Nikke Knatterton

Saksalaisen kokonaisjulkaisun (2007) kansikuva.

Nikke Knatterton (saks. Nick Knatterton) on Manfred Schmidtin (1913–1999) luoma saksalainen sarjakuvahahmo, joka suoritti ensiesiintymisensä saksalaisessa Quick-kuvalehdessä 3. joulukuuta 1950. Yksityisetsivä Knatterton tunnetaan parhaiten huimasta päättelykyvystään, uskomattomista teknisistä apuvälineistään ja ronskista huumoristaan sekä huudahduksesta ”Johtopäätös!” (saks. "(Ich) kombiniere!" eli "Minä päättelen!").

Nikke Knatterton (täydelliseltä nimeltään Nikolaus Kuno Freiherr von Knatter, suomeksi jokseenkin Nikolaus Kuno, Knatterin paroni), syntyi Kyritzissä (tunnetaan myös nimellä "Kyritz an der Knatter") ja hänen vanhempansa olivat Casimir Kuno von Knatter sekä Corinna Pimpsberg.

Hahmon synty

Nikke Knattertonin hahmo syntyi vuonna 1950, kun Schmidt sai käsiinsä Yhdysvalloista tuodun Teräsmies-sarjakuvalehden ja alkoi parodioida sarjakuvan kerrontamuotoa. Schmidt muisteli hahmon syntyä kokonaisjulkaisun esipuheessa:

"Pian sodan jälkeen käsiini joutui sattumalta värikäs, Yhdysvalloista tuotu lehti, jonka nimi oli Superman. Lehdessä oli kuvakertomus, jossa henkilöiden suusta, nenästä, korvista ja otsasta pulppusi tekstitäytteisiä kuplia aina sen mukaan, mitä he sanoivat, kuulivat, haistoivat tai jopa ajattelivat. Päätä ympäröivät kierteet osoittivat tajunnantilan heikentymistä, ja tähdet ilmaisivat leukaan tai muuhun arkaan ruumiinosaan kohdistunutta iskua. Tapahtumainkulku, joka täyttäisi romaanissa useita sivuja, oli tiivistetty yhteen pieneen kuvaan, niin että lukuaikaa säästyi lähes 95 prosenttia.
     Päätin ryhtyä parodioimaan tätä läpeensä alkukantaista kerrontamuotoa niin perusteellisesti, ettei kukaan enää piittaisi moisesta kuplitetusta, lukutaidottomille veistetystä hölmöläiskirjallisuudesta."

Sarjakuvasta tuli kuitenkin tavattoman suosittu, ja harva tajusi sitä parodiaksi. Schmidt ujutti tarinoihin satiirisia viittauksia päivänpolitiikkaan ja Saksojen yhteiskunnalliseen elämään. Sarjakuvalle luotiin oheistuotteita (pelikortteja, värityskirjoja, naamareita yms.), ja piirrostarinoita julkaistiin ulkomaisissakin lehdissä. Sarjakuvaa julkaistiin usean vuoden ajan, mutta tarinoiden kehittely kävi Schmidtille yhä työläämmäksi:

"Epätoivoisena kyyhötin aamusta iltaan piirustuslautani ääressä (jota perhepiirissä kutsuttiin myös 'piinapenkiksi') yrittäen keksiä Knattertonille uusia ja vaarallisia tilanteita. Kypsyttelyprosessi vei yhä enemmän aikaa. Kun mietin kaiken aikaa asioita, joita ihmiselle voisi tapahtua, aloin pian nähdä jokaisessa esineessä ja jokaisessa harmittomassa tapahtumassa katastrofin siemenen."

Knattertonin seikkailuista tehtiin jo 1950-luvulla näytelmäelokuva, ja 1970-luvulla Knatterton siirtyi televisioon, kun Schmidt tuotti ja ohjasi 15-osaisen piirroselokuvasarjan Nikke Knatterton: Mestarietsivän seikkailut. Piirroselokuvat seuraavat vain väljästi sarjakuvatarinoita.

Luonne

Nikke Knattertonin ylivertaisuus salapoliisina perustuu päättelykyvyn ja laajan tietämyksen lisäksi hänen erityisen tarkkoihin aisteihinsa ja muistiinsa. Nikke pystyy vaikkapa erottamaan sormenjäljet ikkunalaudalta, ja hänen kuvamuististaan löytyvät mm. kaupungin kartta ja kaikki kaupungin länkisääriset rikolliset. Nikke ei voita vastustajiaan niinkään voimankäytöllä, vaikka hän vannoutuneena pasifistina aseiden sijaan suosii esimerkiksi tarkasti suunnattua nyrkiniskua roiston leukaan, vaan hän käyttää apunaan erilaisia ovelia varusteita. Valikoimaan kuuluvat mm. tekotakaraivo, teräsvahvisteiset housuntakamukset ja tekoparta, jonka sisällä on laskuvarjo.

