Neretvan taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neretvan taistelu
Osa Jugoslavian rintaman taisteluja toisessa maailmansodassa
Neretva-joen silta, korjattu ja kahdesti tuhoutunut taistelun aikana. Nyk. monumenttina.
Neretva-joen silta, korjattu ja kahdesti tuhoutunut taistelun aikana. Nyk. monumenttina.
Päivämäärä:

20. tammikuuta – maaliskuu 1943

Paikka:

Neretva-joen ympäristö, Herzegovina, Jugoslavia

Lopputulos:

Akselivaltojen taktinen voitto, partisaanien vetäytyminen, Četnikien häviö

Osapuolet

 Saksa
 Italia
Itsenäinen Kroatian valtio
Četnikit

Jugoslavia Jugoslavian partisaanit

Komentajat

Saksa Alexander Löhr
Saksa Rudolf Lüters
 Italia Mario Roatta
Draža Mihailović
Zaharije Ostojić
Dobroslav Jevđević
Pavle Đurišić
Vojislav Lukačević

Jugoslavia Josip Broz Tito
Jugoslavia Arso Jovanović
Jugoslavia Velimir Terzić
Jugoslavia Koča Popović
Jugoslavia Peko Dapčević
Jugoslavia Pero Ćetković (kaatui)

Vahvuudet

90 000 sotilasta
15 000 Četnikiä
12 lentopataljoonaa

20 000 sotilasta

Tappiot

ei tiedossa

11 915 kaatunutta
616 teloitettua
2 506 vangittua

Neretvan taistelu tai (Tapaus Valkoinen) oli toisessa maailmansodassa akselivaltojen ja Jugoslavian partisaanien välinen taistelu miehitetyssä Jugoslaviassa. Saksalaisjoukkojen jouduttua perääntymään Pohjois-Afrikassa vuonna 1942, Saksan sodanjohto pelkäsi liittoutuneiden maihinnousua Balkanille. Adolf Hitler määräsi Alexander Löhrin kukistamaan partisaaniesiintymät Jugoslaviassa. Suunnitelman tarkoituksena oli kukistaa partisaanien luoma Bihaćin tasavalta. Suunnitelma pantiin alulle 8. tammikuuta Löhrin tavattua Italian 2. armeijan komentajan Mario Roattan Zagrebissa. Kolmiosainen suunnitelma alkoi 20. tammikuuta 1943 ja taistelun aikana saksalaiset ja Četnikit hyökkäsivät partisaanien hallitsemiin Likan, Kordunin, Banijan, Cazinin, Grmečin, Drvarin, Glamočin, Livnon, Jajcen, ja Ključin kaupunkeihin. Partisaanit onnistuivat vetäytyessään valtaamaan Imotskin, Ljubuškin, Široki Brijegin, Prozorin ja Jablanican kaupungit italialaisilta. Partisaaniosastojen jäätyä mottiin Neretvan lähistölle heidän johtajansa Josip Broz Tito määräsi tuhoamaan joen ylittävät sillat perääntyessään. Taistelut päättyivät maaliskuussa 1943 akselivaltojen taktiseen voittoon partisaanien kärsiessä raskaita tappioita. Saksalaiset eivät kuitenkaan onnistuneet kukistamaan lopullisesti partisaaniesiintymiä Jugoslaviassa. Partisaanit jatkoivat vastarintaa saksalaisia ja Četnikeitä vastaan sodan loppuun saakka. Neretvan taistelusta tehtiin myöhemmin samanniminen elokuva vuonna 1969.