Nicolas Fouquet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nicolas Fouquet tai Foucquet (27. tammikuuta 1615 Pariisi3. huhtikuuta 1680 Pignerol), Melunin ja Vaux’n varakreivi ja Belle-Islen markiisi oli ranskalainen valtiomies. Hän oli kaikkivoipa Ludvig XIV:n valtiontalouden yli-intendentti, kirjailijoiden ja taiteilijoiden suojelija. Hän kuitenkin joutui nuoren monarkin epäsuosioon vuonna 1661 ja heitettiin vankeuteen, jossa hän kuoli epäselvissä olosuhteissa.

Édouard Lacretellen (1817–1900) maalaama Nicolas Fouquet'n muotokuva

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicolas Fouquet oli Pariisin parlamentin neuvonantajan ja Compagnie des îles d’Amerique -yhtiön osakkaan François Fouquet’n poika. Perhe oli saanut perusvarallisuutensa verkakaupalla ennen sen jäsenten hakeutumista tuomioistuimen virkoihin. Myöhemmin Fouquet’n klaani uskotteli perheen olevan aatelinen, mutta tästä asiasta ei ole olemassa minkäänlaista näyttöä.[1] Suvun vaakunassa on pystyasennossa oleva hopeinen orava punaisella alustalla ja vaakunan vaalilause on «Quo non ascendet ?» (suom. Mihin hän ei ylettäisi). Tosiasiassa «foucquet» tarkoittaa eräässä läntisellä Angevin-seudulla puhutussa murteessa oravaa.[2]. Fouquet'n perhettä pidetään eräänä vastareformaation maaliperheenä ja he kokivat hyvin läheistä suhdetta François de Sales ja Jeanne de Chantal ajatusten kanssa.[3] Avioparin kahdestatoista aikuisikään eläneestä lapsesta kuusi tytärtä ryhtyivät nunniksi ja kaikki kuusi poikaa ottivat munkiksi vihkimisen ja kaksi heistä saavutti piispan aseman[4].

Kahdentoista ikäisestä lähtien Nicolas Fouquet opiskeli Pariisissa sijaitsevassa jesuiittain koulussa, Collège de Clermontissa, joka nykyisin tunnetaan Lycée, Louis le Grandina. Samanaikaisesti hän auttoi äitiään Marie de Maupéouta köyhille tarkoitettujen lääkkeiden valmistuksessa. Hänen mielenkiintonsa kemiaan ja farmakologiaan säilyi koko elämän ajan. Tammikuussa 1631 hän tulee munkiksi. Hänet nimitettiin Saint-Martin Toursilaiselle nimetyn apottiluostarin varainhoitajaksi ja sai Saint-Julien de Coüyn luostarista koituvat tulot. Hän suoritti myös oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon[5] ja kirjoittautui harjoittamaan asianajajan ammattia.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 1633 isä François Fouquet kysyi Kardinaalilta pojalleen Pariisin parlamentin neuvonantajan virkaa. Pyyntöön vastattiin kielteisesti, mutta hänelle osoitettiin vastaava virka kardinaali Richelieun vastikään perustamasta Metzin parlamentista.[6] Tämä nuoren pojan nimitys osoitti isä Fouquet’n nauttimaa suosiosta ja kardinaalien luottamusta Nicolas'n kykyihin, sillä hänet määrättiin tehtävään iän vaatimalla erivapaudella.

Nuori Nicolas sai tehtäväksi kardinaalilta inventoida Vicin veronkantoviraston asiapaperit, jossa tehtävän mukaisesti säilytettiin kaikki Metzin arkkipiispan maalisten tulojen tositteet. Tehtävänä oli myös selvittää, josko Lothringenin herttua Kaarle IV olisi käyttänyt hyväkseen kuninkaalle varattuja oikeuksia. Tämä oli melkeinpä luonnollista kun oli kyseessä vasta hiljan emämaahan liitetty alue, joka kaiken lisäksi oli vielä valtion ympäröimä. Tätä casus belli tilannetta käytettiin yleisesti hyväksi tällaisissa tilanteissa. Näin siis ranskalaisten sotilasjoukkojen läsnäolo yritettiin käyttää hyväksi valloitetulla alueella ja sen valtiontaloudessa. Mutta Nuoren Nicolas Fouquet’n puututtua asiaan suurella innolla, asiat saivat uuden käänteen[7].

