Niobe (ilmatorjunta-alus)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Niobe oli Saksan laivaston ilmatorjunta-alus. Alus oli alun perin Alankomaiden laivaston 1898 vesille laskettu panssarikansiristeilijä Hr.Ms. Gelderland, joka joutui saksalaisten haltuun heidän miehittäessään Alankomaat vuonna 1940.

Hr.Ms. Gelderland[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hr.Ms. Gelderland
Hr.Ms. Gelderland 1930
Hr.Ms. Gelderland 1930
Naval Jack of the Netherlands.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Fijenoord
Laskettu vesille 1898
Palveluskäytöstä vallattu 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 3 970 t
Pituus 93,30–94,70 m
Leveys 14,80 m
Syväys 5,41 m
Koneteho 1 000 ihp
Nopeus 19,5–20 solmua
Miehistöä 324–371
Aseistus 2 5,9"/L40 tykkiä
6 4,7"/L40 tykkiä
4 kolmetoistanaulaista tykkiä
4 yhden naulan tykkiä
2 18" torpedoputkea

Hr.Ms. Gelderland oli Fijenoordin telakan valmistama Holland-luokan panssarikansiristeilijä, joka laskettiin vesille 1898. Alus oli ensimmäinen toisen tilauksen alus ja se oli raskaampi kuin edeltäneet kolme luokan alusta. Sen suojana ollut panssarikansi oli kaksi tuumaa (noin 5 cm) paksu lukuun ottamatta konehuoneen suojana ollutta viiden tuuman panssarikilpeä.

Alus todettiin palveluskelvottomaksi 1918. Se kuitenkin palasi palvelukseen 1920 tykistökoululaivana. Se siirrettiin 1939 majoitusalukseksi.

Niobe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus muutettiin ilmatorjunta-alukseksi asentamalla kahdeksan 88 mm, neljä 40 mm ilmatorjuntatykkiä ja neljä 20 mm neliputkistatykkiä, sekä ilmatorjuntatutka.[1] Pituudeltaan alus oli 94,7 metriä.[2] Alus nimettiin Niobeksi 1. maaliskuuta 1944.[3]

Aluksen tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niobe oli siirretty 10. heinäkuuta 1944 jatkosodan aikana Kotkaan[3], jossa sen tehtävänä oli turvata tärkeää Kotkan satamaa.[2] Neuvostoliittolaiset luulivat alusta miltei samankokoiseksi panssarilaiva Väinämöiseksi ja tekivät sitä vastaan 16. heinäkuuta 1944 ilmahyökkäyksen (operaatio Hirmumyrsky).[2][3] Hyökkäystä on väitetty Neuvostoliiton suurimmaksi yhtä kohdetta vastaan tehdyksi ilmaiskuksi[2] tai suurimmaksi Neuvostoliiton Itämeren laivaston ilmavoimien iskuksi yksittäistä kohdetta vastaan.[3] Hyökkäykseen osallistui 131 konetta, ja se kesti 11 minuuttia.[3] Koneina oli muun muassa neljä Douglas A-20G Boston -pommikonetta sekä 28 kappaletta Petljakov-2-pommikonetta. Varsinaiseen Nioben upottamiseen osallistui kolme torpedokonetta, jotka oli varustettu veden pinnasta kimpoavilla pommeilla. Tulittaessaan suurta pommikonelaivuetta torpedokoneet hyökkäsivät matalalta ja alus sai osuman kylkeensä.[2] Pommitukseen osallistuneet koneet onnistuivat suurimmaksi osaksi välttämään voimakkaan ilmatorjuntatulen, menettäen vain yhden koneen, useamman vaurioituessa.[4] Alus upposi Hallan ja Hietasen väliselle alueelle.[3] Hyökkäyksessä kuoli 60 aluksen miehistön jäsentä, noin 260 pelastui.[2] Hyökkäyksen johtaja kapteeni Rakov sai toisen Neuvostoliiton sankarin kultaisen tähden kunniamitalinsa.[1]

Hylky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nioben hylky Kotkan satamassa.

Aluksen hylky makasi 1950-luvulle asti satamaliikenteelle esteenä. Aluksen nostaminen ja romuttaminen oli vaikeaa kustannusten ja vaarallisuuden takia. Aluksen ammushissit olivat vaurioituneet hyökkäyksessä, ja aluksessa oli suuret ammusvarastot.[3] Lopulta vuonna 1953[3] saksalais-puolalainen romuyhtiö Beckendorf Gebrüder nosti ja romutti aluksen jäänteet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Kekkonen Antero: Niobe vai Väinämöinen.  ?, Kotka 2003. ISBN 952-91-5663-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ekman, P. O.: Meririntama, luku Nioben upottaminen
  2. a b c d e f Hylyt.net - Niobe
  3. a b c d e f g h Antero Kekkonen Viikko-Eteenpäin -lehdessä 21.6.2001
  4. Ensio Siilasvuo (toim.): Jatkosota-kronikka, s. 172. Jyväskylä: Gummeeus, 1997.