Niko Hurme
Sivulta puuttuu | Niko Hurme | |
|---|---|
.jpg) Kalma Lordin Devil is a Loser kappaleen musiikkivideolla. |
|
| Syntynyt | 10. marraskuuta 1974 (ikä 38) |
| Taiteilijanimet | Kalma, Nick Gore |
| Kotipaikka | Karkkila |
| Aktiivisena | 1992– |
| Tyylilajit | Hard rock, heavy metal glam rock |
| Ammatit | Basisti |
| Soittimet | bassokitara, sähkökitara, laulu |
| Yhtyeet | Lordi, Stala & SO. |
| Levy-yhtiöt | Sony BMG |
Niko Hurme (s. 10. marraskuuta 1974 Karkkila) on suomalainen muusikko. Hän oli suomalaisen Lordi-yhtyeen basisti vuosina 2002–2005. Hän korvasi yhtyeestä syksyllä 2002 erotetun Sami ”Magnum” Wolkingin, ja erosi itse yhtyeestä loppuvuonna 2005 henkilökohtaisiin syihin vedoten. Hurmeen tilalle Lordiin tuli Samer ”Ox” el Nahhal. Lordissa Hurme käytti taiteilijanimeä Kalma. Ensin ajateltiin nimeä Kuolo.
Hurme aloitti basson soittamisen 1992 isoveljensä yhtyeessä. Vartuttuaan hän muutti Helsinkiin ja lähti opiskelemaan Diakonia-ammattikorkeakouluun. Hän suunnitteli nuoriso-ohjaajaksi ryhtymistä, mutta ei lopulta tehnyt kyseisiä töitä. Lopulta Hurme päätyi töihin maalausliikkeeseen. Samoihin aikoihin hän perusti ystävänsä Sampsa Astalan kanssa SO.-yhtyeen, jossa Astala lauloi ja soitti kitaraa, Hurme soitti bassoa. Myöhemmin Sampsa Astala pyysi Hurmetta liittymään hänen toiseen yhtyeeseensä, Lordiin, joka tarvitsi uutta basistia. Hurme suostui ja vaikutti Lordissa vuosina 2002–2005. [1]
Hurme soitti Lordin albumeilla The Monsterican Dream ja The Arockalypse. Hänen hahmonsa Kalma oli Biker Zombie from Hell. Kalmasta käytettiin myös nimeä Kalmageddon ja Kalmisto. Hurme käytti Lordissa hän Ibanez Ergodyne- ja ESP LTD Viper-304 -bassoja.
Hurme on esiintynyt eroamisensa jälkeen kahdesti Lordin kanssa; 11. maaliskuuta 2006 Helsingin Nosturissa ja 31. lokakuuta 2006 Lontoossa.
Diskografia [muokkaa]
- Lordi: The Monsterican Dream (2004) (bassokitara, taustalaulu)
- Lordi: The Arockalypse (2006) (bassokitara, taustalaulu)
- Stala & SO.: It Is So. (2011)
Filmografia [muokkaa]
- The Kin (2004) – Kalma
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Jussi Ahlroth: Mie oon Lordi, s. 97. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-32584-1.
