Nilgau

Wikipedia

Nilgau
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla Alalahko: Märehtijät Ruminantia Heimo: Onttosarviset Bovidae Alaheimo: Nautaeläimet Bovinae Suku: Boselaphus Laji: Tragocamelus
Kaksiosainen nimi
Boselaphus tragocamelus (Pallas, 1766)
Katso myös
Nilgau Wikispeciesissä   Nilgau Commonsissa

Nilgau eli nilgauantilooppi (Boselaphus tragocamelus) on aasialainen sorkkaeläin. Se on sukunsa ainoa laji. Nilgau muodostaa yhdessä nelisarviantiloopin kanssa Boselaphini-tribuksen. Lajin nimi tulee hindin kielen sanasta Neelgai, joka viittaa aikuisen uroksen sinertävään väriin^[1].

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys ja elinympäristö 3 Elintavat 3.1 Ravinto 3.2 Lisääntyminen 4 Uhat ja suojelu 5 Lähteet

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Nilgau on suurikokoinen verrattuna lähimpään sukulaiseensa nelisarviantilooppiin. Ruumiinpituus on 180-200 senttimetriä ja säkäkorkeus 120-150 senttiä. Hännän pituus on 40-45 senttiä. Painoa on 120-240 kiloa^[2]. Koiraat ovat naaraita selvästi suurempia ja naaraiden paino on korkeintaan 200 kiloa. Niillä on muitakin eroja, kuten naaraiden sarvettomuus. Lisäksi naaraiden turkissa säilyy kasvuajan vaaleanruskea väri, mutta koirailla se muuttuu kolmantena elinvuonna jään tai siniharmaaksi^[3]. Naaraat ovat kellertävän ruskeita, mutta koiraiden väritys muuttuu niiden aikuistuessa sinertävän harmaaksi, mistä tulee usein käytetty nimitys "siniantilooppi". Poskissa on valkoiset laikut^[2]. Valkoiset Nilgaulla on sään kohdalla kohouma ja niskassa on harja. Lisäksi niillä on kaulapartaa muistuttava kaulanalusharja. Koiraan harjakarvat ovat paljon pidemmät ja tuuheammat kuin naaraan. Jalat ovat melko pitkät ja solakat, sorkat kapeat, kyntyset ovat lyhyet mutta leveät. Sorkkien yläpuolella on valkoinen rengas^[4]. Koiraan sarvet ovat korkeintaan 30 senttiset ja hieman taaksepäin kaartuvat^[3]. Ne ovat mustat ja terävät. Nahka on paksu. Nilgaun kuulo ja näkö ovat melko hyvät, Mutta hajuaisti on heikohko^[1].

[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö

Nilgaun alkuperäistä levinneisyysaluetta on Intia, Pakistan ja Nepal. Sitä on tavattu aiemmin myös Bangladeshissa^[5]. mutta lajia on istutettu Texasiin vuoden 1930 aikoihin riistaeläimeksi. Nilgaun vaihtelevaan elinympäristöön kuuluvat kuivat heinikkoiset kasvavat arot, metsäiset alueet ja kukkulaalueet Himalajan etelärinteille asti. Nilgaulle sopivat erinomaisesti myös Texasin pensaikkomaat ja ilmasto^[6]. Nilgaut karttavat kuitenkin sankkoja metsiä ja karuja aavikoita ja viihtyvät parhaiten harvakasvuisilla pensastomailla tai yksittäisiä puita kasvavalla niityllä^[4].

[muokkaa] Elintavat

Nilgau elää yleensä noin 10 yksilön laumoina, mutta laumat voivat olla paljon suurempiakin. Laumat koostuvat lähinnä naaraista ja keskenkasvusista ja usein mukana on yksi koiras. Muutoin koiraat muodostavat omia laumojaan tai elävät yksin^[4]. Ne ovat aktiivisimmillaan varhain aamulla ja myöhään illalla. Nilgaut voivat päästää mylviviä ääniä ollessaan peloissaan, mutta ovat yleensä muuten hiljaa. Vihollisiin kuuluvat esimerkiksi intiantiikeri, vuorisusi, Leopardi, susi ja aasianleijona. Juostessaan nilgau voi saavuttaa 48 kilometrin tuntinopeuden^[2]. Nilgaut pysyttelevät aloillaan jos ravintoa on riittävästi ja ne mieltyvät siihen. Ne liikkuvat tällöin tiettyjä polkuja pitkin ja käyttävät vakinaisia lepo-, ulostus- ja juomapaikkoja. Viielinä vuodenaikoina nilgaut tarvitsevat vettä vain parin kolmen päivän välein, joten niiden ei tarvitse olla jatkuvasti veden läheisyydessä. Koiraat taistelevat toisiaan vastaan polvillaan ja tönivät toisiaan otsillaan ja sarvillaan tai yrittävät painaa kilpailijaa kaulallaan maahan, kunnes toinen luovuttaa. Ennen itse taistelua kilpailija yritetään kuitenkin lannistaa mahtailueleillä. Tällöin koiras lähestyy kilpailijaa verkkaisesti esitellen sivulta vaakasuoraksi ojennettua kaulaansa ja päätänsä. Lisäksi se pörhistää niskaharjaansa^[4].

