Nicanor Parra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nicanor Parra (s. 5. syyskuuta 1914, San Fabián de Alico) on chileläinen runoilija.

Parran ensimmäinen kokoelma Poemas y Antipoemas (1954) on latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden klassikkoja. Se on myös 1900-luvun tunnetuimpia espanjankielisiä runoteoksia, ja sen tekijä on ollut useasti ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi. Parra sai vuonna 2011 espanjankielisen maailman arvostetuimman Premio Cervantes- kirjallisuuspalkinnon.

Parra on pyrkinyt tuotannossaan ulos runouden perinteisistä kaavoista ja nimittää itseään antipoetaksi. Hänen sisarensa Violeta Parra (k. 1967) on lauluntekijänä maailmankuulu.

Parra valmistui vuonna 1938 Chilen yliopistosta matematiikan- ja fysiikanopettajaksi. Hän jatkoi vuonna 1943 fysiikanopintojaan Brown Universityssä Yhdysvalloissa ja on sittemmin toiminut kotimaassaan teoreettisen fysiikan professorina.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cancionero sin nombre (1937)
  • Poemas y antipoemas (1954)
  • La cueca larga (1958)
  • Versos de salon (1962)
  • Manifiesto (1963)
  • Canciones rusas (1967)
  • Obra gruesa (1969)
  • Los profesores (1971)
  • Artefactos (1972)
  • Sermones y prédicas del Cristo de Elqui (1977)
  • Nuevos sermones y prédicas del Cristo de Elqui (1979)
  • El anti-Lázaro (1981)
  • Poema y antipoema de Eduardo Frei (1982)
  • Cachureos, ecopoemas, guatapiques, últimas prédicas (1983)
  • Chistes para desorientar a la policía (1983)
  • Coplas de Navidad (1983)
  • Poesía política (1983)
  • Hojas de Parra (1985)
  • Poemas para combatir la calvicie (1993)
  • Páginas en blanco (2001)
  • Lear Rey & Mendigo (2004)