Nikolai Mikluho-Maklai

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikolai Mikluho-Maklai.

Nikolai Nikolajevitš Mikluho-Maklai (ven. Никола́й Никола́евич Миклу́хо-Макла́й, 17. heinäkuuta (J: 5. heinäkuuta) 1846 Novgorodin läänin Borovitšin kihlakunnan Roždestvenskojen kylä – 14. huhtikuuta (J: 2. huhtikuuta) 1888 Pietari) oli venäläinen tutkimusmatkailija ja kansatieteilijä.

Nikolai Mikluho-Maklai syntyi insinöörin perheeseen. Vuonna 1863 hän pääsi opiskelemaan Pietarin yliopistoon, josta hänet seuraavana vuonna erotettiin opiskelijaliikkeeseen osallistumisen takia. Mikluho-Maklai jatkoi luonnontieteen opintojaan Saksassa ja osallistui eläintieteellisiin tutkimusmatkoihin Kanariansaarille, Marokkoon ja Punaisellemerelle. 1870–1880-luvuilla hän tutki Uuden-Guinean, Malakan niemimaan, Filippiinien, Indonesian, Mikronesian ja Melanesian kansoja. Mikluho-Maklai pyrki torjumaan aikansa eurooppalaiset käsitykset alueen alkuasukasväestön rodullisesta alemmuudesta ja puolusti heidän oikeuksiaan siirtomaavaltaa vastaan. Vuonna 1886 hän palasi Australiasta Pietariin, jossa hän pian kuoli sairauksien murtamana. Mikluho-Maklain matkapäiväkirjat julkaistiin vuonna 1923. Hänen kokoelmiaan säilytetään Pietari Suuren antropologian ja etnografian museossa Pietarissa. Tiedemiehen mukaan on nimetty osa Uuden Guinean koillisrannikkoa sekä Venäjän tiedeakatemian kansatieteen instituutti.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 16, s. 219. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1974.