Ngāi Tahu
| Ngāi Tahu | |
|---|---|
 Maorien lippu |
|
      Riki Ellison • Shane Bond • Parekura Horomia |
|
| Väkiluku | 49 185 |
| Kielet | maori, englanti |
Ngāi Tahu on maorien iwi eli heimo, jonka perinteiset asuinalueet sijaitsevat Eteläsaarella, mutta heimo on lähtöisin Pohjoissaarelta. Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan Uudessa-Seelannissa oli 49 185 Ngāi Tahu-heimoon kuuluvaa, mutta luku sisältää niitäkin, jotka ilmoittivat kuuluvansa yhtä useampaan heimoon.[1] Ngāi Tahu-heimon alueet ovat suurimpia Uuden-Seelannin maoriheimojen joukossa ja ne kattavat suuren osan Eteläsaaresta.[2]
Syntymyytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ngāi Tahun syntymyytin mukaan he polveutuvat myyttisessä maorien kotimaassa Hawaikissa eläneestä Paikea-nimisestä maorista. Edelleen myytin mukaan Hawaikilla elänyt Uenuku omisti pyhän peruukin, jota käytettiin seremonioissa. Hänen poikansa Ruatapu puki peruukin päälleen uskoen ollen tarpeeksi kokenut tähän. Tämän nähdessään Uenuku nöyryytti häntä kertomalla tälle, että tämä oli syntynyt aviottomassa liitossa ja että tämän nuoremmasta pojasta Paikeasta tulisi hänen seuraajansa. Tästä suuttuneena Ruatapu suunnitteli murhaavansa kaikki sisaruksensa. Hän rakennutti valtavan kanootin ja kutsui kaikki Uenukun 140 perillistä merimatkalle. Matkan aikana hän ryhtyi tappamaan näitä keihäällä, mutta matkalle myös lähteneen Paikean onnistui paeta hyppäämällä mereen. Hukkumiselta Paikean pelasti valas, joka kantoi hänet selässään Uuteen-Seelantiin. Tämän jälkeen Paikea asettui Whāngārā-nimiseen paikkaan Pohjoissaaren itäosaan ja hänen jälkeläiset tunnetaan Ngāi Tahun ja Ngāti Poroun heimoina.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ngāi Tahut muuttivat alkuperäisiltä alueiltaan Pohjoissaaren eteläosaan nykyisen Wellingtonin seuduille ilmeisesti muiden maorien kanssa syntyneiden vihamielisyyksien vuoksi. Aluetta asuttivat heimolle sukua olevat Ngāti Ira ja Ngāti Māmoe heimot. Täälläkin syntyi lopulta väkivaltaan johtaneita kiistoja ja Ngāi Tahut muuttivat edelleen etelään, tällä kertaa meren yli Uuden-Seelannin Eteläsaarelle. Eteläsaarella he sotivat Ngāi Tara ja heitä ennen Eteläsaarelle muuttaneita Ngāti Māmoe ja Rangitāne-heimoja vastaan. Sodan ja liittoutumisten kautta Ngāi Tahut levittäytyivät kohti Eteläsaaren eteläosia. Siellä he sulauttivat itseensä Waitaha-nimisen maoriheimon, jonka kulttuurin ja historian he omaksuivat osaksi omaa kulttuuriaan.[4] Muskettisotien aikaan Pohjoissaarelta tulleet Ngāti Toat alkoivat hyökkäillä Ngāi Tahuja vastaan musketein varustettuina. Ensimmäinen hyökkäys tapahtui 1827–28.[5] Ngāi Tahutkin hankkivat itselleen musketteja ja kun kumpikaan osapuoli ei päässyt niskan päälle, solmittiin rauha vuonna 1839.[6]
1840-luvulla Ngāi Tahujen päälliköt olivat allekirjoittamassa Waitangin sopimusta. Tämän jälkeen Ison-Britannian kruunu alkoi osaa heidän maitaan. Vuodesta 1844 vuoteen 1863 Ngāi Tahut myivät maansa yhdeksässä kaupassa. Suurimmassa näistä, niin sanotussa Canterburyn kaupassa, kruunu osti 20 miljoonaa eekkeriä maata 2 000 punnan hintaan. Ngāi Tahut uskoivat kruunun rakentavan heidän alueelleen kouluja ja jättävän heille ruuan keruu alueita. Tyytymättömyyttä heräsi kun näin ei tapahtunutkaan. Useita valituksia tehtiin maakaupoista ja 1870-luvulla Hōri Kerei Taiaroa ajoi heidän asiaansa parlamentissa. Valituksia tutki erityinen komissio, joka asiaa tutkittuaan tuli siihen tulokseen että maita ostettaessa olisi pitänyt jättää suurempia alueita Ngāi Tahujen omistukseen. Vuonna 1920-21 toinen komissio suositteli 354 000 punnan korvausten maksamista, mutta mitään ei tapahtunut. Vasta vuonna 1944 Ngāi Tahuille maksettiin 300 000 punnan korvaus.[7]
Vuonna 1986 maakaupoista valitettiin Waitangin sopimuksen komissiolle. Sopimukseen kruunun kanssa päästiin lopulta 1996, kun parlamentti hyväksyi Ngāi Tahu lain. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun heimo tunnustettiin poliittisena ryhmänä Uudessa-Seelannissa. Vuonna 2006 Ngāi Tahuja oli 49 185, mikä teki heistä Uuden-Seelannin neljänneksi suurimman maoriheimon. He olivat myös alueellisesti suurin maoriheimoista. Ngāi Tahut ovat elvyttäneet perinteistä kulttuuriaan heimon yhteisillä marae-nimellä tunnettujen kokoontumistilojen rakentamisella.[8]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ngāi Tahu - Facts and figures Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Ngāi Tahu Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Ngāi Tahu - Early history Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Ngāi Tahu - The move south Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Ngāi Tahu - Wars with Ngāti Toa Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Ngāi Tahu - The southern Ngāi Tahu response Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Ngāi Tahu - The Ngāi Tahu claim Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Ngāi Tahu - The Ngāi Tahu settlement Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)