Nilgau

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nilgau
Boselaphus tragocamelus1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Nautaeläimet Bovinae
Suku: Boselaphus
de Blainville, 1816
Laji: Tragocamelus
Kaksiosainen nimi
Boselaphus tragocamelus
(Pallas, 1766)
Levinneisyyskartta
Nilgaun levinneisyys
Nilgaun levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nilgau Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nilgau Commonsissa

Nilgau eli nilgauantilooppi (Boselaphus tragocamelus) on Aasiassa elävä nautaeläin. Se on sukunsa ainoa laji. Nilgau muodostaa yhdessä nelisarviantiloopin kanssa Boselaphini-tribuksen. Lajin nimi tulee hindin kielen sanasta neelgai, joka viittaa aikuisen uroksen sinertävään väriin[2].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nilgau on suurikokoinen verrattuna lähimpään sukulaiseensa nelisarviantilooppiin. Ruumiinpituus on 180–200 senttimetriä ja säkäkorkeus 120–150 senttiä. Hännän pituus on 40–45 senttiä. Painoa on 120–240 kiloa[3]. Koiraat ovat selvästi suurempia kuin naaraat, joiden paino on korkeintaan 200 kiloa. Sukupuolten välillä on muitakin eroja, kuten naaraiden sarvettomuus.[4] Naaraat ovat kellertävän ruskeita, mutta koiraiden väritys muuttuu niiden aikuistuessa sinertävän harmaaksi, mistä tulee usein käytetty nimitys "siniantilooppi". Poskissa on valkoiset laikut[3]. Nilgaulla on sään kohdalla kohouma ja niskassa on harja. Lisäksi niillä on kaulapartaa muistuttava kaulanalusharja. Koiraan harjakarvat ovat paljon pidemmät ja tuuheammat kuin naaraan. Jalat ovat melko pitkät ja solakat ja sorkat kapeat, kyntyset ovat lyhyet mutta leveät. Sorkkien yläpuolella on valkoinen rengas[5]. Koiraan sarvet ovat korkeintaan 30-senttiset ja hieman taaksepäin kaartuvat[4]. Ne ovat mustat ja terävät. Nahka on paksu.

Nilgaun kuulo ja näkö ovat melko hyvät, mutta hajuaisti on heikohko[2].

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nilgaun alkuperäistä levinneisyysaluetta ovat Intia, Pakistan ja Nepal. Aiemmin sitä tavattiin myös Bangladeshissa[1]. Lajia on istutettu Texasiin vuoden 1930 aikoihin riistaeläimeksi.

Nilgaun vaihtelevaan elinympäristöön kuuluvat kuivat heinikkoiset kasvavat arot, metsäiset alueet ja kukkula-alueet Himalajan etelärinteille asti. Nilgaulle sopivat erinomaisesti myös Texasin pensaikkomaat ja ilmasto-olot[6]. Nilgaut karttavat kuitenkin sankkoja metsiä ja karuja aavikoita, ja viihtyvät parhaiten harvakasvuisilla pensastomailla tai yksittäisiä puita kasvavilla niityillä[5].

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nilgau elää yleensä noin 10 yksilön laumoissa, mutta laumat voivat olla paljon suurempiakin. Laumoissa on lähinnä naaraita ja keskenkasvuisia yksilöitä, ja usein mukana on yksi koiras. Muutoin koiraat muodostavat omia laumojaan tai elävät yksin[5]. Ne ovat aktiivisimmillaan varhain aamulla ja myöhään illalla. Nilgaut voivat päästää peloissaan mylviviä ääniä, mutta ovat yleensä muuten hiljaa. Nilgaun saalistajiin kuuluvat esimerkiksi intiantiikeri, aasianleijona, leopardi, susi ja vuorisusi. Juostessaan nilgau voi saavuttaa 48 kilometrin tuntinopeuden[3]. Nilgaut pysyttelevät aloillaan, jos ravintoa on riittävästi ja alue on niille muutoin suotuisa. Ne liikkuvat tällöin tiettyjä polkuja pitkin ja käyttävät vakinaisia lepo-, ulostus- ja juomapaikkoja. Viileinä vuodenaikoina nilgaut tarvitsevat vettä vain parin kolmen päivän välein, joten niiden ei tarvitse olla jatkuvasti veden läheisyydessä. Koiraat taistelevat toisiaan vastaan polvillaan ja tönivät toisiaan otsillaan ja sarvillaan tai yrittävät painaa kilpailijaa kaulallaan maahan, kunnes toinen luovuttaa. Ennen itse taistelua kilpailija yritetään kuitenkin lannistaa mahtailueleillä. Tällöin koiras lähestyy kilpailijaa verkkaisesti, esitellen sivulta vaakasuoraksi ojennettua kaulaansa ja päätään. Lisäksi se pörhistää niskaharjaansa[5].

