Nikeforos Blemmydes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nikeforos Blemmydes (kreik. Νικηφόρος Βλεμμύδης; lat. Nicephorus Blemmydes tai Blemmida; 11971272) oli bysanttilainen filosofi ja munkki, joka kirjoitti sekä filosofisia että teologisia teoksia.[1][2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blemmydes oli kotoisin Konstantinopolista. Neljännen ristiretken ja Latinalaisen keisarikunnan perustamisen jälkeen vuonna 1204 hänen perheensä muutti Vähä-Aasiaan. Hän sai hyvän koulutuksen ja toimi papistossa Nikaiassa. Myöhemmin hän ryhtyi munkiksi ja perusti luostarin Efesoksen lähelle.[2]

Blemmydeen oppilaisiin kuuluivat muun muassa keisari Theodoros II Laskaris sekä historioitsija Georgios Akropolites. Blemmydeen logiikan tuntemusta hyödynnettiin ortodoksisen teologian puolustamisessa filioque-kiistaa eli Pyhän Hengen lähtemistä koskevissa väittelyissä paavin lähettiläiden kanssa.[1]

Blemmydes oli välillä kiistoissa keisarien ja Konstantinopolin patriarkan kanssa. Hän muun muassa karkotti Johannes Dukaksen rakastajattaren Markesinan luostarinsa kirkosta ja kirjoitti tästä teologisen kiertokirjeen De regia pellice templo ejecta (Kuninkaan rakastajattaren temppelistä karkottamisesta). Tästä huolimatta keisarit pitivät häntä arvossa. Kun patriarkan virka oli vapaana vuonna 1255, Theodoros II tarjosi sitä Blemmydeelle, mutta tämä valitsi elämän luostarissa ja pysyi siellä kuolemaansa saakka.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blemmydes kirjoitti lukuisia teoksia sekä filosofista että teologiasta, ja erityisesti hänen logiikkaa ja luonnonfilosofiaa käsittelevät yhteenvetonsa olivat hyvin luettuja. Blemmydeen teokset perustuivat enimmäkseen Aristoteleen teoksiin sekä myöhempiin Aristoteles-kommentaattoreihin. Hän sai kuitenkin vaikutteita myös mm. Johannes Damaskolaiselta sekä stoalaiselta Kleomedeeltä.[1] Teologiassaan hän hyödynsi kirkkoisiä. Blemmydes kirjoitti myös lukuisia kirjeitä, runoja, maantieteellisiä teoksia, ohjeita keisarille ja luostarinsa munkeille, sekä kaksi omaelämäkertaa.[2]

Blemmydeen teoksia ovat mm.:

  • Autobiographia eli Curriculum vitae (Omaelämäkerta)
  • De corpore (Ruumiista)
  • De anima (Sielusta, n. 1263)
  • Epistula universalior
  • Epitome logica (Logiikan tiivistelmä)
  • Epitome physica (Fysiikan tiivistelmä)
  • Expositio in Psalmos (Psalmien selitys)
  • De processione Spiritus Sancti (Pyhän Hengen lähtemisestä)
  • De regia pellice templo ejecta (Kuninkaan rakastajattaren temppelistä karkottamisesta)
  • De regis oficiis (Kuninkaallisista viroista)
  • Laudatio Sancti Ioanni Evangelistae (Pyhän Johannes Evankelistan ylistys)
  • Orationes de vitae fine (Puheita elämän päämäärästä)
  • Regia statua
  • Sermo ad monachos suos (Saarna hänen munkeilleen)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ierodiakonou, Katerina & Bydén, Börje: Byzantine Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 2.4.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Schaefer, Francis: Nicephorus Blemmida Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teosten laitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anonymus (Boulismas, D.) (toim.): De corpore. Vol. 3, pp. 1–29. Leipzig: -, 1784.
  • Anonymus (Boulismas, D.) (toim.): De anima. Vol. 3, pp. 29–48. Leipzig: -, 1784.
  • Lackner, W. (toim.): Nikephoros Blemmydes, Gegen die Vorherbestimmung der Todesstunde. Corpus Philosophorum Medii Aevi, Commentaria in Aristotelem Byzantina, vol. 2. Athens: The Academy of Athens, 1985.
  • Munitiz, J. A. (toim.): Autobiographia sive curriculum vitae. Corpus Christianorum Series Graeca 13. Turnhout: -, 1984.
  • Wegelin, J. (toim.): Epitome logica. Patrologia Graeca 142: 675–1004. Migne, 1885.
  • Wegelin, J. (toim.): Epitome physica. Patrologia Graeca 142: 1004–1320. Migne, 1885.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ierodiakonou, Katerina: "A logical joust in Nikephoros Blemmydes' autobiography", 2011. Teoksessa Fink, J. L. & Hansen, H. & Mora-Márquez, A. M. (toim.): Logic and Language in the Middle Ages: Papers in Honour of Sten Ebbesen, s. 125–137. Leiden: Brill, 2013.