Nikean piiritys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikean piiritys
Osa ensimmäistä ristiretkeä
Päivämäärä:

6. toukokuuta19. kesäkuuta 1097

Paikka:

Nikea

Lopputulos:

Ristiretkeläisten voitto

Osapuolet

Ristiretkeläiset
Bysantin valtakunta

Rûmin sulttaanikunta

Komentajat

Taranton Bohemund
Raimund IV
Godefroy de Bouillon
Manuel Boutoumites

Kilij Arslan I

Vahvuudet

Ristiretkeläiset:
-Noin 30 000 jalkaväen sotilasta
-Noin 4200-4500 ratsumiestä
Bysantti:
-2000 peltastia

-10 000
-Nikean varuskunta

Tappiot

Ei tiedossa

Ei tiedossa

Ensimmäinen ristiretki

NikeaDorylaeumAntiokiaMaaratJerusalemAskelon

Nikean piiritys oli ensimmäisen ristiretken aikainen taistelu, joka käytiin 6. toukokuuta19. kesäkuuta 1097.

Taistelun vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristiretkeläisten saapuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristiretkeläiset jättivät Konstantinopolin elokuussa 1097. Godefroy de Bouillon oli ensimmäinen Nikeaan saapunut ja häntä seurasivat pian Taranton Bohemund, Bohemundin siskonpoika Tankred, Raimund IV ja Robert II. Heidän joukkoihinsa liittyivät myös Pietari Erakko yhdessä joidenkin muiden kansan ristiretkeltä selvinneiden kanssa sekä pienet Bysantin joukot Manuel Boutoumitesin komennossa. He saapuivat Nikean edustalle 6. toukokuuta alkaen piirittää kaupunkia välittömästi[1] ja jakoivat joukkonsa eri puolille 5 kilometriä pitkää muuria, jota puolusti 114 tornia.[2] Bohemund leirytyi kaupungin pohjoispuolelle, Godefroy itäpuolelle ja Raimund sekä Adhémar eteläpuolelle. Kaupungin länsipuoli oli puolestaan Askanianjärveä vasten, joten se oli avoin vain laivastohyökkäyksille.[2]

Kilij Arslanin tappio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16. toukokuuta turkkilaiset puolustajat hyökkäsivät ristiretkeläisiä vastaan, mutta hävisivät taistelun menettäen 200 miestä. Karvaan tappioon kokeneet turkkilaiset lähettivät viestin Kilij Arslanille ja pyysivät tätä palaamaan. Tämä saapui pian paikalle ja lähti hyökkäykseen, mutta käänsi joukkonsa ympäri nähtyään ristiretkeläisten ylivoiman. Hänen etujoukkonsa kuitenkin tuhoutuivat Raimundin sekä Robertin miesten käsissä 20. toukokuuta ja seuraavana päivänän ristiretkeläisten armeija kukisti Kilijin yöhön asti kestäneessä taistelussa. Molemmat osapuolet kokivat suuria tappioita, mutta lopulta sulttaani perääntyi huolimatta Nikean turkkilaisten aneluista.

Loput ristiretkeläisistä saapuivat toukokuun aikana ja Robert II sekä Stephen II kesäkuun alussa. Samalla Raimund ja Adhémar rakennuttivat suuren piirityskoneen, jonka avulla kristityt hyökkäsivät kaupungin muuria puolustaneita sotilaita vastaan samalla kun kaivajat yrittivät romahduttaa tornia. Torni vahingoittui, mutta valloitus ei juurikaan edennyt.

Bysantin saapuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bysantin keisari Aleksios I Komnenos päätti olla liittymättä ristiretkeläisiin, mutta marssi joukkoineen läheiseen Pelekanumiin.[2] Sieltä käsin hän lähetti laivoja ottamaan haltuunsa Askanianjärven, jota turkkilaiset laivat käyttivät kuljettaakseen ruokaa Nikeaan, ja uhkaamaan kaupunkia sieltä käsin. Alukset saapuivat järvelle 17. kesäkuuta[2] Manuel Boutoumitesin komennossa. Myös kenraali Tatikiosin johtamat 2000 jalkasotilasta lähetettiin ristiretkeläisten avuksi.[2] Aleksios oli käskenyt Boutomitesta neuvottelemaan salaa kaupungin antautumisesta ilman, että ristiretkeläiset saisivat tietää. Taticus puolestaan ohjattiin liittymään ristiretkeläisiin ja tekemään suoran hyökkäyksen muureille samalla kun Boutoumiten esitti tekevänsä samaa, jotta ristiretkeläiset luulisivat Bysantin vallanneen kaupungin taistelussa. Tämä tehtiin ja 19. kesäkuuta turkkilaiset antautuivat Boutoumitesille.

Kun ristiretkeläiset saivat tietää Aleksiosin teosta, he vihastuivat, koska olivat toivoneet voivansa ryöstää kaupungin kaikesta arvokkaasta. Boutoumites nimettiin Nikean komentajaksi eikä hän antanut yli 10 ristiretkeläisen vierailla kaupungissa samaan aikaan, jotta nämä eivät vahingoittaisi kaupunkia. Boutomites myös karkotti turkkilaiset kenraalit, joita piti epäluotettavina. Itse asiassa nämä kenraalit yrittivätkin ottaa bysanttilaisia panttivangeikseen, jotta pääsisivät tapaamaan keisaria. Kilij Arslanin perhe kuljetettiin Konstantinopoliin ja heidät lopulta vapautettiin lunnaita vastaan.

Aleksios palkitsi ristiretkeläiset rahalla, hevosilla ja muilla lahjoilla, mutta nämä eivät olleet tyytyväisiä, koska uskoivat voineensa saada enemmän valloittamalla Nikean itse. Lisäksi ristiretkeläisiä vaadittiin vannomaan valaa Aleksiokselle, mikäli nämä eivät olleet tehneet sitä aikaisemmin Konstantinopolissa. Tankred kieltäytyi ensin, kuten oli tehnyt jo aikaisemmin Konstantinopolissa, mutta lopulta nöyryi ja lupautui keisarin vasalliksi.

Taistelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristiretkeläiset jättivät Nikean 26. kesäkuuta ja hajaantuivat kahteen joukkoon, joista Bohemond ja Robert Normandialainen johtivat etujoukkoa ja Bloisin Stefan pääjoukkoa.[2]

Taistelu populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha-Pekka Koskisen kirjassa Ristin ja raudan tie seurataan Mikael Canmorea, joka taistelee kristittyjen puolella ensimmäisellä ristiretkellä. Hän osallistuu Nikean piiritykseen ja taistelee sen aikana Kilij Arslanin joukkoja vastaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ristiretket, s. 40.
  2. a b c d e f Ristiretket, s. 41.