Uuskonservatismi
Wikipedia
Uuskonservatismi (neokonservatismi) kuvaa etenkin Yhdysvalloissa vaikuttavia "uusia konservatiiveja", joita luonnehtii haukkamainen ulkopolitiikka, valtion koon kasvattaminen "pieni valtio" -linjan vastaisesti ja rajoitukset sosiaalimenoissa. Uutuus viittaa konservatismin "uuteen aaltoon", joka viime aikoina on saanut eritoten pontta.
Uuskonservatismi on yhdistetty Reaganin talouspolitiikkaan ja myöhemmin George W. Bushin talous- ja ulkopolitiikkaan.
[muokkaa] Tausta
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Monet USA:ssa valtaan päässeistä uuskonservatiiveista niin sanotuista "neokonservatiiveistä" (engl. slang neocons) ovat juuriltaan entisiä itäeuroopppalaisia emigrantteja tai heidän jälkeläisiään. Osan tausta on kommunistinen, trotskilainen tai ammattiyhdistysliikkeessä. Loikkarit tyypillisesti ovat pettyneet 1960-luvun sosialistisiin unelmiin ja sosiaalisiin parannusyrityksiin.
USA:n vanhemman polven konservatiivit eli niin sanotut paleokonservatiivit tuntevat uuden polven neokonservatiivit ja heidän aatepohjansa osin vieraiksi. Konservatiivit USA:ssa katsovat vastuun kuuluvan yksilölle niin, että kaikilla on sama lähtökohta, mutta yksilön itsensä aikuisena täytyy pitää huolta siitä, että menestyy.
Neokonservatiivit ovat vapaakaupan kannattajina innokkaampia kuin vanhat paleokonservatiivit, jotka taas ovat tahtoneet yleensä pystyttää tullimuureja etenkin teräs-, paperi- ja lentokoneteollisuuden suojaksi.
Neokonservatiivit 60-luvun "sosialisminsa" aikoina pettyivät lakeihin ja säädöksiin sekä keskushallintoon köyhyyden ja epäkohtien poistajana ja alkoivat 1980- ja 1990-luvuilla korostaa sisäisen uudistumisen merkitystä ja individualismia, joskus jopa uskoontulon kautta. Keskusvaltapettymyksensä he edelleen saattaavat peilata valtion ja maapallon tasolle. He voivat katsoa etteivät YK:n ja muiden kansanvälisten elimien säädökset ja päätökset, kuten Kioton ilmastosopimus, auta vaan valtioiden on vapaaehtoisesti uudistuttava.
Sen sijaan uuskonservatiivit eivät vastusta sitä, että sisäisiä vallankumouksia autetaan diktatuureissa tai jopa "tuodaan demokratia" ulkoapäin sotilaallisesti "roistovaltioihin". Irakin miehitystä on pidetty uuskonservatisimin ulkopoliittisena huippusaavutuksena. Laajemmin pyrkimys on hahmotettu The Project for the New American Century -hankkeessa.
Tällä käsitteistöllä on huomattavan samansuuntaisia yhteneväisyyksiä USA:n kasvaneen uskonnollisen oikeiston käsitteistön kanssa (kuten henkilökohtainen uskoontulo, uudelleen syntyminen) ja USA:n uuskonservatiivit ovatkin lyöttäytyneet yhteistyöhön uskonnollisen siiven kanssa. Useat uuskonservatiivit toisaalta ovat juutalaisia.
