Nick Ritchie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nick Ritchie
Henkilötiedot
Syntynyt5. joulukuuta 1995 (ikä 28)
Orangeville, Ontario, Kanada
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka vasen laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 188 cm
Paino 106 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2015–
Aik. seurat Anaheim Ducks (NHL)
San Diego Gulls (AHL)
Boston Bruins (NHL)
Toronto Maple Leafs (NHL)
Arizona Coyotes (NHL)
Calgary Flames (NHL)
Oulun Kärpät (SML)
Iserlohn Roosters (DEL)
NHL-varaus 10. varaus, 2014
Anaheim Ducks

Nicholas Ritchie (s. 5. joulukuuta 1995 Orangeville, Ontario, Kanada) on kanadalainen jääkiekkoilija.[1] Anaheim Ducks varasi Ritchien ensimmäisellä kierroksella kymmenentenä pelaajana kesällä 2014. Häntä on pidetty pelityyliltään voimahyökkääjänä, jolla on sekä kokoa, taitoa että voimaa. Ritchie myös luistelee kokoisekseen varsin hyvin ja on ketterä. Hänen muihin vahvuuksiinsa kuuluu laukaus.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritchie on Toronto Marlborosin kasvatti. Hänet valittiin kauden 2010–2011 päätteeksi GTHL:n vuoden pelaajaksi. Ritchie pelasi samalla kaudella myös yhden ottelun OJHL-joukkue Georgetown Raidersissa. OHL-joukkue Peterborough Petes varasi hänet koko liigan varaustilaisuuden toisena pelaajana Aaron Ekbladin jälkeen vuonna 2011.[2]

Kaudeksi 2011–2012 Ritchie siirtyi Petesiin,[3] jossa OHL:n tulokaskausi toi 62 runkosarjaottelussa tehot 16+23=39. Hänet valittiin kauden päätteeksi liigan tulokkaiden tähdistökentälliseen. Kaudella 2012–2013 Ritchie oli tehoilla 18+17=35 joukkueensa kolmanneksi paras pistemies ja maalintekijä. Kaudella 2013–2014 hän teki noin kaksi kertaa enemmän tehopisteitä kuin edellisillä kausillaan OHL:ssä ja voitti Petesin sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 39+35=74, kuten myös kevään 2014 pudotuspeleissä tehoilla 5+5=10.[4] Ritchie nousi joukkueen varakapteeniksi ja hän pelasi kauden aikana myös CHL Top Prospects Gamessa.[2]

Anaheim Ducks varasi Ritchien ensimmäisellä kierroksella koko NHL:n varaustilaisuuden kymmenentenä pelaajana kesällä 2014. Hän teki jo saman vuoden elokuussa kolmivuotisen tulokassopimuksen joukkueen kanssa.[5][6] Tammikuussa 2015 Petes kauppasi Ritchien ja Connor Bolandin Sault Ste. Marie Greyhoundsiin vaihdossa Kyle Jenkinsiin sekä vuoden 2015 toisen, 2017 kolmannen, vuoden 2019 toisen ja vuoden 2020 toisen kierroksen varausvuoroon.[7] Hän sijoittui tehoilla 13+13=26 koko OHL:n kevään 2015 pudotuspelien piste- ja maalipörssissä toiseksi edellään vain Erie Ottersin Connor McDavid.[2]

Kauden 2015–2016 Ritchie aloitti AHL-joukkue San Diego Gullsissa. Hän debytoi Ducksin NHL-joukkueessa 16. marraskuuta 2015 vieraissa Carolina Hurricanesia vastaan. Ritchie sai ottelussa jääaikaa 10.39 minuuttia.[8]

Helmikuussa 2020 Ducks kauppasi Ritchien Boston Bruinsiin vaihdossa Danton Heineniin.[9] Heinäkuussa 2021 Ritchie teki Toronto Maple Leafsin kanssa kaksivuotisen ja yhteensä viiden miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.[10]

Helmikuussa 2022 Maple Leafs kauppasi Ritchien ja ehdollisen varausvuoron Arizona Coyotesiin vaihdossa Ryan Dzingeliin ja Ilja Ljubuškiniin.[11] Viimeisenä vaihtopäivänä maaliskuussa 2023 Coyotes kauppasi Ritchien ja Troy Stecherin Calgary Flamesiin vaihdossa Brett Ritchieen ja Connor Mackeyyn.[12]

Syyskuussa 2023 Ritchie siirtyi testisopimuksella St. Louis Bluesiin, mutta ei saanut lopullista sopimusta.[13] Marraskuussa 2023 Ritchie teki loppukauden 2023–2024 kestävän sopimuksen SM-liigajoukkue Kärppien kanssa.[14] Ritchie sai pelirangaistuksen 28. joulukuuta 2023 TPS:ää vastaan pelatussa ottelussa, kun hän löi jäällä maannutta TPS:n Markus Nurmea toistuvasti päähän.[15] Hän sai tapauksesta kahdeksan ottelun pelikiellon.[16] Tammikuussa 2024 Kärpät ilmoitti purkaneensa Ritchien sopimuksen.[17] Ritchie teki Kärpissä yhden maalin ja viisi tehopistettä kymmeneen otteluun, ja keräsi lisäksi 70 jäähyminuuttia. Hän siirtyi loppukauden kattavalla sopimuksella Saksan DEL-liigan Iserlohn Roostersiin.[18]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Kanada 2015 jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Sotši 2013 jääkiekko
Ivan Hlinkan muistoturnaus
Kultaa Kultaa Piešťany 2012 jääkiekko

