Nikolai Habibulin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolai Habibulin
Henkilötiedot
Syntynyt13. tammikuuta 1973 (ikä 51)
Sverdlovsk, Venäjän SFNT,
Neuvostoliitto
Kansalaisuus  Venäjä
Jääkiekkoilija
Lempinimi The Bulin Wall[1], Khabby[2]
Pelipaikka maalivahti
Maila oikea
Hanska vasen
Pituus 185 cm
Paino 95 kg
Seura
Seura Torpedo Nizni Novgorod
Sarja KHL
Pelinumero 35
Pelaajaura
Pääsarjaura 1994–2014
Aik. seurat Winnipeg Jets
Phoenix Coyotes
Tampa Bay Lightning
Edmonton Oilers
Chicago Blackhawks
NHL-varaus 204. varaus, 1992
Winnipeg Jets
Mitalit
Maa:  Yhdistynyt joukkue
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Albertville 1992 jääkiekko
Maa:  Venäjä
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Salt Lake City 2002 jääkiekko
Maa:  IVY
Nuorten MM-Kilpailut
Kultaa Kultaa Saksa 1992 jääkiekko
Stanley Cup
Tampa Bay Lightning 2004

Nikolai Ivanovitš Habibulin (ven. Николай Иванович Хабибулин, s. 13. tammikuuta 1973 Sverdlovsk, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa KHL-seura Torpedo Nizni Novgorodissa.[3] Kansallisuudeltaan hän on tataari.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habibulin sai NHL-varauksen, kun Winnipeg Jets varasi hänet numerolla 204 varaustilaisuuden 1992 yhdeksännellä kierroksella, ja hän on pelannut Pohjois-Amerikan jääkiekkoliigoissa vuodesta 1994 lähtien, kolmen TsSKA Moskovassa vietetyn kauden jälkeen. Työsulun lyhentämällä NHL-kaudella 1994–1995 hän pelasi 26 ottelua Jetsissä, jakaen joukkueen torjuntavastuun Tim Cheveldaen kanssa, ja kaudesta 1995–1996 alkaen hän toimi neljän kauden ajan Winnipeg Jetsin/Phoenix Coyotesin (Jets siirtyi vuonna 1996 Arizonaan) ykkösmaalivahtina. Runkosarjakaudella 1998–1999, jolla hän pelasi 63 ottelua, hän voitti enemmän otteluita kuin millään muulla kaudella, 32, ja saavutti NHL-runkosarjauransa parhaan päästettyjen maalien keskiarvon, 2,13, ja torjuntaprosentin, 92,3. NHL:n pudotuspeleissä Habibulin pelasi Winnipegin- ja Phoenixin-vuosinaan neljästi.[4]

Kauden 1998–1999 jälkeen Habibulin, joka oli tuolloin rajoitettu vapaa pelaaja, ajautui Coyotesin kanssa sopimuskiistaan, eikä hän pelannut seuraavana vuonna NHL:ssä. Hän edusti kauden 1999–2000 IHL-seura Long Beach Ice Dogsia ja kauden päätteeksi hänet palkittiin James Gatschene Memorial Trophylla IHL:n arvokkaimpana pelaajana. Viimein 5. maaliskuuta 2001, Habibulinin oltua sivussa NHL-jäiltä lähes kahden vuoden ajan, Coyotes kauppasi hänet ja Stanislav Neckářin Tampa Bay Lightningiin vaihdossa Mike Johnsoniin, Paul Maraan, Ruslan Zainulliniin ja toisen kierroksen varausvuoroon varaustilaisuudessa 2001.[4]

Pelaajaoikeuksiensa siirron jälkeen Habibulin teki Lightningin kanssa nelivuotisen sopimuksen. Hän pelasi kaudella 2000–2001 kaksi runkosarjaottelua, ensimmäisen 31. maaliskuuta 2001; Lightning voitti Florida Panthersin maalein 4–2.[1] Hän edusti Tampa Bay Lightningia neljällä kaudella. 2002–2003 joukkue eteni pudotuspeleihin ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen, ja kaudella 2003–2004 Habibulin oli voittamassa Stanley Cupia ensimmäisenä venäläismaalivahtina. Hän pelasi kevään 2004 pudotuspeleissä 23 ottelua, saavuttaen päästettyjen maalien keskiarvon 1,71 ja torjuntaprosentin 93.[4]

Kauden 2004–2005 Habibulin pelasi Venäjän jääkiekon superliigan Ak Bars Kazanissa NHL-kauden peruunnuttua työsulun vuoksi. 5. elokuuta 2005 hän teki nelivuotisen sopimuksen NHL-seura Chicago Blackhawksin kanssa.[4] Blackhawks-vuosiensa parhaan päästettyjen maalien keskiarvon, 2,33, ja torjuntaprosentin, 91,9, hän saavutti kaudella 2008–2009[5]. 1. heinäkuuta 2009 hän siirtyi nelivuotisella sopimuksella Edmonton Oilersiin.[6]

