Nikotiinipurukumi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nikotiinipurukumi on nikotiinikorvaushoidossa käytettävä purukumi, jonka tarkoitus on vähentää vieroitusoireita tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Hoito aloitetaan yleensä 2 mg purukumilla, mutta yli 25 savuketta päivässä polttaneet saattavat alkaa käyttää 4 mg purukumia. On mahdollista käyttää nikotiinipurukumia säännöllisesti aluksi yhden tai kahden tunnin välein, mutta joskus sitä aletaan pureskella aina, kun tupakasta vieroittautuja kokee tupakanhimoa.[1]

Tupakan käyttäminen samanaikaisesti nikotiinipurukumin kanssa voi aiheuttaa nikotiiniyliannoksen.[1]

Sveitsiläisten vuosina 20042006 tekemän kyselytutkimuksen mukaan 80 % nikotiinipurukumin käyttäjistä oli entisiä, 18 % silloisia tupakoitsijoita, ja 1,2 % ei ollut koskaan tupakoinut. Tutkimuksen mukaan nikotiinipurukumia käyttäneille henkilöille, jotka eivät koskaan olleet polttaneet, oli kehittynyt huomattavasti voimakkaampi nikotiiniriippuvuus kuin mikä oli niillä käyttäjillä, jotka olivat aikaisemmin polttaneet.[2]

Nikotiinipurukumia pureskeltaessa nikotiini imeytyy elimistöön suun limakalvojen kautta, joten pureskelun on oltava hidasta ja jaksoittaista (noin 10–15 kertaa). Taukoa pureskelujen välillä on joitain minuutteja. Nikotiinipurukumin mahdollisia haittavaikutuksia ovat esimerkiksi kipeytynyt vatsa, suu tai nielu, ja myös hikkaa esiintyy. Näitä haittoja vähentää suun huuhtelu, joka lisäksi edistää nikotiinin normaalia imeytymistä elimistöön suusta.[3] Tupakoimattomat nikotiinipurukumin käyttäjät kokevat mielialan kohoamista nikotiinin stimuloivan vaikutuksen johdosta. On silti tavallista, että nikotiiniin tottumaton kokee aluksi huonovointisuutta.[4]

Vaikka jotkut entiset tupakoitsijat käyttävät nikotiinipurukumia vuosia, tästä tavasta ei ole läheskään niin suurta haittaa kuin tupakanpoltosta; nikotiini itsessään ei esimerkiksi ole karsinogeenistä. Nikotiinilaastarin käyttäminen nikotiinipurukumin ohella voi olla hyödyksi. Muita tupakoinnin lopettamista edistäviä hoitoja ovat imeskeltävät tabletit, kielen alle sijoitettavat resoribletit ja nikotiini-inhalaattori.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]