Ritchie voitti juniorimaajoukkueissa kolme kultamitalia ensin alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2012, sitten alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2013 ja lopuksi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2015. Lisäksi Ritchie pelasi pronssia voittaneessa Canada Ontarion joukkueessa World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2012.[2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritchien isoveli Brett on pelannut myös NHL:ssä.[2]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM Turnaus O M S Pist. RM
2010–2011 Georgetown Raiders OJHL 1 0 0 0 0
2011–2012 Peterborough Petes OHL 62 16 23 39 60
2012–2013 Peterborough Petes OHL 41 18 17 35 50 U18 4 1 3 4 10
2013–2014 Peterborough Petes OHL 61 39 35 74 136 11 5 5 10 24
2014–2015 Peterborough Petes OHL 25 14 18 32 69 JMM 7 1 0 1 6
Sault Ste. Marie Greyhounds OHL 23 15 15 30 44 14 13 13 26 28
2015–2016 San Diego Gulls AHL 38 16 14 30 59 9 5 3 8 20
Anaheim Ducks NHL 33 2 2 4 37
2016–2017 Anaheim Ducks NHL 77 14 14 28 62 15 4 0 4 46
2017–2018 Anaheim Ducks NHL 76 10 17 27 72 4 0 0 0 8
2018–2019 Anaheim Ducks NHL 60 9 22 31 82
2019–2020 Anaheim Ducks NHL 41 8 11 19 78
Boston Bruins NHL 7 1 1 2 19 8 1 0 1 16
2020–2021 Boston Bruins NHL 56 15 11 26 37 11 1 3 4 10
2021–2022 Toronto Maple Leafs NHL 33 2 7 9 23
Toronto Marlies AHL 2 1 0 1 0
Arizona Coyotes NHL 24 10 4 14 20
2022–2023 Arizona Coyotes NHL 58 9 12 21 43
Calgary Flames NHL 16 4 1 5 10
2023–2024 Kärpät SM-liiga 10 1 4 5 70
Iserlohn Roosters DEL 8 1 1 2 8
8 kausi yhteensä NHL 481 84 102 186 483 38 6 3 9 80
4 kautta yhteensä OHL 212 102 108 210 359 25 18 18 36 52
2 kautta yhteensä AHL 40 17 14 31 59 9 5 3 8 20

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nick Ritchie The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  • Nick Ritchie Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nick Ritchie at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  2. a b c d e f Nick Ritchie Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  3. Petes' Top Five Picks in 2011 Commit to Peterborough 3.6.2011. Peterborough Petes. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
  4. Nick Ritchie The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  5. Ducks Sign Ritchie to Three-Year Entry-Level Contract 2.8.2014. Anaheim Ducks. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
  6. Ducks kiinnitti kaksi pelaajaa 3.8.2014. Jatkoaika.com. Viitattu 3.8.2014.
  7. Canada's Nick Ritchie, Connor Boland traded from Petes to Greyhounds 2.8.2014. SAULT STE MARIE, Ont.: National Hockey League. Viitattu 8.1.2015. (englanniksi)
  8. Boxscore – NHL.com NHL.com. 16.11.2015. National Hockey League. Viitattu 28.11.2015. (englanniksi)
  9. https://www.nhl.com/bruins/news/bruins-acquire-nick-ritchie-from-anaheim-ducks/c-315482560
  10. https://www.sportsnet.ca/nhl/article/maple-leafs-signing-forward-nick-ritchie-two-year-contract/
  11. https://www.tsn.ca/maple-leafs-acquire-ryan-dzingel-ilya-lyubushkin-from-arizona-coyotes-1.1762026
  12. https://www.nhl.com/flames/news/flames-acquire-troy-stecher-nick-ritchie-341789716
  13. Blues release Nick Ritchie, Andy Welinski from professional tryouts Sportsnet.ca. 29.9.2023. Viitattu 29.12.2023. (englanniksi)
  14. Karjalainen, Anssi: Kärpät jysäytti! Lähes 200 NHL-pisteen hyökkääjä Ouluun Iltalehti. 25.11.2023. Viitattu 26.11.2023.
  15. Forsberg, Paavo: Kärppien Nick Ritchie hakkasi jäässä makaavaa vastustajaa päähän – tästä syystä tuomareilla kesti mennä väliin Yle. 29.12.2023. Viitattu 29.12.2023.
  16. Hultin, Jere & Valta, Ville-Veikko: Nick Ritchie avautuu nyt kohupimahduksestaan – haukkuu TPS:n Markus Nurmen pelkuriksi MTV. 8.1.2024. Viitattu 21.1.2024.
  17. Karjalainen, Ensio: Nick Ritchie sai potkut Kärpistä Yle. 23.1.2024. Viitattu 24.1.2024.
  18. Kärpät purki kohupelaaja Nick Ritchien sopimuksen Etelä-Saimaa. 29.1.2024. Viitattu 13.2.2024.