä kannelle. Jumalat olivat kuitenkin muuttaneet hänen isänsä haukaksi, joka riensi repimään tytärtään kappaleiksi nokallaan. Kauhuissaan Skylla päästi irti ja muuttui itsekin linnuksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Apollodoros, Bibliotheke ('Kirjasto') 3.15.6 (engl. käännös)
  2. Plutarkhos, Moralia vol. 2 (engl.käännös)
  3. Hesiodos, Gynaikon katalogos ('Naisten luettelo') osa 7 (engl.käännös)
  4. a b Ovidius, Muodonmuutoksia viii.1–151 (engl.käännös)
  5. Nonnos, Dionysiaka xxv.150
  6. Aiskhylos, Haudalla uhraajat 612–622 (engl.käännös)