Nikke pukeutuu aina Sherlock Holmes -tyyppiseen vihreään, ruudulliseen sarkapukuun sekä lippahattuun ja polttelee piippua. Hahmon nimi viittaa kuvitteelliseen salapoliisiin Nat Pinkertoniin, jonka esikuvana oli Allan Pinkerton, Yhdysvaltain ensimmäisen etsivätoimiston perustaja.

Muut henkilöt ja tapahtumat

Tarinoissa esiintyvät usein hyväuskoinen malli Molly Moll (laulajana Dolly Duuri), alamaailman kohtauspaikan Alibi-baarin emäntä Virginia Peng, Jalokivi-Juppe ja keksijä Leo Liuos. Poliisit (Polizei) eivät suhtaudu Nikkeen varauksettoman ystävällisesti vaan pitävät Nikkeä yleensä pilkkanaan. Sarjakuvassa poliisiin viitataan jopa sanoilla "valtiollinen väkivalta". Myös verottaja (verotarkastaja Nuusku) on usein irvailun kohteena. Tavallisesti rikoksen kohteet tai niiden teettäjät ovat yläluokkaa tai huomattavassa asemassa olevia henkilöitä. Niken ratkomat tapaukset saattavat päättyä jonkinlaiseen sopimukseen ja yhteisymmärrykseen. Myös taiteilija Max Wachs esiintyy joskus tarinoissa.

Sarjakuva ja filmit

Bloody Cornerin kultasuoni. Ylempi näyte vanhasta suomennoksesta (1990), alempi uudesta suomennoksesta (2011).

Knatterton seikkaili alun perin sarjakuvahahmona saksalaisessa Quick-lehdessä vuosina 1950–1959. Sarjakuva on mustavalkoinen. Suomeksi ilmestyi — televisiosarjan johdosta — vuonna 1990 Jalavan julkaisema sarjakuva-albumi, jossa on neljä tarinaa:

1. Laukaus tekotakaraivoon
2. Bloody Cornerin kultasuoni
3. Caprin kalastajan nastahammas
4. Apinoita, naisia ja timantteja.

Julkaisun suomennosta on arvosteltu heikkolaatuiseksi: käännös on monin paikoin epätarkka, eivätkä kääntäjät ole huomanneet kaikkia sanaleikkejä. CN Publishing ilmoitti julkaisevansa kaikki 18 sarjakuvatarinaa uusina suomennoksina joulukuusta 2009 alkaen, mutta sarjasta ilmestyi vain ensimmäinen albumi "Laukaus tekotakaraivoon".

Knattertonin hahmo tunnetaan myös vuonna 1977 julkaistusta 15-osaisesta TV-piirroselokuvasarjasta Nikke Knatterton: Mestarietsivän seikkailut, joka esitettiin Yleisradiossa ensi kerran vuonna 1989, ja sarja on uusittu ainakin kolmesti. Sarjan suomensi Maija-Liisa Vuorjoki, ja kertojana toimi Jarmo Koski. Kosken mukaan sarjaa tehtiin kuin suoraa lähetystä. Titta Jokinen toimi toisena kertojana jaksossa ”Alibi-baarin salaisuudet”. Kertojan lisäksi sarjassa ei oikeastaan ole puhetta, sillä hahmojen suiden liikkuessa kuuluu lähinnä erilaisia vonkuvia äänitehosteita.

Kun Finnkino julkaisi Nikke Knatterton -piirrossarjan huhtikuussa 2008 DVD:nä, levy myi muutamassa kuukaudessa kultalevyn verran.

Sekä sarjakuvat että animaatiot sisältävät alastomuutta, seksuaalisia vihjailuja ja absurdeja juonenkäänteitä.

Hahmosta on tehty Saksassa myös kuunnelmia ja kaksi näytelmäelokuvaa: Nick Knattertons Abenteuer – Der Raub der Gloria Nylon (1959) ja Nick Knatterton – Der Film (2002). Jälkimmäistä elokuvaa ei ole koskaan julkaistu, sillä tuotantoyhtiö joutui vararikkoon ja koenäytännössä elokuva sai varsin kielteiset arviot.

