Neowerdermannia
| Neowerdermannia | |
|---|---|
 Neowerdermannia chilensis subsp. peruviana. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset, Eucarya |
| Kunta: | Kasvit, Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | versokasvit, Embryophyta |
| Alakaari: | putkilokasvit, Tracheophyta |
| Luokka: | siemenkasvit, Spermatophyta |
| Alaluokka: | koppisiemeniset, Angiospermae |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | kaktuskasvit, Cactaceae |
| Alaheimo: | Cactoideae |
| Tribus: | Notocacteae |
| Suku: | Neowerdermannia Frič 1930 |
Neowerdermannia on eteläamerikkalainen kaktuskasvisuku. Se on nimetty saksalaisen Erich Werdermannin mukaan.[1]
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun molemmat lajit ovat pallomaisia, toisinaan päältä litistyneitä, yksittäin kasvavia, matalakasvuisia. Niillä on tukeva pääjuuri. Varressa on noin 16 epäselvää, tavallisesti spiraalimaista uurretta, jotka ovat jakautuneet kyhmyiksi (podarioiksi). Areoleiksi kutsutut kääpiöversot sijaitsevat podarioitten yläpinnan tyvellä. Niissä on piikkejä, joist jotkin ovat käyriä tai jopa koukkumaisia. Kukat sijaitsevat podarioitten päässä, ovat avoinna päivisin, putkimaisia ja väriltään valkoisia tai sini- tai vaaleanpunaisen sävyisiä. Kukkapohjuksessa on möyheitä suomuja ja piikittömiä ja karvattomia areoleja. Hedelmä on pyöreä ja avautuu sivultaan. Siemenet ovat leveän soikeita ja niissä on kirjava siemenvalkuainen (endospermi).[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvussa on kaksi lajia, jotka kasvavat eri alueilla. Neowerdermannia vorwerckii kasvaa Pohjois-Argentiinassa ja Etelä-Boliviassa, N. chilensis taas Perussa ja Pohjois-Chilessä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anderson, E. F. 2001: The Cactus Family. - Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88192-498-9
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|