Nicolas Dalayrac

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nicolas Dalayrac

Nicolas-Marie d'Alayrac, (8. kesäkuuta 1753 Muret Ranska - 26. marraskuuta 1809 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä, joka aluksi oli asianajaja, mutta isänsä kehotuksesta luopui urastaan ja omistautui täydellisesti intohimolleen musiikille.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän sai viran Artois'n kreivin, tulevan Ranskan kuninkaan Kaarle X:n palveluksessa Versailles'n hovissa. Hän sai palkkiota 750 livreä, jota täydensi hänen isältänsä saama 450 livren korkotulo.

Dalayracin ensimmäiset sävellykset olivat viuluduoja, jousitrioja ja kvartettoja. Hän julkaisi musiikkiaan italialaisen salanimen turvin. Hänen kvartettonsa saavutti suurta menestystä ja johtivat hänen todellisen henkilöllisyytensä paljastumiseen. Dalayrac oli todennäköisesti vapaamuurareiden jäsen, sillä hän sävelsi vuonna 1778 musiikin tilaisuuteen, jossa Voltaire otettiin järjestön jäseneksi. Lisäksi hän sävelsi musiikin Benjamin Franklinin kunniaksi, kun hänet vastaanotettiin Anne-Catherine Helvétius'n luokse.

Hän avioitui Gilberte Pétronille Sallarden kanssa. Vallankumouksen aikana hän muutti nimensä kirjoitustavan d'Alayracista Dalayraciksi. Vuonna 1798 hänen valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi ja sai Kunnialegioonan kunniamerkin vuonna 1904. Le Poète et le musicien.

Kooniset oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Le Chevalier à la mode (1781)
  • Le Petit Souper (1781)
  • L'Éclipse totale (1782)
  • L'Amant statue (1780)
  • La Dot (1785)
  • Nina ou la Folle par amour (1786)
  • Azémia (2 parties, 1786)
  • Renaud d'Ast (1787)
  • Sargines (1788)
  • Fanchette (1788)
  • Les Deux Petits Savoyards (1789),
  • Raoul, sire de Créqui (1789)
  • La Soirée orageuse (1790)
  • Le Chêne patriotique (1790)
  • Vert-Vert (1790)
  • Camille ou le Souterrain (1791)
  • Agnès et Olivier (1791)
  • Philippe et Georgette (1791)
  • Tout pour l'amour (1792)
  • Ambroise (1793)
  • Asgill (2 parties, 1793)
  • La Prise de Toulon (1794)
  • Le Congrès des rois (1794)
  • L'Enfance de Jean-Jacques Rousseau (1794)
  • Les Détenus (1794)
  • Adèle et Dorsan (1795)
  • Marianne (1796)
  • La Maison isolée (1797)
  • La Leçon (1797)
  • Gulnare (1797)
  • Alexis (1798)
  • Léon (1798)
  • Primerose (1798)
  • Adolphe et Clara (1799)
  • Maison à vendre (1800)
  • Léhéman (1801)
  • L'Antichambre (1802)
  • La Boucle de cheveux (1803)
  • La Jeune prude (1804)
  • Une heure de mariage (1804)
  • Le Pavillon du calife (1805)
  • Le Pavillon des fleurs (1805)
  • Gulistan (1805)
  • Deux Mots (1806)
  • Koulouf (1806)
  • Lina (1807)
  • Élise-Hortense (1808)
  • Les Trois Sultanes (1809)
  • Le Poète et le musicien (postuumi, 1811)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]