[muokkaa] Ravinto

Nilgaun monipuoliseen ravintoon on kuuluvat lehdet, silmut, heinät, muut ruohokasvit ja hedelmät ja kukat. Nilgau kurkottelee ylhäällä riippuviin lehtiin ja silmuihin kohottautumalla takajaloilleen. Heinää syödessään ne taas saattavat laskeutua polvillaan^[4]. Intiassa nilgau saa pääosanravinnostaan puista ja pensaista.

[muokkaa] Lisääntyminen

Nilgauiden parittelukausi on yleensä joulu-maaliskuussa, mutta sitä tapahtuu ympäri vuoden. Kiima-aikana koiraiden on havaittu perustavan reviirejä, johon on tarkoitus koota yhdestä noin kymmeneen naarasta, joiden kanssa se parittelee ja, joita se puolustaa muilta koirailta. Naaraan kantoaika kestää 240-258 päivää, jonka jälkeen se synnyttää 1-3 poikasta, kaksoset ovat yleisiä. Vasa painaa syntyessään keskimäärin alle 6 kiloa^[6]. Vasat viettävät aluksi hiljaista elämää ja pysyvät paikoillaan. Ne alkavat vasta myöhemmin seurata emäänsä^[4]. Naaraat voivat tulla sukukypsäksi jo 18 kuukauden ikäisinä, mutta parittelevat ensimmäisen kerran yleensä aikaisintaan 3 vuotiaina. Koiraat tulevat sukukypsiksi 2,5 vuoden iässä, mutta niilläkin lisääntyminen alkaa yleensä vasta 4 vuotiaana, jolloin se voi haastaa muita koiraita^[6].

[muokkaa] Uhat ja suojelu

Nilgau ei ole ole varsinaisesti uhanalainen laji ja sen määräksi arvioidaan yli 100 00 yksilöä. Levinneisyys on myös laaja Intiassa ja nilgaun on huomattu sopeutuvan myös ihmisen muokkaamaan ympäristöön. Paikoin se on yhä yleinen. Se on joutunut kuitenkin kärsimään elinalueiden häviämisestä. Nilgau on jo hävinnyt Bagladeshista. Lajin tulevaisuutta on turvaamassa Yhdysvaltoihin tuotu runsas kanta ja sitä tavataan monilla suojelualueilla Intiassa. Nepalin eläinten määrää ei tiedetä ja Pakistanissä määrä on hyvin alhainen, ja maiden kantojen tlevaisuus on uhattuna elinalueiden pienenemisen ja metsästyksen takia. Nilgau ei karta viljeltyjä seutuja ja saattaa aiheuttaa vahinkoa pelloilla, jolloin eläimiä tapetaan tuholaisina. Vaino on kuitenkin ollut vähäistä osittain siksi, että hindut ovat huomanneet nilgaun muistuttavan lehmää, joka on heille pyhä eläin ^[5].

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1} Haryana Online: Neelgai Antelope - Haryana 2000-2008. Haryana Online. Viitattu 11. 2. 2008.
2. ↑ ^{2,0 2,1 2,2} Brent Huffman: An Ultimate Unguate Fact Sheet 2. 2. 2006. Ultimate Unguate. Viitattu 11. 2. 2008.
3. ↑ ^{3,0 3,1} Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): "Sorkkaeläimet", Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 357. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
4. ↑ ^{4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5} Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): "Sorkkaeläimet", Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 358. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
5. ↑ ^{5,0 5,1} IUCN Red LIst - Boselaphus tragocamelus 2003. IUCN. Viitattu 11. 2. 2008.
6. ↑ ^{6,0 6,1 6,2} Melody Benton: ADW Boselaphus tragocamelus Information University of Michagan. Viitattu 11. 2. 2008.