Vuonna 1635 François Fouquet osti pojalleen kunniaviran, joka edellytti myös erikoisvapautusta iän suhteen. Vuonna 1638 hän erosi Metzin tuomioistuimen virasta ja tämän jälkeen osallistui Ranskan itsevaltiaan määräämään neuvoston jäsenyyteen Nancyssa. Hän toteutti viranhoitoaan ja omaa aikaansa suurella tyylillä, hän katsoi näytelmiä sekä osallistui tanssiaisiin ja juhliin. Samana vuonna isä luovutti Nicolas'lle osuutensa Compagnie des îles d’Amériquesta.

Isä François Fouquet halusi naittaa poikansa, ja Nicolas kohdisti katseensa Marie Fourchéen. Avioliittosopimus allekirjoitettiin 10. tammikuuta 1640 ja Nicolas'n isä kuoli 22. huhtikuuta samana vuonna. Avioliiton sanottiin olleen hyvin runsain taloudellisin mahdollisuuksin varustettu, sillä Marie oli Mathieu Fourchén ja Guyonne Bourriaun, Quéhillacon damen, ainoa perillinen. Hän toi yhteiseen talouteen mukanaan 160 000 livreä rahana ja vuokratuloina, eritoten Quéhillac'n alueen maista[8]. Nicolas omisti tietenkin vanhempiensa lahjoittaman virkansa, joka arvioitiin noin 150 000 livren arvoiseksi sekä tämän lisäksi noin 20 000 livren pääoman. Kumpaisellakin aviopuolisolla oli erittäin vahvat sukulaissiteet Bretagneen. Marien isä oli Bretagnen parlamentin neuvos. Nicolas oli sukulaissuhteessa Chalainin sukuun, ja isällä oli yhteistyötä Atlantilla käytävän kaupan yhtiömiehiin.

Fouquet hankki 1. helmikuuta 1641 omistukseensa Vaux’n varakreivikunnan, joka sijaitsee Brien maakunnassa[9]. Elokuussa samana vuonna hänen vaimonsa synnytti Marie-tyttären, mutta kuoli synnytykseen. Vuonna 1642 tapahtunut kardinaali Richelieun kuolema särki Fouquet’n perheen unelmat. Kuitenkin valtakuntaa johti edelleenkin kuningas Ludvig XIII ja tämän jälkeen sijaishallitsijana Anna Itävaltalainen.

Vuonna 1644 Fouquet sai nimityksen - eittämättä sijaishallitsijan henkilökohtaisesta päätöksestä - Grenoblen kaupunkiin Dauphinén alueen oikeus-, poliittis- ja talousasioista intendentiksi.[10] Tässä tehtävässä hän teki kuitenkin virheen poistuessaan viranhoidosta ilman lupaa. Hän näet osallistui veljensä François'n piispanvihkimykseen Agdessa. Paluumatkalla hän sai kuitenkin tiedon veronmaksulakosta ja muistakin hänen virka-alueellaan tapahtuneista levottomuuksista. Hän osoitti kuitenkin harkintaa, kylmähermoisuutta ja itsehillintää sekä sai kansan kapinoinnin ja napinoinnin loppumaan.[11]

Vuonna 1647 Fouquet sai nimityksen Picardiessa olevan armeijan intendentiksi. Tämä nimitys tapahtui kolmikymmenvuotisen sodan viimeisessä vaiheessa.[12]