Sarjakuvatarinat

Hakasulkeissa alkuperäinen ilmestymisjärjestys, ja lihavoinnit osoittavat, mitkä tarinat on julkaistu suomeksi.

1. [1] Laukaus tekotakaraivoon (Der Schuß in den künstlichen Hinterkopf)
2. [3] Bloody Cornerin kultasuoni (Die Goldader von Bloody Corner)
3. [9] Caprin kalastajan nastahammas (Der Stiftzahn des Caprifischers)
4. [5] Intialainen jalokivilaukku (Der indische Diamantenkoffer)
5. [11] Perintö kravatissa (Die Erbschaft in der Krawatte)
6. [13] Miljoona ämpärissä (Die Million im Eimer)
7. [17] Pää lensi Thamesiin (Ein Kopf fiel in die Themse)
8. [18] Supermehiläisen salaisuus (Das Geheimnis der Superbiene)
9. [2] Sala-ase partasaippuassa (Die Rasierseifen-Geheimwaffe)
10. [7] Aarre kipsisidoksessa (Der Schatz im Gipsbein)
11. [8] Lukko irtoaa ovesta (Ein Schloß fällt aus der Tür)
12. [10] Uhkauskirje yöpuvussa (Der Drohbrief im Pyjama)
13. [12] Veridium 275
14. [15] Häränsilmäikkunan salaisuus (Das Geheimnis hinterm Bullauge)
15. [16] Apinoita, naisia ja timantteja (Affen, Frauen und Brillanten)
16. [14] Yhdeksältä perjantai-iltana (Freitag abend um neun)
17. [6] Varastettu lantiolinja (Die gestohlene Hüftlinie)
18. [4] Rosvon ruuvit löysällä (Das Verbrechen der losen Schraube)

Animaatiojaksot

1. Tunnetko Knattertonin? (Kennen Sie Knatterton?)
2. Alibi-baarin salaisuudet (Die Geheimnisse der Alibi-Bar)
3. Aina perjantaisin (Freitags immer)
4. Tiirikoita, turvasäilöjä ja tekijöitä (Täter, Türen und Tresore)
5. Kauko-ohjattu mehiläinen (Die ferngelenkte Super-Biene)
6. Seteleitä, letukoita ja huijareita (Miezen, Macher und Moneten)
7. Urkkijoita, hölmöjä ja haihattelijoita (Spesen, Spinner und Spione)
8. Tuliaseita ja tietokoneita (Ballermänner und Computer)
9. Käteistä, koruja ja koukeroita (Bargeld, Betten und Brillianten)
10. Keräilijöitä, väärentäjiä ja varkaita (Sammler, Fälscher und Ganoven)
11. Rikollinen liemikuutio (Der kriminelle Brühwürfel)
12. Pää putosi jokeen (Ein Kopf fiel in die Themse)
13. Ryöstäjiä, tyttöjä ja hotelleja (Greifer, Girls und Grandhotels)
14. Muotia, maalareita ja malleja (Moden, Maler und Modelle)
15. Kujeita, kuhertelua ja kuvantekijöitä (Finten, Flirts und Filmmacher)

Kirjallisuutta

• Gråsten, Johanna 1995: Sprachspiele in »Nick Knatterton« von Manfred Schmidt und seiner finnischen Übersetzung »Nikke Knatterton«. Pro gradu. Joensuun yliopisto.
• Schmidt, Manfred 1990: Nikke Knatterton: Mestarietsivän tunnetuimpia seikkailuja. Suomentaneet Kari Nenonen ja Ulla Ropponen. Jalava, Helsinki. ISBN 951-8954-21-6
• Schmidt, Manfred 2007: Nick Knatterton: Alle aufregenden Abenteuer des berühmten Meisterdetektivs. Lappan Verlag, Oldenburg. ISBN 978-3-8303-3152-0
• Schmidt, Manfred 2009: Nikke Knatterton: Maineikkaan mestarietsivän kaikki kiihdyttävät seikkailut. 1. Laukaus tekotakaraivoon. Suomentanut Markus Lång. CN Publishing, Helsinki. ISBN 978-952-5703-82-5
• Schmidt, Manfred 2011: Nikke Knatterton: Maineikkaan mestarietsivän kaikki kiihdyttävät seikkailut. 2. Bloody Cornerin kultasuoni. Suomentanut Markus Lång. CN Publishing, Helsinki. ISBN 978-952-5703-83-2

Aiheesta muualla

• Nick Knattertons Abenteuer – Der Raub der Gloria Nylon Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• Nick Knatterton – Der Film Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)