Ensimmäinen kausi Edmontonissa meni Habibulinilta pääosin loukkaantumisten merkeissä. Hän pelasi kauden 2009–2010 aikana vain 18 ottelua torjuntaprosentilla 90,9. Kausi päättyi hänen osaltaan selän välilevypullistumaan jo marraskuussa.[5][7] Ennen uuden kauden alkua hänet tuomittiin 30 päiväksi vankeuteen 31. elokuuta 2010 hänen ajettuaan päihtyneenä ylinopeutta saman vuoden helmikuussa. Habibulinille tuomittiin lisäksi 4 000 euron sakot ja hänet määrättiin osallistumaan päihdehoitoon.[8] Kausi 2010–2011 meni häneltä ja koko Edmontonin joukkueelta heikosti. Joukkue jäi edellisen kauden tapaan NHL:n viimeiseksi ja Habibulin kirjautti kauden aikana 47 ottelussa vain 10 voittoa sekä vaatimattoman torjuntaprosentin 89,0.[5][9]

Habibulin aloitti kauden 2011–2012 vahvasti: 22:n ottelun jälkeen hän oli voittanut puolet otteluistaan ja hänen torjuntaprosenttinsa oli 93,2. Myöhemmin kauden aikana hänen pelinsä taso kuitenkin laski huomattavasti: 18:sta viimeisestä ottelustaan hän voitti vain yhden ja hänen torjuntaprosenttinsa oli 88,1. Hän menetti kauden aikana Oilersin ykkösmaalivahdin aseman Devan Dubnykille.[10] Työsulun lyhentämällä kaudella 2012–2013, jolla oli osan kautta sivussa myös loukkaantumisten vuoksi, Habibulin pelasi vain 12 ottelua.[11]

Heinäkuussa 2013 Habibulin palasi yksivuotisella sopimuksella Chicago Blackhawksiin.[12]

Habibulin on pelannut NHL-runkosarjaurallaan yhteensä 795 ottelua, joista hän on torjunut 332 voittoa, ja kerännyt 46 nollapeliä (tilanne kauden 2012–2013 jälkeen)[11]. Hän on pelannut neljästi NHL:n tähdistöottelussa, 1998, 1999, 2002 ja 2003[4].

Habibulin on voittanut kaksi olympiamitalia, kultaa Itsenäisten valtioiden yhteisön joukkueessa Albertvillessä 1992 ja pronssia Venäjän joukkueessa Salt Lake Cityssä 2002. Hän sai vuoden 1992 olympialaisten kultamitalinsa vasta kymmenen vuotta myöhemmin, koska joukkueen silloinen valmentaja Viktor Tihonov sai epäoikeutetusti Habibulinin mitalin Albertvillessa. Kansainvälinen jääkiekkoliitto korjasi virheen vuoden 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisten yhteydessä.[13]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habibulin on naimisissa. Hänellä ja hänen valkovenäläisellä vaimollaan on yksi lapsi, vuonna 1992 syntynyt tytär.[14]

Habibulin auttoi valkovenäläistä tennispelaajaa Viktoryja Azarenkaa tämän uran alussa[15].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Tampa Bay 4, Florida 2 CNNSI.com. 31.3.2001. Viitattu 6.7.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Khabibulin's 56 saves turn away Wings USATODAY.com. 6.4.2007. Viitattu 6.7.2013. (englanniksi)
  3. ↑ Janne Oivio: Uskomatonta: Nikolai Habibulin, 50, lopetti 10 vuotta sitten – palaa nyt kaukaloon Ilta-Sanomat. 28.12.2023. Viitattu 28.12.2023.
  4. ↑ a b c d e Nikolai Habibulin Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
  5. ↑ a b c Nikolai Habibulin The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  6. ↑ Oilers get their No. 1 goalie in Khabibulin TSN.ca. 1.7.2009. Viitattu 6.7.2013. (englanniksi)
  7. ↑ Cummings, Jeff: Khabibulin guilty of 'extreme' DUI edmontonsun.com. 27.8.2010. Viitattu 17.5.2011. (englanniksi)
  8. ↑ NHL:n huippumaalivahti sai vankeustuomion Iltasanomat.fi. 1.9.2010. Viitattu 17.5.2011.
  9. ↑ Matheson, Jim: Khabibulin looks to a better future in Oilers net (Tallenne sivusta Internet Archivessa) vancouversun.com. 11.4.2011. Viitattu 6.7.2013. (englanniksi)
  10. ↑ McCurdy, Bruce: Khabibulin had those post-Christmas blues again edmontonjournal.com. 10.4.2012. Viitattu 6.7.2013. (englanniksi)
  11. ↑ a b Nikolai Khabibulin #35 - G TSN.ca. Viitattu 6.7.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Powers, Scott: Blackhawks add Nikolai Khabibulin ESPN.com. 5.7.2013. Viitattu 6.7.2013. (englanniksi)
  13. ↑ Neuvostoliiton valmentajalegenda vei pelaajansa mitalin: ”Nikolai harmistui” – maalivahtia odotti 10 vuoden päästä iloinen yllätys www.iltalehti.fi. Viitattu 18.2.2022.
  14. ↑ Hockey Hall of Fame – Stanley Cup Journals 2004: 20 HHOF.com. Viitattu 6.7.2013. (englanniksi)
  15. ↑ Garber, Greg: How the goalie helped the tennis star ESPN.com. 3.4.2009. Viitattu 6.7.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nikolai_Habibulin&oldid=22075040”