Niobe (ilmatorjunta-alus)
Niobe oli Saksan laivaston ilmatorjunta-alus. Alus oli alun perin Alankomaiden laivaston 1898 vesille laskettu panssarikansiristeilijä Hr.Ms. Gelderland, joka joutui saksalaisten haltuun heidän miehittäessään Alankomaat vuonna 1940.
Sisällysluettelo |
Hr.Ms. Gelderland [muokkaa]
Hr.Ms. Gelderland oli Fijenoordin telakan valmistama Holland-luokan panssarikansiristeilijä, joka laskettiin vesille 1898. Alus oli ensimmäinen toisen tilauksen alus ja se oli raskaampi kuin edeltäneet kolme luokan alusta. Sen suojana ollut panssarikansi oli kaksi tuumaa (noin 5 cm) paksu lukuun ottamatta konehuoneen suojana ollutta viiden tuuman panssarikilpeä.
Alus todettiin palveluskelvottomaksi 1918. Se kuitenkin palasi palvelukseen 1920 tykistökoululaivana. Se siirrettiin 1939 majoitusalukseksi.
Niobe [muokkaa]
Alus muutettiin ilmatorjunta-alukseksi asentamalla kahdeksan 88 mm, neljä 40 mm ilmatorjuntatykkiä ja neljä 20 mm neliputkistatykkiä, sekä ilmatorjuntatutka.[1] Pituudeltaan alus oli 94,7 metriä.[2] Alus nimettiin Niobeksi 1. maaliskuuta 1944.[3]
Aluksen tuho [muokkaa]
Niobe oli siirretty 10. heinäkuuta 1944 jatkosodan aikana Kotkaan[3], jossa sen tehtävänä oli turvata tärkeää Kotkan satamaa.[2] Neuvostoliittolaiset luulivat alusta miltei samankokoiseksi panssarilaiva Väinämöiseksi ja tekivät sitä vastaan 16. heinäkuuta 1944 ilmahyökkäyksen (operaatio Hirmumyrsky).[2][3] Hyökkäystä on väitetty Neuvostoliiton suurimmaksi yhtä kohdetta vastaan tehdyksi ilmaiskuksi[2] tai suurimmaksi Neuvostoliiton Itämeren laivaston ilmavoimien iskuksi yksittäistä kohdetta vastaan.[3] Hyökkäykseen osallistui 131 konetta, ja se kesti 11 minuuttia.[3] Koneina oli muun muassa neljä Douglas A-20G Boston -pommikonetta sekä 28 kappaletta Petljakov-2-pommikonetta. Varsinaiseen Nioben upottamiseen osallistui kolme torpedokonetta, jotka oli varustettu veden pinnasta kimpoavilla pommeilla. Tulittaessaan suurta pommikonelaivuetta torpedokoneet hyökkäsivät matalalta ja alus sai osuman kylkeensä.[2] Pommitukseen osallistuneet koneet onnistuivat suurimmaksi osaksi välttämään voimakkaan ilmatorjuntatulen, menettäen vain yhden koneen, useamman vaurioituessa.[4] Alus upposi Hallan ja Hietasen väliselle alueelle.[3] Hyökkäyksessä kuoli 60 aluksen miehistön jäsentä, noin 260 pelastui.[2] Hyökkäyksen johtaja kapteeni Rakov sai toisen Neuvostoliiton sankarin kultaisen tähden kunniamitalinsa.[1]
Hylky [muokkaa]
Aluksen hylky makasi 1950-luvulle asti satamaliikenteelle esteenä. Aluksen nostaminen ja romuttaminen oli vaikeaa kustannusten ja vaarallisuuden takia. Aluksen ammushissit olivat vaurioituneet hyökkäyksessä, ja aluksessa oli suuret ammusvarastot.[3] Lopulta vuonna 1953[3] saksalais-puolalainen romuyhtiö Beckendorf Gebrüder nosti ja romutti aluksen jäänteet.
Lähteet [muokkaa]
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Kekkonen Antero: Niobe vai Väinämöinen. ?, Kotka 2003. ISBN 952-91-5663-4.