Nicolas Gédoyn
Nicolas Gédoyn (15. kesäkuuta 1677 Orléans – 10. elokuuta 1744 Beaugency) oli ranskalainen prelaatti, kirjailija ja myös Ranskan akatemian jäsen.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Nicolas Gédoyn oli opiskellut jesuiittain johdolla, hänet nimitettiin retoriikan opettajaksi Blois’n kaupunkiin. Sen jälkeen hänet nimitettiin kaniikiksi Pariisin Sainte-Chapelleen ja Beaugencyn luostarin apotiksi. Hänet valittiin jäseneksi Ranskan akatemiaan vuonna 1719 ja vuonna 1722 Ranskan myös kuninkaalliseen kaunokirjallisuuden ja piirtokirjoitusten akatemiaan (Académie royale des inscriptions et belles-lettres).
Itse Voltaire on todennut, että Nicolas Gédoyn Quntilianuksen ja Pausianiaan käännökset ovat erinomaisia. Tähän lienee syynä hänen pitkä opiskelunsa jesuiittojen luona, jolloin hän innostui antiikin teksteistä. Hän totesi jumalan armahtavan antiikin kirjoittajat, sillä vaikka nämä olivat pakanoita, heidän teoksensa olivat antaneet niin paljon kauneutta.[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännökset
- Quintilien: De l'institution de l'orateur (1718)
- Pausanias: Pausanias, ou voyage historique de la Grèce (1731)
Muut
- Œuvres diverses (1746). Mukana myös tekstit Épaminondasin elämä, kääntämisen puolustus, essee lasten kasvatuksesta. Roomalaisten kaupunkielämästä sekä vanhoista ja nykyisistä ajoista.
- Recueil d'opuscules littéraires (1767), sisältää tekstin: Réflexions sur le goût.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Voltaire; Le siècle de Louis XIV, Catalogue de la plupart des écrivains français qui ont paru dans le Siècle de Louis XIV, pour servir à l’histoire littéraire de ce temps, 1751.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ranskan akatemian elämäkertatiedot (Arkistoitu – Internet Archive)
|
Edeltäjä: Jacques-Louis de Valon |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 3 1719-1744 |
Seuraaja: François-Joachim de Pierre de Bernis |
| ||||||||||||||||||
