Nikolai Djakonov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nikolai Mihailovitš Djakonov (ven. Никола́й Миха́йлович Дья́конов, 10. huhtikuuta 1911 Ust-Vym21. marraskuuta 1982 Syktyvkar) oli komilainen näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja.

Nikolai Djakonov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän valmistui Leningradin teatterikoulusta vuonna 1936 ja työskenteli sen jälkeen Komin draamateatterin näyttelijänä ja ohjaajana. Vuodesta 1945 lähtien hän toimi teatterin taiteellisena johtajana.[1]

Djakonov kirjoitti ensimmäiset näytelmänsä Sergei Jermolinin kanssa 1930-luvun lopussa. Hänet muistetaan parhaiten huvinäytelmästä Svad’ba pridanöjön (”Häät myötäjäisineen”, 1949). Anatoli Glebovin muokkaama venäjänkielinen versio Svadba s pridanym sai Stalin-palkinnon vuonna 1951. Näytelmää esitettiin eri kielillä 150 teatterissa Neuvostoliitossa sekä Tšekkoslovakiassa, Puolassa, Bulgariassa ja muualla Itä-Euroopassa.[2] Sen pohjalta on tehty myös elokuva,[3] jota on esitetty Suomessa nimellä Lemmenkaruselli[4].

Djakonov liittyi NKP:n jäseneksi vuonna 1941. Vuonna 1945 hän sai Komin ASNT:n kansantaiteilijan ja vuonna 1951 Venäjän SFNT:n ansioituneen taiteilijan arvonimen.[5]

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kyrnyšjas (”Korpit”, Jermolinin kanssa, 1939)
  • Džudžyd zapan’ (”Syvä vastuu”, Jermolinin kanssa, 1939)
  • Domna Kalikova (Jermolinin kanssa, 1939)
  • Mužestvo (”Rohkeus”, Jermolinin kanssa, 1940)
  • Voina lunjasö (”Sodan päivinä, Jermolinin kanssa, 1945)
  • Geroi (”Sankari”, 1945)
  • Svadba pridanöjön (”Häät myötäjäisineen”, 1949)
  • Kuim bagatyr (”Kolme sankaria”, 1960)
  • Ežva dorsa buket (”Vytšegdajoen kukkakimppu”, 1966)
  • Zarni medaljon (”Kultainen medaljonki”, 1971)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Komi narodnyi artist Nikolai Djakonov foto11.com. Arkistoitu 31.3.2017. Viitattu 31.3.2017. (venäjäksi)
  2. Komi sovetskije pisateli, s. 487–489, 496–501. Syktyvkar: Komi knižnoje izdatelstvo, 1968.
  3. Istorija komi literatury, tom 3, s. 154. Syktyvkar: Komi knižnoje izdatelstvo, 1981.
  4. Elonet elonet.fi. Viitattu 21.12.2011.
  5. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 8, s. 567. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1972.