Nicanor Parra

Nicanor Parra (s. 5. syyskuuta 1914, San Fabián de Alico) on chileläinen runoilija.

Parran ensimmäinen kokoelma Poemas y Antipoemas (1954) on latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden klassikkoja. Se on myös 1900-luvun tunnetuimpia espanjankielisiä runoteoksia, ja sen tekijä on ollut useasti ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi. Parra sai vuonna 2012 espanjankielisen maailman arvostetuimman Premio Cervates- kirjallisuuspalkinnon.

Parra on pyrkinyt tuotannossaan ulos runouden perinteisistä kaavoista ja nimittää itseään antipoetaksi. Hänen sisarensa Violeta Parra (k. 1967) on lauluntekijänä maailmankuulu.

Parra valmistui vuonna 1938 Chilen yliopistosta matematiikan- ja fysiikanopettajaksi. Hän jatkoi vuonna 1943 fysiikanopintojaan Brown Universityssä Yhdysvalloissa ja on sittemmin toiminut kotimaassaan teoreettisen fysiikan professorina.

Teoksia

• Cancionero sin nombre (1937)
• Poemas y antipoemas (1954)
• La cueca larga (1958)
• Versos de salon (1962)
• Manifiesto (1963)
• Canciones rusas (1967)
• Obra gruesa (1969)
• Los profesores (1971)
• Artefactos (1972)
• Sermones y prédicas del Cristo de Elqui (1977)
• Nuevos sermones y prédicas del Cristo de Elqui (1979)
• El anti-Lázaro (1981)
• Poema y antipoema de Eduardo Frei (1982)
• Cachureos, ecopoemas, guatapiques, últimas prédicas (1983)
• Chistes para desorientar a la policía (1983)
• Coplas de Navidad (1983)
• Poesía política (1983)
• Hojas de Parra (1985)
• Poemas para combatir la calvicie (1993)
• Páginas en blanco (2001)
• Lear Rey & Mendigo (2004)