Nigidius Figulus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Publius Nigidius Figulus (n. 98-45 eaa.) oli roomalainen filosofi ja kirjailija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Figulus oli Ciceron ystävä ja tuki tätä Catilinan salaliiton aikoihin.[1] Vuonna 58 eaa. hän toimi preettorina. Sisällissodassa Figulus oli Pompeiuksen puolella. Tämän hävittyä Julius Caesar tuomitsi hänet maanpakoon, missä hän myös kuoli.

Ciceron mukaan Figulus pyrki jonkinlaisella menestyksellä herättämään pythagoralaisuuden opetuksia henkiin.[2] Tähän kuului matematiikkaa, tähtitiedettä ja astrologiaa sekä myös magian harjoittamista. Suetoniuksen keisarielämäkertojen mukaan hän ennusti Augustuksen suuruuden tämän syntymäpäivänä,[3] ja Apuleius kirjoitti, että hän auttoi löytämään kadonneen rahasumman "noiduttujen poikien" (magici pueri) avulla.[4] Hieronymus kutsui häntä nimellä Pythagoricus et magus.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Figuluksen luonnontieteellisiin, teologisiin ja kieliopillisiin teoksiin kuuluvat De diis, joka selvitti erilaisia kultteja ja seremonioita; tutkielmat ennustamisesta ja unien tulkitsemisesta; tuulista; sekä eläimistä. Hänen ainakin 29 kirjaa käsittänyt teoksensa Commentarii grammatici oli huonosti järjestetty kokoelma kielitieteellisiä, kieliopillisia ja muinaistutkimusta koskevia huomioita. Näissä hän esitti mielipiteen, että sanojen merkitys oli luonnollinen, eikä ihmisten määräämä. Hän kiinni erityistä huomiota ortografiaan ja pyrki erottamaan samalla tavalla kirjoitetut erimerkityksiset tai eri tavalla lausutut sanat. Pitkien vokaalien merkitsemiseen käytettyä merkkiä pidettiin hänen keksintönään, mutta nykyään se on osoitettu vanhemmaksi.[5]

Etymologiassa Figulus pyrki löytämään sanoille roomalaiset selitykset, mikäli mahdollista. Hänen mukaansa frater (veli) oli fere alter (käytännöllisesti katsoen toinen (minä)). Quintilianus mainitsee Figuluksen retoriikkaa käsittelleen tutkielman De gestu.[6]

Figuluksen teokset unohdettiin pian, koska hän kirjoitti vaikeatajuisesti ja mystisesti eivätkä roomalaiset olleet yleisesti kiinnostuneita hänen käsittelemistään aiheista.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Plutarkhos: Cicero, 20. Cicero: Pro Sulla, XIV. 42.
  2. Cicero: Timaeus, 1.
  3. Suetonius: Augustus, 94.
  4. Apuleius: Apologia, 42.
  5. R. P. Oliver Apex and Sicilicus, AJP c. 1950
  6. Quintilianus, Instit. oral. xi. 3. 143