Fronden aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1648 hän sai nimityksen Pariisin verohallinnon johtajaksi. Fronden kapina antoi odottamattoman suuren merkityksen tälle tehtävälle. Hän asettui jo heti kapinan alussa kuningattaren ja kardinaali Mazarinin rinnalle, ja näin hän sai osakseen kuningattaren pysyvän suosion. Kapinoitsijoiden pidätyksen jälkeen Fouquet lähetti kuningattarelle kirjeen, jossa neuvoi tätä neuvottelemaan ja siten hajottamaan kapinallisten rivejä. Tämän asenteen hän säilytti koko pitkän kapinan ajan. Pariisin piirityksen aikana hän huolehti erityisesti elintarvikehuollosta.

Marraskuussa 1650 hän otti erään ratkaisevista askelistaan, sillä hän osti 450 000 livren hinnalla Pariisin parlamentin yleisen syyttäjän viran[13]. Näin hän tuli osaksi valtakunnan tuomareiden eliittiä. Tätä statustaan hän vahvisti avioitumalla uudelleen 5. helmikuuta 1651. Uusi rouva Fouquet oli aateloidun kauppiasperheen tytär Marie-Madeleine de Castille-Villemareuil. Vaimo oli vasta 15-vuotias, kun Fouquet itse oli 36 vuoden ikäinen. Nuorikon myötäjäiset olivat huomattavasti vaatimattomammat kuin edellisen puolison, mutta hänen suunnaton suhdeverkostonsa korvasi tämän puutteen.

Asetuksella 31. heinäkuuta siirrettiin parlamentin toiminta Pontoiseen, joka sijaitsee 30 kilometriä Pariisista luoteeseen. Fouquet valvoi operaatiota ihmismassojen pilkkahuutojen saattelemana. Hänelle tuli oma revanssinsa Fronden päätyttyä. Hallitsijan läsnä ollessa 22. lokakuuta 1652 pidetty Pariisin parlamentin istunto (lit de justice) oli tällainen tilaisuus. Luettuaan ensin yleisen armahdusaktin, hän piti kuuluisan puheensa, jossa hän painotti hallitsijan suurta lempeyttä ja arvosteli kiivaasti Pariisiin jääneitä kapinoivia kollegoitaan.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dessert; Fouquet, s. 18-23 ja Petitfils; Fouquet, s. 19-21.
  2. Petitfils, mt., s. 21 ja 28. Tämä versio «quo non ascendam?» on alun perin abbé de Choisyn muistelmista ja on saanut sijansa myös Voltairen teoksessa Ludvig XIV:n vuosisata, Fayard, 1994 s. 275.
  3. Dessert, mt., s. 47.
  4. Dessert, mt., s.51.
  5. Petitfils, mt., s. 40.
  6. Perustamisasiakirja: Ranskan kansalliskirjasto (B.N.) P.O. 1219, 27 349, fol. 393 v°, 14. maaliskuuta 1633. Perustamisasiakirjasta on maininta0 Dessert, mt., s.55.
  7. Fouquet'n raportti: Ranskan kansalliskirjasto (B.N.) Mss.Fr. 18 890, f° 166 ja Petitfils, mt., s. 40-41 ja Dessert, mt., s.55-56.
  8. Petitfils, mt., s. 44 ja Dessert, mt., s. 57.
  9. Kauppakirja: Ranskan kansallisarkisto (A.N.), M.C., LI, 511. Vittaus Dessert, mt., s. 61. Samoi Petitfils, mt., s. 46-47.
  10. Petitfils, mt., s. 56.
  11. Dessert, mt., s. 66-69 ja Petitfils, mt., s. 59-64.
  12. Mazarin'in kirje Monsieur'lle (Orlansin herttua), päiväyksellä 20. toukokuuta 1647, kirjettä siteeraa mm. Dessert, mt., s. 70.
  13. Dessert, mt., s. 74-75 ja Petitfils, mt., s. 74-65.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nicolas Fouquet.