Niskoittelu
Niskoittelu on Suomessa rikos, jossa henkilö jättää noudattamatta poliisin, rajavartijan, sotilasesimiehen tai tiettyä tehtävää suorittavan sotilaan antaman käskyn tai kiellon. Suomen rikoslaki sisältää useita niskoitteluun liittyviä rikosnimikkeitä: niskoittelu poliisia vastaan, niskoittelu rajavartiomiestä vastaan, (sotilaan) niskoittelu ja (sotilaiden) yhteinen niskoittelu.[1] Aiemmin niskoittelu on ollut rangaistavaa myös oikeudenkäynnissä todistajana.[2] Nykyiseen oikeudenkäymiskaareen sisältyy pakkokeinoja todistajan kieltäytyessä todistamasta.[3]
Niskoittelu poliisia vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Niskoittelu poliisia vastaan
Rikoslain (RL 16:4) mukaan niskoitteluun poliisia vastaan syyllistyy henkilö, joka jättää noudattamatta poliisin antaman käskyn tai kiellon, kieltäytyy antamasta henkilötietojaan, jättää noudattamatta poliisimiehen merkin tai määräyksen kulkuneuvon pysäyttämiseksi tai siirtämiseksi, laiminlyö avustamisvelvollisuutensa, hälyttää poliisin aiheettomasti tai vaikeuttaa poliisin toimintaa antamalla vääriä tietoja. Teoista tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kolme kuukautta.[4]
Niskoittelu rajavartiomiestä vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Niskoittelu rajavartiomiestä vastaan
Rikoslain (RL 16:4a) mukaan niskoitteluun rajavartiomiestä vastaan syyllistyy henkilö, joka ei noudata rajavartijan toimivaltansa rajoissa antamaa käskyä tai kieltoa, kieltäytyy antamasta hänelle henkilötietojaan, kieltäytyy noudattamasta hänen antamaansa merkkiä liikenteen ohjaamiseksi tai kulkuneuvon pysäyttämiseksi, ei noudata meripelastusjohtajan antamaa kieltoa tai määräystä tai hälyttää aiheettomasti rajavartijan tai vaikeuttaa hänen toimintaansa. Teosta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.[5][6]
Sotilaan niskoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rikoslain 45 luvun 14 pykälän (RL 45:14) mukaan sotilas, joka kieltäytyy täyttämästä esimiehen taikka vartio-, päivystys-, järjestyspartio- tai poliisitehtävää suorittavan sotilaan hänelle palveluksessa antamaa käskyä taikka tahallaan jättää sen täyttämättä tai viivyttää sen täyttämistä, on tuomittava niskoittelusta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Säännös ei koske tapauksia, joissa käskyn täyttäminen johtaisi virka- tai palvelusvelvollisuuden vastaiseen tai muuten selvästi lainvastaiseen tekoon.[7]
Niskoittelusäännöstä voidaan soveltaa, kun alainen selvästi ilmaisee kieltäytyvänsä käskyn noudattamisesta. Teolta edellytetään tahallisuutta, joten säännöstä ei sovelleta huolimattomuudesta tehtyyn tekoon, vaan silloin tulevat käyttöön palvelusrikoksista (RL 45:1–4) säädetyt säännökset. Ajatuksissaan oleva sotilas, jonka toiminta on hidasta ja virheellistä, syyllistyy siten tuottamukselliseen palvelusrikokseen (RL 45:4) ei niskoitteluun. Jos käskyn noudattamatta jättämiseen liittyy väkivaltaa tai sillä uhkaamista, on kyseessä esimiehen väkivaltainen vastustaminen (RL 45:11).[8]
Niskoitteluksi katsotaan sotilaan passiivinen vastarinta. Jos ei ilmoita esimiehelleen nimeään tai ei avaa tarkastuksessa varustekaappiaan, syyllistyy niskoitteluun. Se ei edellytä aktiivista toimintaa, mutta myös aktiivinen väkivallaton käskyn täyttämättömyys voidaan katsoa niskoitteluksi.[8]
Yhteinen niskoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteinen niskoittelu (RL 45:15) tarkoittaa, että sotilaat keskenään sopivat niskoittelevansa. Tällöin jokainen rikoksentekijä tuomitaan kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Tavallista niskoittelua ankarampi rangaistusasteikko liittyy siihen, että sotilaat ovat etukäteen keskenään sopineet niskoittelusta, mitä puolustusvoimissa pidetään erityisen vaarallisena. Tämä säännös tulee sovellettavaksi jo silloin, kun kaksi sotilasta sopii yhteisestä niskoittelusta. Rangaistusta mitattaessa tosin otetaan huomioon, kuinka monta osallistujaa sopimuksessa on.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Majanen, Martti: Rikokset viranomaisia vastaan. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio et al.: Rikosoikeus, 3. uudistettu painos, WSOYpro 2009, ISBN 978-951-0-33997-8.
- Nuutila, Ari-Matti ja Ojala, Timo: Sotilasrikokset. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio et al.: Rikosoikeus, 3. uudistettu painos, WSOYpro 2009, ISBN 978-951-0-33997-8, s. 1197–1244.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rikoslain 16 luvun 4 pykälä, 16 luvun 4a pykälä, 45 luvun 14 pykälä ja 45 luvun 15 pykälä. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ ”Uutisten hankkimistapa ei ole ammattisalaisuus”, päätti H:gin RO. Helsingin Sanomat, 19.2.1965, s. 11 ja 18.
- ↑ Oikeudenkäymiskaari 17 luku 63 § Finlex. Viitattu 8.9.2018.
- ↑ Rikoslain 16 luvun 4 pykälä. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Majanen s. 350–351.
- ↑ Rikoslain 16 luvun 4a pykälä.
- ↑ Rikoslain 45 luvun 14 pykälä.
- ↑ a b c Nuutila s. 1233–1234.