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nilgaun monipuoliseen ravintoon kuuluvat lehdet, silmut, heinät, muut ruohokasvit ja hedelmät sekä kukat. Nilgau kurkottelee ylhäällä riippuviin lehtiin ja silmuihin kohottautumalla takajaloilleen. Heinää syödessään se taas saattaa laskeutua polvillaan[5]. Intiassa nilgau saa pääosan ravinnostaan puista ja pensaista.

Nilgaunaaras vasoineen.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nilgauiden parittelukausi on yleensä joulu-maaliskuussa, mutta sitä tapahtuu myös ympäri vuoden. Kiima-aikana koiraiden on havaittu perustavan reviirejä. Koiras pyrkii kokoamaan reviirilleen yhdestä noin kymmeneen naarasta, joiden kanssa se parittelee ja joita se puolustaa muilta koirailta. Naaraan kantoaika kestää 240–258 päivää, jonka jälkeen se synnyttää 1–3 poikasta, kaksoset ovat yleisiä. Vasa painaa syntyessään keskimäärin alle 6 kiloa[6]. Vasat viettävät aluksi hiljaista elämää ja pysyttelevät paikoillaan. Ne alkavat vasta myöhemmin seurata emäänsä[5]. Naaraat voivat tulla sukukypsäksi jo 18 kuukauden ikäisinä, mutta parittelevat ensimmäisen kerran yleensä aikaisintaan 3-vuotiaina. Koiraat tulevat sukukypsiksi 2,5 vuoden iässä, mutta niilläkin lisääntyminen alkaa yleensä vasta 4-vuotiaana, jolloin kykenevät haastamaan muita koiraita[6].

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nilgau ei ole ole varsinaisesti uhanalainen laji, ja sen yksilömääräksi arvioidaan yli 100 000 yksilöä. Levinneisyysalue Intiassa on laaja, ja nilgaun on huomattu sopeutuvan myös ihmisen muokkaamaan ympäristöön. Paikoin se on yhä yleinen, vaikka se on joutunut kuitenkin kärsimään elinalueiden häviämisestä. Bangladeshista nilgau on jo hävinnyt. Lajin tulevaisuutta on turvaamassa Yhdysvaltoihin tuotu runsas kanta, ja lisäksi sitä tavataan monilla suojelualueilla Intiassa. Nepalin eläinten määrää ei tiedetä ja Pakistanissa määrä on hyvin alhainen. Näissä maissa lajin tulevaisuus on uhattuna elinalueiden pienenemisen ja metsästyksen takia. Nilgau ei karta viljeltyjä seutuja ja saattaa aiheuttaa vahinkoa pelloilla, jolloin eläimiä tapetaan tuholaisina. Vaino on kuitenkin ollut vähäistä osittain siksi, että nilgau muistuttaa lehmää, joka on hinduille pyhä eläin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Boselaphus tragocamelus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b Haryana Online: Neelgai Antelope - Haryana 2000-2008. Haryana Online. Viitattu 11.2.2008. (englanniksi)
  3. a b c Brent Huffman: An Ultimate Unguate Fact Sheet Ultimate Unguate. Viitattu 11.2.2008. (englanniksi)
  4. a b Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): ”Sorkkaeläimet”, Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 357. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
  5. a b c d e f Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): ”Sorkkaeläimet”, Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 358. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
  6. a b c Melody Benton: ADW Boselaphus tragocamelus Information University of Michagan. Viitattu 11.2.2008. (englanniksi)