Nemetskaja sloboda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nemetskaja Sloboda vuoden 1836 kartassa.

Nemetskaja Sloboda eli kirjaimellisesti käännettynä Mykkien kaupunki oli ulkomaalaisten kaupunginosa, joka sijaitsi Moskovassa Jauza-joen rannalla noin viiden kilometrin päässä Kremlistä.

Alueen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1652 tsaari Aleksei Mihailovitš (1629-1676) käski kaikkien ulkomaalaisten muuttaa Moskovasta Jauzan rannoille, missä jokaiselle perheelle annettiin palanen maata. Vuoteen 1660 mennessä yli tuhat länsimaalaista oli asettunut tänne. Kun alun perin saksalaisia oli enemmän kuin muita ulkomaalaisia, sanat "mykkä" ja "saksalainen" alkoivat merkitä samaa, ja niitä alettiin vähitellen käyttää kaikista länsimaista tulleista. 1600-luvun lopussa alueella oli eniten skotlantilaisia ja hollantilaisia, mutta se tunnettiin edelleen Saksalaisten kaupunginosan nimellä.

Tämä kylä sievine taloineen ja siisteine katuineen tarjosi silmiinpistävän vastakohdan venäläiselle alueelle. Kaikkein silmiinpistävin ero oli naisten kohtelussa. Venäläisiä naisia ei pidetty yksilöinä vaan miestensä omaisuutena. Miehet eivät saaneet lyödä heitä silmään tai palleaan, mutta muuten he saivat kohdella heitä miten tahtoivat.

Pietari Suuren tukiryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietari Suuren (1672-1725) järjestäessä välienselvityksen streltsien kanssa hän kutsui kahdeksantoista rykmentin everstit Pyhän Kolminaisuuden luostariin, mutta vain muutama uskalsi ottaa kutsun vastaan. Sen sijaan Nemetskaja Slobodan käsityöläiset vastasivat Pietarin kutsuun. Satoja puuseppiä, kivenhakkaajia ja seppiä, jotka olivat tunteneet Pietarin hänen lapsuudestaan saakka ja jotka olivat opettaneet hänelle ammattinsa, alkoi marssia Pyhän kolminaisuuden luostariin. Pian muskettisoturit liittyivät kulkueeseen ja kulkue paisui kansanvaellukseksi. Tällöin myös ulkomaalaiset palkkasoturit asettuivat Pietarin puolelle. Kun streltsien everstit näkivät, mitä oli tapahtumassa, he tiesivät, että olivat menettäneet valtionhoitajana toimineen Sofian ja saaneet tsaarin.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cowles, Virginia: Romanovit. {{{Julkaisija}}}, 1971.